SM-liigakauden päättyminen koronaviruspandemian takia harmittaa Lennart Petrelliä, mutta nyt hän pääsee toteuttamaan toista intohimoaan, luontokuvausta. MTV Urheilu lähti HIFK-ikonin kanssa Pornaistenniemen lintutornille puhumaan luonnosta, jääkiekosta ja elämästä.
Kun kävelee ravintola Koskenrannan edustalta aukean ruohoalueen vierustaa, ylittää sillan ja kulkee koivujen reunustamaa polkua kilometrin verran, saapuu Pornaistenniemen lintutornille Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelle.
Kevätaurinko on hivuttanut lämpötilan plussan puolelle, eikä ilmassa tunnu enää kuukauden takaista kosteaa puraisua. Kengätkin säilyvät kuivana, kiitos muutamien peräkkäisten sateettomien päivien.
Vetäisen keuhkot täyteen ilmaa, jonka koronaviruksen karmea koura on jättänyt rauhaan.
Lennart Petrell kävelee lintutornin huipulle ja virittää pitkällä putkella varustetun kameransa laukaisukuntoon. Hän zoomaa kameransa harmaahaikaraan yhtä tarkasti kuin vastustajaan, joka on seuraavalla sekunnilla tarkoitus liimata päätylaitaan jykevällä vartalotaklauksella.
Petrell tarkkailee vesilintuja ja muistelee viime kesää. Kerran ylhäälle saapui lentelemään merikotka, jonka herraskaisuutta muut linnut kunnioittivat poistumalla vähin äänin paikalta.
Nämä maisemat ovat olleet tapetilla viime aikoina Klobbenin saareen muuttaneen merikotkapariskunnan takia. Uhanalaisen lajin edustavat ovat aloittelemassa pesintää.
– Katselin kartasta, että Lammassaaren lintutornista olisi matkaa 450 metriä. Se on minun putkellani vähän liian kaukana, Petrell harmittelee.
SM-liigakauden ennenaikaisesta loppumisesta on vain viikko aikaa. Petrellkin haluaisi pelata näinä päivinä HIFK:n puolesta pudotuspeleissä, mutta koska se ei ole mahdollista, hän ottaa sen mitä elämä juuri nyt voi tarjota.
Kaikkien kautensa päättäneiden jääkiekkoilijoiden ulkoilu ei sittenkään rajoitu siihen, että he yrittävät hukuttaa itsensä minttukaakaoon laskettelukeskuksen rinneravintoloissa.
Täydellinen laukaus tavoitteena
Elämän suunta voi muuttua taimenen kudusta.
Petrell innostui luonnossa liikkumisesta, kun hän pelasi SHL:ää Luulajassa 2014–16. Eleettömät mutta kauniit ruotsalaiset kangasmaastot tarjosivat hyvän rentoutumispaikan, jossa peli- ja arkiasiat unohtuivat.
Helsingin Tapanilassa varttunut kiekkoilija innostui kuvaamisesta saadessaan hyvän otoksen Longinojalla taimenen kudusta. Hän tapasi luontokuvaajia ja ystävystyi heidän kanssaan. Sitten harrastus veikin mennessään.
– Olen aiemminkin tykännyt aina tallentaa ja kuvailla elämän tapahtumia. Luontokuvaus tuli mukaan vasta myöhemmin.
Petrell saattaa lähteä joskus yksin tai perheineen luontoon ihan muuten vaan. Joskus kamera on mukana, mutta siihen ei tallennu yhtään kuvaa. Joskus päässä liikkuu arkisia ajatuksia – aina ei välttämättä mitään.
On hetkiä, jolloin valot asettuvat niin vaikeasti, että hyvän kuvan saaminen on hankalaa, mutta maisema ja tunnelma tuottavat silti iloa. Pelimies haluaa onnistua kuvaamisessakin, mutta täydellinen valokuva ei ole pakkomielle.
Onnistuneesta kuvasta tulee yhtä hyvä mieli kuin vastustajan verkkoon ammutusta maalista. Esimerkiksi siitä kuvasta, jossa supikoira tarkkaili ampiaista.
– Jääkiekossa ja kuvaamisessa erona on tietysti se, että kun teet ensin kameran kanssa luonnossa likaista työtä ja sitten käsittelet kuvaa tietokoneella kotona, mukana ei ole tuhansia faneja kannustamassa.
(Artikkeli jatkuu kuvan alla)
Lennart Petrell tarkkailee haikaroiden liikkeitä Pornaistenniemen lintutornista.
Kannustuksen aiheita Petrell on antanut HIFK:n kannattajille uransa aikana paljon, mutta viime kaudella ne jäivät turhan vähiin.
Kausi jätti hampaankoloon?
Kun kausi päättyi yllättäen, olo oli saman kaltainen kuin hävityn pudotuspelisarjan jälkeen. Tyhjä.
– Viimeiset pelit sujuivat aika huonosti, joten tuloksienkin kannalta oli pettynyt olo.
Kovia vahvistuksia haalinut HIFK lähti isoin odotuksin kauteen, mutta otteista puuttui tasaisuus, eikä tähtisikermä pystynyt ulosmittaamaan taitavasta ryhmästä läheskään parasta irti. Jos runkosarja olisi pelattu loppuun, sijoitus olisi ollut kuudes tai viides.
Joukkue teki kaikkensa liekin roihuamisen eteen, mutta takka ei lähtenyt vetämään kunnolla missään vaiheessa.
– Olisi ollut kiva mitata taso pudotuspeleissä ja katsoa, että olisiko homma lähtenyt rullaamaan vai ei.
