Kesällä 2009 yhdysvaltalaisessa keskustelussa alkoi liikkua hurja huhu.
Sen mukaan tuoreen presidentin Barack Obaman ajama terveydenhuoltouudistus toisi mukanaan ns. kuoleman paneelit (death panels) eli byrokraatit, jotka päättäisivät vanhuksen elämän jatkamisesta tai lopettamisesta.
– Juttu oli täysin hullu ja valheellinen, mutta se on levinnyt vuosien ajan, vielä tänäkin päivänä, kertoo valtiotieteen professori Adam J. Berinsky.
Berinsky sanoo kiinnostuneensa ilmiöstä kuultuaan siitä anopiltaan.
– Anoppini itse asiassa kannatti uudistusta, koska hän ajatteli, että nämä kuoleman tuomarit olisivat totta. En tiedä, oliko hänellä joku tietty henkilö mielessä, professori nauraa.
Lisäksi Berinskyä kiinnosti toinen Obamaan liittyvä juoru. Sen mukaan Obama ei olisikaan syntynyt Yhdysvalloissa, vaan ulkomailla. Myös tämä juoru oli poliittisesti motivoitunut: maan perustuslain mukaan presidentin on oltava syntynyt Yhdysvalloissa.
– Oli kiinnostavaa, että ihmiset uskoivat tähän. Se nimittäin vaati uskomista salaliittoihin monella eri tasolla. Piti uskoa esimerkiksi siihen, että Obaman vanhemmat olisivat tuolloin ilmoittaneet lapsen syntymästä paikallisessa lehdessä tietäen, että heidän pojastaan tulee presidentti 50 vuotta myöhemmin.
Berinsky sanoo, että häntä ei kiinnosta niinkään juorujen levittäjät, vaan ihmiset, jotka uskovat niihin.
– Juorut leviävät sen takia, että ne palvelevat joidenkin ihmisten tavoitteita. Aina on juorukampanjointia. On kuitenkin demokratialle vahingollista, jos tavalliset ihmiset alkavat uskoa valheisiin.
Huhun kumoaminen vaatii oikean henkilön
Suomessa viime aikoina riesana ovat olleet erityisesti turvapaikanhakijoihin liittyvät paikkansapitämättömät huhut ja valheet, joita on levitetty muun muassa sosiaalisessa mediassa hyvinkin ammattimaisesti.
Suomalaisviranomaisille informaatiovaikuttamisesta tällä viikolla puhunut Berinsky muistuttaa, että valheiden taklaamiseen ei riitä pelkkä huhun toistaminen ja sen kertominen vääräksi.
– Ongelma on, että toistamalla tietoa teet sen vahvemmaksi yleisön päässä. Myöhemmin kun he kuulevat sen uudelleen, se tuntuu tutulta ja he ovat alttiimpia uskomaan sen.
Juorujen ohittaminen ei siis riitä, mutta vaikeneminenkaan ei ole oikea taktiikka.
– Näin kävi Obamalle. Hän kieltäytyi keskustelemasta syntymäpaikkaansa liittyvästä juorusta useiden vuosien ajan. Mitä pidempään vaikenet, sitä laajemmalle juttu leviää.
Berinsky antaa kaksi neuvoa. Ensinnäkin valheen tyrmääjäksi pitää löytää henkilö, joka toimii asiassa "omaa etuansa" vastaan. Käytännössä esimerkiksi kuoleman paneeleita koskevassa huhussa tällainen on republikaanipoliitikko, koska terveydenhoitouudistus oli demokraattien hanke.
– Toisekseen, ihmisille pitää tarjota korvaava tarina sen pois otetun tilalle. Kuten tiedämme psykologiasta, ihmiset etsivät aina selityksiä monimutkaisessa maailmassa. Sen lisäksi että tyrmää huhun valheeksi, pitää siis sanoa, mistä oikeasti on kysymys ja miten se selittyy.
Mihin kuoleman tuomareita koskeva huhu sitten perustui? Alunperin sen laittoi liikkeelle New Yorkin varakuvernööri Betsy McCaughey, joka kertoi, että Medicare-ohjelman asiakkaiden pitäisi käydä viiden vuoden välein konsultaatiossa, jossa kerrottaisiin, kuinka he "voisivat päättää elämänsä aiemmin". Samaa viestiä ajoi myös Alaskan kuvernööri Sarah Palin.
Todellisuudessa lakimuutoksen tarkoitus oli se, että lääkärit keskustelisivat potilaiden kanssa heidän hoitotahdostaan ja siitä, miten he haluavat tulla hoidetuiksi elämänsä loppuvaiheissa. "Kuoleman paneeleita" koskeva huhu valittiin aikanaan myös faktantarkastusprojekti PolitiFact.com:n Vuoden valheeksi 2009 (Lie of the Year).