Tutkijan mukaan muutaman vuosikymmenen länsimaissa on elänyt vahvana ajatus, että maailmaa ja luontoa pystyisi hallitsemaan. Koronaepidemia on laittamassa ajatukset uuteen uskoon.
Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus on Pohjoismaiden suurin tulevaisuudentutkimukseen ja ennakointiin erikoistunut akateeminen tutkimuslaitos. Se toimii ainelaitoksena Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa.
– Tutkimuskeskus on myös ainoa akateemista opetusta tulevaisuuden tutkimuksessa antava keskus Pohjoismaissa, eli aika harvinainen ala kansainvälisestikin, sanoo dosentti Katriina Siivonen, joka toimii tulevaisuudentutkimuksen yliopistonlehtorina Turun yliopistossa.
Tulevaisuuden tutkimuskeskus on perustettu vuonna 1992, mutta vasta 2013 vuodesta eteenpäin sillä on ollut ainelaitoksen status, ja tulevaisuuden tutkimusta on voinut opiskella pääaineena.
Aiheen ympärillä on kuitenkin ollut maailmanlaajuisesti toimintaa pitkäänkin, ja taustalla on tutkimuksia kuten esimerkiksi Rooman klubille tehty, vuonna 1972 ilmestynyt Kasvun rajat -raportti, jossa hahmoteltiin maapallon kantokykyä eri skenaarioilla.
– Tässä on ajatuksellisia juuria, jossa skenaarioajattelu on aika vahvaa nykyisinkin, eli mietitään nimenomaan erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Tähän liittyy se, minkälaisia arvoja niissä on taustalla ja millä tavalla niihin voitaisiin päästä tai toisaalta torjua, jos skenaario on ei-toivottu.
Tulevaisuuden tutkijat ovat korona-aikana muun muassa keränneet erilaisia koronahavaintoja, mutta tutkimustuloksia ei vielä ole.
– Olen mukana kestävän kehityksen asiantuntijapaneelissa ja olen eniten siinä kontekstissa keskustellut koronan vaikutuksista. Se on valtioneuvoston työtä tukeva ja haastava riippumaton asiantuntijaelin, Siivonen kertoo.
Koronan jälkeen?
Millaisia vaikutuksia koronalla sitten mahdollisesti voi olla tulevaisuuteen?
– Tulevaisuuden tutkimuksen suunnasta tulee ajatus, että tulevaisuus ei ikään kuin vain tule vaan me vaikutamme siihen, Siivonen sanoo.
Kyse ei ole pelkästään poliittisesta vaikuttamisesta vaan myös siitä, miten ihmiset ymmärtävät tulevaisuuden, viruksen olemuksen ja millä tavalla se vaikuttaa ihmisten toimintaan.
– Tämä on kompleksinen kysymys, jossa on hyvin paljon toisiinsa vaikuttavia elementtejä globaalilla ja paikallisella tasolla. Vaikeasti siis ennakoitavissa, mutta varmasti muutoksia tulee tämän takia.
Siivonen toteaa, että yksi virukselle ominainen seikka on se, että sitä ei pystytä täysin hallitsemaan.
– Meillä on muutaman vuosikymmenen verran ollut aika vahva ajatus länsimaissa siitä, että maailmaa pystyy hallitsemaan, ja ehkä sellainen illuusio, että luontoa pystyy hallitsemaan. Virus on luonnon elementti.
Tämä illuusio saattaa Siivosen mukaan kuitenkin murentua.
– Se ei ole vielä murentunut, nyt on vielä paljon sellaista ajatusta, että palataan entiseen, mutta ei ole vielä mitään takeita, että pystytään kehittämään esimerkiksi rokotetta.
Koronapandemia on ikään kuin tuonut kuoleman läsnäolon ja maailman hallitsemattomuuden esiin konkreettisemmassa muodossa.
– Ne ovat tietysti pelottaviakin asioita, mikä voi herättää erityyppisiä reaktioita esimerkiksi turvallisuushakuisuudessa.
Turvallisuushakuisuus voi ilmetä rajojen sulkemisina, ihmisten toiminnan rajoittamisina ja valvonnan lisääntymisenä tai erilaisina suojautumiskeinoina, kuten etätyön lisääntymisenä.
Mahdollisesti hyväksytään, ettei voidakaan hallita kaikkea, mutta samalla haetaan jonkinlaisia keinoja siihen, että pystytään suhteellisen hyvin hallitsemaan omaa elintilaa ja ympäristöä.