(Artikkeli jatkuu kuvan alla)
Pitkospuilla kävely sujuu yhtä luontevasti kuin jäähallin kumimatolla.
Henkilökohtaisestikin kausi oli suurimmaksi osaksi tuskien täyttämää. Loukkaantumiset rajoittivat runkosarjan 34 otteluun, ja kaiken lisäksi valmennus nappasi pieneen rooliin ajautuneelta hyökkääjältä kapteenin arvon pois.
– Onneksi sain sentään loppupelit pelattua. Tämä oli pettymyksien täyteinen kausi, mutta ehkä siitäkin oppii jotain lisää. Jos urheilija pelaa alle tasonsa, pitää vaan katsoa peiliin.
Petrellin tilanne on sikäli hyvä, että hänellä oli valmiina sopimus vielä ensi kaudesta.
– Vaikeita aikoja nämä ovat joka tapauksessa taloudellisesti. Sopimuksettomien pelaajien lisäksi seuratkin ovat aika lirissä.
Lähiretkeilystä iloa
Petrell laskeutuu alas lintutornista ja suuntaa pitkospuille, jotka johtavat kuvaajien kyttäysmajaan.
Luontopolulla tulee vastaan lapsiperheitä, joille on tullut rutkasti lisää vapaa-aikaa täytettäväksi. Petrellkin on pannut ilolla merkille, että lähiretkeily on lisääntynyt koronaviruspandemian aiheuttamien paikkojen sulkemisten takia. Kanariansaarten lentojen lähtöportti on nyt suljettu.
Suutarilassa asuvalla Petrellilla on lähimetsässä oma suosikkikanto, jonne hän suuntaa usein istuskelemaan, juomaan termarikahvia ja ihmettelemään maailmanmenoa.
– Vaikka aika on ikävää ja perheillä on vaikeaa taloudellisesti, pitää kaivaa jotain hyvääkin. Ihmisillä on nyt enemmän aikaa toisilleen ja myös itselleen.
Virikkeellisiä retkipaikkoja löytyy joka puolelta Suomea. Helsinki on siitä harvinainen pääkaupunki, että keskuspuistoa pitkin pääsee päärautatieasemalle saakka. Täältä pitkopuilta on matkaa kaupungin ytimeen vaivaiset kuusi kilometriä.
Linnut ovat Petrellin suosikkikuvauskohteita, mutta muidenkin eläinten havainnointi ilahduttaa.
– Olen yllättynyt Suomen nisäkäslajien laajuudesta. On citykettuja, kauriita ja myyriä ja mitä vaan. Helsingistäkin löytyy hyviä retkeilypaikkoja ja upeita maisemia.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset askarruttavat kaikkia luonnon ystäviä. Petrellillä on asiaan hyvin realistinen ja ratkaisukeskeinen suhtautuminen.
– Vaikea tuntea pahaa oloa, kun liikkuu autolla. Jostain pitäisi sitten löytyä poliitikko, joka panisi suuret yritykset kuriin. Kuluttajia on helppo pompottaa ja vaatia vastuuta.
Samalla Petrell lisää, että hän miettii tarkkaan ostamiensa tuotteiden alkuperää ja hiilijalanjälkeä.
”Lähdetkö puskaan lounaalle”
Viime päivät ovat olleet ammattilaisjääkiekkoilijalle erikoista aikaa. Yleensä kauden jälkeen kuluu viikkoja, että kehon saa kuntoon rasittavien kevään pelien jälkeen. Nyt olo on kevyt ja raikas, kolotukset ovat vähissä.
Perheen esikouluikäinen ja kolmasluokkalainen tytär ovat saaneet nauttia isän kekseliäisyydestä. Aurinkoisena torstaina hän valmisti retkikeittimellä perheelle lounaan asunnon yläterassilla.
Perheen pää intoilee viikonlopun reissua, vaikka se vaatii heräämistä kolmelta aamulla. Kotkakojulle pitää asettautua jo ennen auringon nousua, etteivät arat linnut havaitse ihmisten tuloa kuvausetäisyydelle.
Jossain vaiheessa on taas aika panna kamera hetkeksi laukkuun ja kaivaa treenilenkkarit esille. Mistä 35-vuotias NHL-kehätkin nähnyt veteraani kaivaa rajuun rääkkiin vaadittavan energian?
– Voittaminen motivoi ja auttaa jatkamaan sateisena kesäpäivänä, kun pitää vetää kovia treenejä. Ei tässä paljon ole enää pelivuosia jäljellä. Nautin jokaisesta vuodesta, jonka saan kokea tämän hienon lajin parissa.
Kiinnostavat ihmiset on rakennettu vastakohdista.
Petrell on saavuttanut kaukalossa kovan pelaajan maineen, joka vetää tilanteet loppuun asti, eikä hän anna luunmurtumien haitata menoa. Kiekkomaailman outolintu vetää stressihormonitasot tappiin kaukalossa, mutta seuraavana vapaapäivänä laskee niitä seuraamalla lintujen puuhia lähimetsässä.
Aikojen saatossa machoiluun nojannut kiekkomaailma on muuttunut suvaitsevaisempaan suuntaan, mutta pienenpienet tikarit lentävät pukukopeissa edelleen.
– Kyllä joskus joku aina heittää esimerkiksi lounaalle mennessä, että lähdetkö taas johonkin puskaan.
Nauru raikaa sen verran äänekkäästi, että jalohaikarat lehahtavat lentoon.
Luontokuvaamisesta on tullut Lennart Petrellille rakas harrastus ja iso osa elämää.