Häirikkö on saanut rauhassa tehdä kolmen lapsen äidin elämästä painajaismaista jo kolmen vuoden ajan. Miestä ei näytä pysäyttävän mikään.
Kaikki alkoi erosta keväällä kolme vuotta sitten.
Jo suhteen loppuaikoina Minna* oli alkanut epäillä, että uhkaavasti käyttäytynyt mies pyrkii vahingoittamaan häntä esimerkiksi sekoittamalla huumaavia aineita hänen juomiinsa. Mies lateli uhkauksia siitä, mitä tapahtuisi jos Minna jättäisi hänet. Lopulta Minna kuitenkin päätti suhteen ja pyysi miestä muuttamaan pois. Hän jäi asumaan yksin kolmen lapsensa kanssa, myös yhden parin yhteisen.
Siitä alkoivat toden teolla väkivaltaiset uhkaukset, jotka jatkuvat vielä tänäkin päivänä. Mies on toteuttanut uhkauksiaan muun muassa ampumalla ilmakiväärillä Minnan kotia ja autoa.
Tarkkailu ja seuraaminen on ollut pahimmillaan päivittäistä. Mies on saanut useita tuomioita: lähestymiskiellon rikkomisista, vainoamisista, vahingonteoista ja salakatselusta. Näillä ei ole ollut vaikutusta. Rangaistukset ovat olleet lieviä, ja mies on ollut tutkintavankeudessa pisimmillään kuukauden.
– Olen ollut kolme vuotta rikoksen uhri joka päivä, ja se ei lopu. Miksei passiteta vankilaan, jos jatkaa rikoksia ehdollisessa?
Kahdesta viimeisimmästä vyyhdistä mies on saanut vankilatuomiot: kymmenen kuukautta ja vuoden. Hän ei ole vielä istunut niistä päivääkään, eikä Minnalle ole kerrottu, milloin rangaistuksen suorittaminen alkaa.
"Soita jos tulee oven läpi"
Ensimmäisen lähestymiskiellon Minna haki miehelle eron jälkeen keväällä 2012. Kiellolla ei ollut vaikutusta, vaan mies saattoi olla pihalla odottamassa, kun Minna tuli töistä kotiin.
Rikosten uhrit
MTV Uutisten uusi nettisarja, jossa erilaisten rikosten uhrit kertovat tapahtumista omasta näkökulmastaan. Kuinka elämä on jatkunut rikoksen jälkeen?
Oletko joutunut rikoksen uhriksi? Jos haluat kertoa tarinasi meille, ota yhteyttä MTV Uutisten rikostoimitukseen osoitteeseen rikos@mtv.fi
Sen jälkeen lähestymiskieltoja on haettu kaksi lisää ja niiden piiriä on aina laajennettu, kun mies on seurannut Minnaa esimerkiksi työpaikalle.
Alkuaikoina Minna soitti aina hätäkeskukseen, kun mies rikkoi lähestymiskieltoa. Usein poliisit tulivatkin paikalle.
– Usein ohje oli kuitenkin se, että jos hän tulee vielä pihalle, niin soita sitten uudestaan. Tai jos hän alkaa tulla oven läpi, soita sitten. Eli soita sitten, kun hän on jo iholla.
Usein vainoaja tyytyi tarkkailemaan, sillä hän halusi tietää Minnan liikkeet. Hän saattoi vain seisoa pihalla katselemassa.
Kerran mies jäi kiinni siitä, että oli asentanut riistakameran Minnan pihalle.
– Kamera otti kuvan aina, kun joku liikkui pihalla. Toimitin kameran poliisille. Se oli jo ottanut joitakin kuvia liikkeistämme.
Myös tekstiviestejä on kertynyt tuhansia.
– Ei suoria uhkauksia, mutta niistä kyllä selvisi, mitä kaikkea tapahtuu.
Luoti keittiön ikkunassa
Tilanne kärjistyi tammikuussa 2013. Eräänä iltana Minna kuuli keittiöstä rasahduksia. Hän ei kuitenkaan alkanut selvittää äänten alkuperää.
Aamulla ikkunasta löytyi reikä, josta löytyi ilmakiväärin luoti. Mies oli ampunut kohti keittiön ikkunaa. Minna soitti taas poliisit, jotka kaivoivat luodin irti ikkunasta todisteeksi.
Myöhemmin mies kävi ampumassa uudestaan ainakin kahdesti: kerran Minnan autoa ja kerran kodin keittiön ikkunaa niin, että lasi särkyi.
Lopulta poliisi löysi ilmakiväärin, jonka mies oli lainannut kaveriltaan. Samana keväänä miehen luo tehdyissä kotietsinnöissä löytyi katkaistu haulikko.
