NHL:stä ja Leijonista tuttu Ville Koistinen, 37, palaa seitsemän vuoden ulkomaanreissun jälkeen SM-liigaan ja HPK:hon. Oman ravintolan remontti ja sauvakävelylenkit Ville Niemisen kanssa tuovat syvyyttää elämään. Parin vuoden takaiset perheen ongelmatkin on käyty läpi. Koistinen on valmis päättämään tyylikkäästi komean uransa.
Tampereen Nekalassa sijaitsevan Ravintola Wanhan Tapin ovi on visusti lukossa, mutta jääkiekkokaukaloista tuttu ystävällinen "ovimies" tulee avaamaan ja tervehtii.
Koronavirus on sulkenut tämänkin ravintolan, mutta nyt on hyvä aika tehdä isoa remonttia. Ville Koistinen häärii pahvilaatikoiden ja työkalujen seassa. Asunnon lähellä sijaitsevasta ravintolasta tuli vuosien varrella kantapaikka, ja lopulta hän päätyi ostamaan osuuden.
Pysyykö vasara kädessä itsellä?
– Joo, jos ei pahasti tuupita, Koistinen virnistää.
Remonttihommiin ja ravintolan pyörittämiseen ei silti tarvitse uppoutua vielä kokopäivätoimisesti. Koistinen päätti palata Suomeen seitsemän vuoden ulkomaanreissun jälkeen ja teki sopimuksen HPK:n kanssa.
Korona-aikaan on kuulunut ravintolaremontin ja harjoittelun lisäksi puutalkoita ja muita pihahommia. Isän paluu Suomeen on ollut miellyttävä uutinen vaimolle ja 11- ja 16-vuotiaille pojille.
Koistinen ehti olla viisi vuotta yksin maailmalla.
– Vaimolta alkoi jo tulla talvisin puheluita, että milloin ajattelit tulla takaisin Suomeen. Pojatkin ovat odottaneet kovasti isää kotiin.
Lang ihasteli Koistisen luistelua
Chicago Blackhawks ja Nashville Predators pelasivat vastakkain. Blackhawksin kokenut veteraanihyökkääjä Robert Lang ihasteli Predatorsin puolustajan liikettä ja kyseli ketjukavereiltaan Tuomo Ruudulta ja Petri Kontiolalta, että kuka tuo on.
– Koistinen, hän on suomalainen.
Robert Lang katseli vierellään suomalaisia ketjukavereitaan.
– Mikä helvetti teitä sitten vaivaa?
Koistinen herätti huomiota luistelullaan jo 2000-luvun alussa, kun hän murtautui Ilveksen edustusjoukkueeseen. Hänestä puhuttiin uuden ajan Petteri Nummelinina, hyökkäävänä puolustajana, joka pystyy dominoimaan peliä viivassa ylivoimapelissä.
Virheitä ja tuskaisia hetkiäkin on ollut paljon, mutta Koistinen on aina pitänyt hyvällä tavalla oman päänsä. Hän on tullut rohkeilla otteilla sisään kiekkomaailmaan, eikä ole taakseen katsellut.
Varovaisemmalla tyylillä jokunen harhasyöttö tai kiekonmenetys olisi voinut jäädä tekemättä, mutta myös komea läpisyöttö, harhautus tai maali.
Ilman näitä koistisia jääkiekkoilu olisi aika paljon tylsempää.
Onko luistelu edelleen yhtä kepeää kuin parikymppisenä?
– Kyllä! Sillä ominaisuudella olen kuitenkin urani tehnyt. Ei minulla armoton kiire kaukalossa varmaan tule.
– Tai no, on se pari prosenttia voinut hidastua.
Elämänkokemusta ja ystäviä
Koistinen pelasi NHL:ssä 103 ottelua Predatorsissa ja Florida Panthersissa, mutta parhaan terän hän sai itsestään irti Euroopan sarjoissa.
– Hyvä, että lähdin. Olen saanut paljon elämänkokemusta ja uusia ystäviä ympärimaailmaa.
Kaikkiaan kahdeksan eri liigaa kolunnut Koistinen on nähnyt Euroopan huippusarjat (KHL, SHL, NLA ja DEL). Vuodet Davosissa 2013–15 ja Langnaussa (2015–18) jättivät parhaan maun.
Neljä vuotta sitten SCL Tigersissä suomalaispakki kellotti koko sarjan parhaat peliminuutit.
– Sveitsissä on lyhyet pelimatkat ja äänekäs yleisö. Suosittelen sitä kaikille. Joukkueissa on tosin vain neljä ulkomaalaista, ja tulospaineet ovat kovat.
Viimeisellä ulkomaan kaudellaan Koistinen siirtyi kevääksi ERC Ingolstadista Tshekin liigaan Sparta Prahaan. Hän nostaa Tshekin ajan hieman yllättäenkin yhdeksi ulkomaanreissunsa kohokohdista, vaikka koronaviruksen takia pelit jäivät seitsemään.
