The New York Times uutisoi 35-vuotiaasta Hélène Barresta, joka sairastui koronaan. Hänen haju- ja makuaistinsa kärsi koronatartunnasta, minkä varaan hänen ammattinsa perustuu.
Barre toimii viinitieteilijänä Ranskassa Limouxin viinialueella. Ammatti on ollut hänen intohimonsa ja lapsuuden haaveensa. Nyt hän haistaa muun muassa maapähkinät katkarapuina ja riisin maapähkinävoina.
– Hajuaisti on meidän työkalumme havaita ongelmia. Me käytämme sitä viinin kuvailuun, analysoimiseen ja arvostelemiseen Barre toteaa.
Haju- ja makuaistin häiriöt ovat olleet tyypillinen oire koronaa sairastaville ympäri maailman. Nämä oireet ovat suurimmalle osalle pienin murhe kuoleman- tai pitkäaikaisoireiden riskin rinnalla. Barren kaltaisille aistien varassa töitä tekeville ammattilaisille oireet saattavat viedä työkyvyn.
Barre pystyy vielä toistaiseksi harjoittamaan ammattiaan, mutta hän joutuu luottamaan toisten ihmisten haju- ja makuaisteihin.
Hajuaisti palautuu kyllä itsestään, mutta huippuherkät nenät eivät välttämättä palaudu entiselleen.
– On todella stressaavaa ajatella, että jos hajuaistini ei ikinä palaudukaan normaaliksi, Barre sanoo.
Viime vuonna Ranskan viinitieteilijöiden ammattiliitto teetti kyselyn, jossa kaikista ammatin harjoittajista melkein 40 prosenttia koki haju- ja makuaistin häiriöiden vaikuttavan työhön.
1:55
HUS:in Lasse Lehtonen kertoo minkälaisia oireita "long covid" saattaa aiheuttaa: "Ei ole kuitenkaan merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja".
Ranskan parfyymiteollisuudessa pärjää nenällä
Ranskan kilpailullisessa parfyymiteollisuudessa hajuaistin menetystä pelätään erityisesti.
– Se on yhtä kammottavaa kuin pianisti menettäisi sormensa, arvioi monta suosittua tuoksua kehittänyt Calice Becker.
Parfyymien tuoksuja voidaan kehittää kuukausia tai jopa vuosia. Parhaimmat hajusteiden valmistajat tunnetaan nenistään Ranskassa.
Lue lisää: Yksi maailman kuuluisimmista tuoksuista täytti 100 vuotta
Ranskassa ongelma on myös opiskelijoiden keskuudessa, jotka pyrkivät kosmetiikka-alalle. Pääsykokeet kosmetiikkateollisuuden työpaikkoihin sisältävät sokkotestejä tuoksuista, mitkä pitää läpäistä päästäkseen alalle töihin.
Osa tartunnan saaneista opiskelijoista kääntyy oppilaitoksen puoleen kuntouttaakseen hajuaistiaan. Silti monet opiskelijat eivät uskalla pyytää apua, sillä hajuaistin häiriöt koetaan häpeällisiksi.
Kokeneimmallakin ammattilaisilla haju- ja makuaistien häiriöt koetaan mainehaittana. Asiakkaisiin ansaittu luottamus voi kariutua pois, jos ongelmasta puhuu avoimesti.
Ammatin menettämisen pelko on tehnyt maku- ja hajuaistien häiriöistä tabun viini- ja parfyymiteollisuudessa.