– Nämä tulevat varmaan hakemaan paljon uusia muotoja ehkä hiukan kaoottisessakin muodossa ensin. Näin arvelisin.
Uusia selviytymiskeinoja
Verrattuna esimerkiksi edelliseen finanssikriisiin, koronakriisiin liittyy erilaisia pelkoja. Aiempien kriisien jälkeen pomppu takaisin kuluttamisen arkeen on ollut nopea. Nyt on kuitenkin mahdollista, että moni kuluttaja joutuu miettimään pitkään uudella tavalla esimerkiksi sitä, uskaltaako matkustaa ja liikkua terveyssyistä.
Norjalainen antropologi Thomas Hylland Eriksen on tutkinut hitauden elementtiä ja sen vahvistumista korona-aikana. Siivosen mukaan tähän liittyy lähellä tapahtuvien asioiden tuoma turva.
– En tiedä käykö niin, mutta se voi myös olla yksi selviytymiskeino tässä, että erilaiset lähellä olevat asiat kuten ruoan lähituotannon tuoma turva nousevat uuteen arvoon. Nyt on huomattu esimerkiksi, että maskeja ei tehtykään enää Suomessa.
Korona mahdollisesti luo myös uusia työelämän käytäntöjä.
– Ajattelisin, että erilaiset työtapaamiset, jotka vaativat lentämistä, siirtyvät etäyhteyksiin.
Suomessa korona-aikana myös muun muassa metsien virkistysarvo on noussut entisestään. Tällä voi olla vaikutuksia myös metsäpolitiikkaan.
– Metsien virkistysarvo on noussut esille koronan myötä, mutta mikä se arvo on suhteessa muuhun metsänkäyttöön, tästä varmaankin lähtee uusia ajatuksia liikkeelle. Metsäteollisuus on tässä mukana, joten tähän kytkeytyy paljon asioita.
Siivonen nostaa esiin myös koronaan liittyvän biodiversiteettikysymyksen.
– Virushan on tällä kerralla siirtynyt ihmisiin villieläimistä. Ympäristönäkökulmasta biodiversiteetin kannalta riittävän laajojen luonnonmukaisten alueiden turvaaminen ja villieläinten suojelu olisivat oleellisia, jotta vastaisuudessa voisi vähentää virusten leviämisen riskiä.
Ihmisten toimia rajoittamalla on samalla saatu aikaan myönteisiä ilmastovaikutuksia. Ilmastonäkökulma ei kuitenkaan ole yksinkertainen.
– Se on hyvin kaksipiippuinen juttu. On ollut ankaria rajoitteita mutta on huomattu, että samalla on mahdollista vähentää hiilidioksidipäästöjä aika rajustikin. Mutta mikä siitä voisi olla pysyvää ilman, että on pakkotoimia, on yksi oleellinen kysymys.
Harjoituksia päättäjille
Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus on mukana myös WISE-hankkeessa, jossa kehitetään monimutkaisiin yhteiskunnan ja ympäristön kriiseihin soveltuvia päätöksentekotapoja.
Hankkeessa selvitetään, miten koronaviruspandemian kuluessa tehtävillä päätöksillä voidaan rakentaa kriisit kestävää Suomea. Tutkijoiden mukaan koronaviruspandemian kuluessa Suomessa tehdään kauaskantoisia päätöksiä hyvin nopealla aikataululla ja usein puutteellisin tiedoin.
Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkijat, professori Toni Ahlqvist ja tutkimuspäällikkö Marko Ahvenainen, ovat osana monitieteellistä tutkimusryhmää suunnittelemassa parhaillaan kuntapäättäjille ja asiantuntijoille harjoitusta. Siinä tilannekuvaa kriisistä sekä siinä vallitsevasta epävarmuudesta ja tarvittavasta tiedosta rakennetaan niin todennäköisyysmallinnuksen kuin mahdollista ja uskottavaa hahmottavan harkinnan avulla.
– Harjoituksen tarkoituksena on simuloida tilannekuvan rakentamista ja päätöksentekoa arvaamattomissa ja mahdolliseksi uskotun rajoja covid-pandemian lailla koettelevissa kriisitilanteissa yhdessä poliittisten päättäjien ja eri sektorien asiantuntijoiden kanssa, sanoo tutkimuspäällikkö Marko Ahvenainen.
Harjoituksessa kokeillaan ja koetellaan tapoja toimia perustellusti ja harkitusti sietämättömässä epävarmuudessa.