Savon sanomat uutisoi tiistaina kuopiolaisperheestä, joka löysi vapaa-ajan asuntonsa seudulta Lieksan Vuonislahden maastosta kuolleen karhunpennun.
Nuori naaraspentu painoi noin 5 kiloa ja oli oletettavasti vain muutaman kuukauden ikäinen. Kuolleen karhun, varsinkin pennun, löytäminen luonnosta on erittäin harvinaista, sillä yleensä karhut menehtyvät talvipesiinsä.
Pentu löytyi maastosta
Tapani Simola kertoo, että alueella, josta pentu löytyi on kevään aikana nähty karhun jälkiä. Simola kuvailee koko Lieksan seutua niin sanotusti karhukansoitetuksi.
Simola kuvailee pennun löytöpaikkaa mielenkiintoiseksi maastoksi, sillä kevään sulamisvesien takia maastoon syntyy suuria lammikoita, joiden keskelle jää saarekkeita. Simola kertoo, että he suuntasivat poikansa ja koiransa kanssa paikalle tarkastelemaan lampea ja josko karhuista löytyisi merkkejä.
– Poika kulki edellä ja huikkasi hetken päästä, että siellä on jonkin eläimen raato. Arvelin aluksi, että se olisi karhujen jättämä saalisraato. Poika kuitenkin totesi, että kyseessä oli karhu. Kieltämättä suru tuli puseroon, kun näki miten tuommoinen pieni eläin on matkansa päätteen noin varhaisessa vaiheessa kohdannut.
Pieni karhunpentu löytyi kuolleena maastosta.
Aluksi parivaljakko ajatteli, että pentuun ei koskettaisi vaan annettaisi luonnon korjata omansa. Simola totesi kuitenkin, että pentu saattaisi kiinnostaa viranomaisia, sillä raadossa ei näkynyt ulkoisia väkivallan merkkejä.
– Ajattelin, että karhu saattoi olla jotenkin sairas, joten päätin kuitenkin ilmoittaa paikallisen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajalle, Simola sanoo.
Karhunpennun kohtalosta ei varmuutta
Paikalle saapunut riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja otti karhusta kuvat, merkkasi löytöpaikan karttaan ja soitti paikalliselle poliisille. Puheenjohtaja oli todennut, että kyseessä on erittäin harvinainen tapaus, sillä hän tiesi vain yhden vastaavanlaisen.
– Riistamies oli samaa mieltä, ettei pennussa näkynyt väkivallan merkkejä. Hän totesi, että ehkä siltä oli vain loppunut virta. Kuulemma ensimmäinen vuosi on karhunpennuille kriittisin, Simola valaisee.
Simola teoretisoi, että ehkä lumisateiden jälkeen emolta on loppunut ravinto. Simola arvelee myös jälkien perusteella, että kokematon pentu on saattanut joutua lammen keskelle saaren vangiksi ja jätetty jälkeen.
– Pentu on jäänyt sinne ja menehtynyt yksinään, kun ei ole pärjännyt ilman emoa, Simola pohtii.
Kotimatkalla iloisempi karhukohtaaminen
Simola taustoittaa, että he ovat liikkuneet alueella kymmeniä vuosia ilman karhukontakteja, vaikka ovat havainnoista kuulleetkin. Ensimmäisen kerran he näkivät karhun heinäpellon reunassa viime kesänä.
Vaikka karhunpennun kohtalo oli varsin surullinen, Simola kertoo iloisemmasta kohtaamisesta kotimatkalla.
Kotiin lähtiessä paikallisen kantatien risteyksessä ihmetteli erauskarhu, joka aikoi ylittää tien. Parivaljakko päätti pysäyttää auton havainnointia varten. Lähimmillään eläin oli noin 20 metrin päässä. Simola ajatteli ottaa mesikämmenestä kuvan, mutta eläin oli kääntynyt lähteäkseen.
– Hyvin arka ja ujon näköinen, kun se kurkisteli. Nousin ja huusin perään, että äläpä nyt hätäile, ei me sulle mitään pahaa tehdä…Neuvoisin vain pysymään poissa tieltä, kun siinä voi tulla murheita jos tuohon tielle eksyt, Simola kuvailee.
Ilmeisesti karhu oli samaa mieltä. Hetken kannon vieressä takajaloilla seisoskeltuaan karhu oli kääntynyt ja häipynyt metsään.
– Oli hauska tapaaminen, kun pääsi karhun kanssa keskustelemaan, Simola naurahtaa.