– Petr Ton oli GM ja Jaroslav Hlinka urheilutoimenjohtaja. Prahassa on NHL-tason halli, mukavaa porukkaa ja hyviä jätkiä kopissa.
"Tankki vedetään tyhjäksi"
Kun 37-vuotias vanha maajoukkueessa esiintynyt NHL-pelaaja astuu SM-liigajoukkueen pukukoppiin, häneen kohdistuu aivan erilainen huomio kuin "peruspelaajaan".
SM-liiga on profiloitunut nuorten pelaajien kasvattajasarjaksi, jossa kokeneella paluumuuttajalla on joukkueessaan iso vastuu.
Koistinen arpoi vielä talvikaudella uransa jatkoa, mutta kun HPK osoitti kiinnostusta, hän oli valmis tarttumaan täkyyn. Asuinpaikka säilyy Tampereella, josta auton kokka kääntyy kohti ritarimaailmaa.
Koistinen vakuuttaa, että motivaatiota ei ollut lopulta vaikea kaivaa.
– Kyllä pelihaluja olisi vielä jatkaa 2–3 kautta, mutta pitää olla realistinen, koska ikää tulee lisää. Se on varma, että lasin pohjalle ei jätetä tippaakaan. Tankki vedetään tyhjäksi.
– On mielenkiintoista tulla takaisin. SM-liiga on muuttunut aika paljon, mutta varmaankin itse pelissä on samat lainalaisuudet. Näyttämisen halu on kova.
Koistinen virnistelee enemmän sivussa kuin johtaa puhetta kopissa. Hän ei silti karta tulevaa suunnannäyttäjän roolia HPK:ssa.
– Jokapäiväinen tekeminen ja työmoraali ovat tärkeitä asioita. Välillä pitää aukaista suuta ja potkia jätkiä perseelle, mutta en minä koskaan ole itsestäni numeroa tehnyt.
"Ei tehrä tästä ny mitään numeroo".
Oliko se Raipe Helminen, joka juuri puhui?
Maajoukkuekomennukset loppuivat
Koistinen tuli tunnetuksi Leijonia seuraavalle kansanosalle 2000-luvun lopussa, kun hän pelasi kolmet peräkkäiset MM-kisat (2007, 2008 ja 2009). Tuliaisina oli hopea ja pronssi.
Vaikka hyviä kausia on ollut paljon, maajoukkuekutsuja on tullut vain yksi. Päävalmentaja Lauri Marjamäki kutsui Karjala-turnaukseen vuonna 2014.
– En ole jäänyt asiaa harmittelemaan. Enemmänkin olen tyytyväinen, että olen päässyt käymään MM-kisoissa. Niistä on jäänyt hyviä muistoja.
Koistinen tuntee maajoukkueen ex-päävalmentaja Marjamäen Härmälän ala-asteelta asti. Kaksikko on tullut juttuun, vaikkei Marjamäki Koistista kisajoukkueeseen valinnutkaan.
On "Late" käynyt Koistisen ravintolassa syömässäkin.
– En ole viitsinyt nostaa kissaa pöydälle ja anella, että olisiko sinun joukkueessasi tilaa.
Sauvakävelyä Ville Niemisen kanssa
Kun lounaat on syöty ja haastattelu alkaa kääntyä lopuilleen, Koistinen alkaa viritellä lenkkivehkeitä paikalle saapuneen Ville Niemisen kanssa.
Valmentajaksi peliuransa jälkeen heittäytynyt Nieminen on Koistisen vakioseuraa sauvakävelylenkeillä Tampereen maastoissa. Lenkkien aikana käydään läpi kiekkojutut, muut juorut ja mökkitalkoiden tilanne.
– Tästä tulee niin paljon sanomista, Koistinen pyörittelee päätään kuvauksien alkaessa.
Eikä Koistinen sauvakävelyään oikeasti häpeä. Se on oivallinen matalan syketason palauttavaa harjoittelua. Ja saa ne sykkeet tarvittaessa kohoamaankin.
Turvavälitkin taitavat pysyä kunnossa, jos Nieminen saa tiikerinsilmänsä välkkymään ja ottaa kunnon irtioton.
– Täytyy ajoittaa lähdöt niin, että hämärä laskeutuu eikä kukaan näe.
Sauvakävelystä on tullut jonkinlainen aikuistumisen symboli. Se taitaa tässä tapauksessa pitää ihan paikkansa.
Koistisen siviilielämässä kuohui, kun hän haki avioeroa vuonna 2017, mutta hän veti hakemuksen lopulta takaisin. Avioriisi on käyty läpi perinpohjaisesti lähipiirin kesken.
– Se on taakse jäänyttä elämää. Mennään eteenpäin niin kuin eräs tamperelainen puolustaja sanoi.