15-vuotias Niklas Mauro lähti toukokuun lopulla ajelulle isänsä kanssa tarkoituksenaan mennä luontoon katsomaan, löytyisikö sieltä jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Ja löytyihän sieltä.
Parinkymmenen kilometrin päässä kotoa lieksalaisen metsäautotien vierustalla he huomasivat jotain odottamatonta: mättäällä oli emokarhu neljän pentunsa kanssa. Maurot pysähtyivät pientareelle ja alkoivat ikuistaa näkemäänsä.
– Yritin vain mahdollisimman paljon saada hyviä kuvia. Oisko joku 150 kuvaa tullut otettua, kertoo Niklas ensireaktiostaan.
Karhut olivat Niklaksen arvion mukaan 15–25 metrin päässä autosta. Kuvaajat huomattuaan emokarhu komensi pennut puihin.
Tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että emokarhun reaktio on luonnollinen, sillä pennut suojautuvat vaaralta kiipeämällä puihin. Tähän aikaan vuodesta pennut menevät suojaan vierailta uroskarhuilta, jotka saattavat kiima-aikaan tappaa pentuja saadakseen naaraan uudelleen kiimaan.
– Kun pentu kiipeää riittävän korkealle, sillä on mahdollisuus säästää henkensä.
Pieni karhunpentu katseli kuvaajia puun takaa. Kuva: Niklas Mauro.
Isä ja poika seurasivat esitystä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen mesikämmenet poistuivat paikalta.
– Kun emo huomasi, että ei ole mitään vaaraa, se käski pennut alas, muistelee Niklas.
Yksi pennuista jäi vielä puuhun muiden lähdettyä, mutta pian koko seurue palasi hakemaan yksin jäänyttä pentua.
– Olihan se aika innostunut tunne, kun eihän tuollaista pääse usein näkemään. Kolmekin pentua on harvinaista, Niklas tietää.
Kojolan mukaan karhu synnyttää vuosittain 1–4 pentua, mutta neljän pennun pentueet ovat harvinaisia.
– Tämä on erityisen harvinainen havainto, jos siinä on spontaani tilanne ja neljä pentua.
Kojola viittaa tilanteisiin, joissa karhuja on saatettu houkutella paikalle haaskalla esimerkiksi kuvaamistarkoituksessa.
Pentujen lähelle ei kannata mennä
Maurojen kohtaamat karhut suhtautuivat katselijoihin rauhallisesti, kun isä ja poika tyytyivät seuraamaan tilannetta autosta käsin.
Kojolan mukaan pentujen kanssa oleva emokarhu voi hyökätä vaaran uhatessa.
– Karhut ovat hyvin yksilöllisiä. Toisilla ensisijainen reaktio on pakeneminen, joillakin tiukan paikan tullen valehyökkäys ja joissain tapauksissa se voi johtaa siihen, että karhu satuttaa ihmistä.
Pennut kiipesivät puihin suojaan mahdolliselta vaaralta. Kuva: Niklas Mauro.
Jos metsässä tapaa pienen karhunpennun, ei sen lähettyville kannata mennä, koska todennäköistä on, että sen emo liikkuu jossain lähistöllä ja pyrkii vaaran uhatessa suojelemaan pentuaan.
Kojola kuitenkin muistuttaa, että pennulliset emot pyrkivät välttämään kohtaamista ihmisen kanssa.
– Yllätyksiä sattuu silloin, jos liikkuu hiljaa ja tuuli on voimakas, että karhu ei saa havaintoa ja jos tuulen suunta on sellainen, että se ei saa hajuhavaintoa. Se voi olla vaarallien tilanne.
Metsässä liikkuessa kannattaakin pitää pientä ääntä ja karhun kohdatessa toimia rauhallisesti.
Kokemus innostaa kuvaamaan lisää
Harvinainen kohtaaminen karhun kanssa sytytti Niklakselle kuvauskipinän. Aiemmin satunnaisesti omaksi ilokseen kuvaillut nuorimies aikoo jatkossa kuvata luonnossa aktiivisemmin.
– Jatkossa tulee enemmän lähdettyä luontoon katsomaan, näkisikö siellä jotain.
Mahdollisesti hän pääseekin ihailemaan metsän valtiaita myös tulevaisuudessa, sillä Pohjois-Karjalassa on Suomen tihein karhukanta.
Karhuemo käski pennut puusta alas, kun huomasi, ettei kuvaajat aiheuta vaaraa. Kuva: Niklas Mauro.