Kiinalaisessa hotellissa lähellä Pohjois-Korean rajaa seitsemän naista kylpee violeteissa parrasvaloissa. Heillä on yllään kirkkaanpunaiset vaatteet. He esittävät korvia rääkkääviä rokkiversioita kansanlauluista. Kolme keski-ikäistä kiinalaista nostaa kätensä ylös huutaen bravo.
– Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen nähnyt pohjoiskorealaisia. He eivät näytä niin köyhiltä, toteaa yksi miehistä uutistoimisto AFP:n toimittajalle.
Seitsemän pohjoiskorealaisen naisen nimetön bändi esiintyy hotelli Kunlunissa päivittäin. He esittävät tulkintoja perinteisistä korealaisista kansanlauluista sekä isänmaallisia kappaleita. Heidän bändinsä ei ole läheskään ainoa laatuaan Kiinassa. Etenkin rajan tuntumassa on useita pohjoiskorealaisia bändejä, jotka tienaavat diplomaattisesti eristetyn kotimaansa hallitukselle sen paljon kaipaamaa vieraan maan valuuttaa.
Työntekijöitä lähetetty ulkomaille vuosikymmenten ajan
Pohjois-Korea on lähettänyt kansalaisiaan työskentelemään muihin maihin aina 1980-luvulta asti. Valtaosan näiden työntekijöiden palkoista Pohjois-Korean arvioidaan keränneen omaan taskuunsa.
Työntekijöiden työolot eri maissa on usein myös vähintään kyseenalaisia. Esimerkiksi YK ilmoitti maaliskuussa tutkivansa tietoja noin 20 000 pohjoiskorealaisesta, joiden on kerrottu työskentelevän orjamaisissa työoloissa enimmäkseen Kiinassa, Venäjällä ja Lähi-idässä.
Eteläkorealaisen NK Watch -ihmisoikeusryhmän mukaan pohjoiskorealaisia työntekijöitä on 40 maassa ja heitä on kaikkiaan jo yli 100 000. Määrä on myös lähes tuplaantunut sen jälkeen, kun Kim Jong-un nousi valtaan. Aikaisemmin työntekijöitä arvioitiin olevan 65 000.
Eteläkorealaisen The North Korea Strategy Center -kansalaisjärjestön mukaan naapurimaa tienaa työntekijöiden palkoilla vuodessa jopa 135–208 miljoonaa euroa.
Uskomme, että Kim käyttää rahoja muun muassa ostaakseen luksustuotteita eliittiseuraajilleen ja rahoittaakseen rakennusbuumia, jonka hän käynnisti komeillakseen johtajuudellaan, NK Watchin johtaja kommentoi helmikuussa Telegraphille.
Ulkomaat ja palkka houkuttavat
Pohjois-Korea vartioi tarkkaan, kuka maasta saa lähteä ja kuka ei. Esimerkiksi Kiina myös edesauttaa naapurimaataan ylläpitämään tätä käytäntöä lähettämällä kaikki rajan yli laittomasti tulleet vauhdikkaasti takaisin kotimaahansa.
Mahdollisuus päästä ulkomaille onkin siis monelle pohjoiskorealaiselle houkutteleva tarjous - etenkin, jos siihen yhdistetään lupaus Pohjois-Korean mittapuulla suuresta palkasta. Juuri näiden syiden takia esimerkiksi New York Timesin haastattelema Mr. Kim päätti lähteä töihin Kuwaitiin, kun hänelle siihen tarjottiin mahdollisuutta vuonna 1996. Viisi kuukautta myöhemmin mies pakeni karuista oloista Etelä-Koreaan, jossa hän asuu edelleen.
– Saimme muun muassa vapaaksi ainoastaan perjantain kaksi kertaa kuussa, mutta sekin aika meidän täytyi käyttää kirjojen lukemiseen ja elokuvien katsomiseen. Ne kertoivat johtajamme mahtavuudesta, Mr. Kim kertoi lehdelle helmikuussa.
Palkkarahojaan hän ei myöskään ikinä nähnyt.
– Kun kysyimme palkoistamme, sanoivat esimiehemme aina, että palkka lähetettiin suoraan perheillemme.
Palkkarahoja ei kuitenkaan ikinä toimitettu hänen perheelleen. Rahojen sijaan perhe sai kuponkeja hallituksen omistamiin kauppoihin.