– Silloin oli tosi pelottavaa. Kävi ilmi, että hänellä on ihan oikeita aseita. Hän pystyisi toteuttamaan uhkauksensa.
"Pelolle ei voi antaa valtaa"
Minna on vienyt perheensä usein turvaan samalla paikkakunnalla asuvien vanhempiensa tai ystäviensä luokse. Sen vuoksi turvakotiin ei ole tarvinnut lähteä silloin, kun omaan kotiin ei ole uskaltanut mennä.
Osittain juuri tukiverkkonsa vuoksi Minna ei ole halunnut paeta vainoajaansa muuttamalla toiselle paikkakunnalle.
– Ajattelin aina, etten voi antaa pelolle valtaa. Se tuhoaa elämäni ihan varmasti.
Luvattoman aseen löytyminen vainoajan luota sai kuitenkin Minnan vakavasti harkitsemaan muuttoa ulkomaille.
– Toisaalta toinen puoleni on vahva. Ei se voi mennä niin, että minun täytyisi muuttaa elämäni täysin. Tunsin aika vahvasti, että miksi minun pitäisi lähteä kodistani ja jättää kaikki.
Outoja oireita
Vaikka vainoaja ei ole kohdistanut Minnaan tai lapsiin suoranaista väkivaltaa, uhka siitä että jotain tapahtuu, on koko ajan olemassa.
Erityistä pelkoa herättää se, että Minna ja hänen lapsensa on yritetty myrkyttää. Minna ja perheen nuorin lapsi alkoivat molemmat saada outoja väsymysoireita. Lapsi meni kolajuomasta tokkuraiseksi ilman mitään järkevää syytä. Ensimmäisellä kerralla oireet menivät ohi itsekseen, toisella kerralla ne olivat jo niin vakavia, että lapsi vietiin ambulanssilla yöksi sairaalaan.
Siellä selvisi, että lapsen elimistöön oli joutunut bentsodiatsepiini-nimistä rauhoittavaa lääkettä. Samaa lääkettä löytyi myös Minnan ostamasta punaviini-hanapakkauksesta.
Poliisi aloitti myrkytysepäilyistä rikostutkinnan. Jutun pääepäilty löytyi läheltä, kun vainoajan asunnosta löytyi kyseistä ainetta sisältäneitä lääkepakkauksia. Oikeudessa näyttö ei kuitenkaan riittänyt ja mies vapautettiin syytteistä.
Lapsi vainoajalle uhkasakon uhalla
Mies on kohdistanut vainoamisensa pääosin Minnaan, jolla on parin yhteisen lapsen yksinhuoltajuus.
Viime syksynä Minna ilmoitti lastensuojelulle, ettei tilanteen vuoksi enää suostu antamaan lapsen tavata isäänsä kerran viikossa, sillä tämä aiheuttaa toiminnallaan jatkuvaa haitta perheelle.
Lapsen isä haki tapaamisten täytäntöönpanoa käräjäoikeudelta, joka velvoitti Minnan uhkasakon uhalla antamaan isän tavata lastaan. Päätös varmisti sen, että Minna on sidottu vainoajaansa.
Minnan mukaan lapset ovat joutuneet kärsimään tilanteesta monin tavoin.
– Ei ole normaalia vanhemmuutta, että yrittää tehdä lapsen äidin elämän mahdollisimman hankalaksi.
Oikeus: Vangitseminen kohtuutonta
Vielä kolmen vuoden jälkeenkään vainoaminen ei ole loppunut. Alkuajoista tilanne on kuitenkin rauhoittunut. Minna myös odottaa sitä, että vainoaja todella passitetaan vankilaan kolmen vuoden piinaamisen jälkeen.
– Viime syksynä hän oli tutkintavankina kuukauden ajan. Se tietysti oli helpotus. Mutta silloin hänet päästettiin vapaaksi, koska käräjäoikeus totesi vangitsemisen olevan kohtuutonta.
10 kuukauden vankilatuomio saa pian lainvoiman, ellei vainoaja hae korkeimmalta oikeudelta valituslupaa. Silloin rangaistuksen suorittaminen vielä lykkääntyy vähintään neljällä kuukaudella.
Korvaukset vain numeroita
Minna pitää epäreiluna, että pitkän oikeustaistelun aikana hänen avustajanaan on tällä hetkellä julkinen oikeusavustaja, ei yksityistä asianajajaa.
– Sieppaa ihan suunnattomasti, että vainoajalla on koko ajan ollut yksityinen asianajaja. Hän saa täyden oikeusavun. Hänellä on, kuten syytetyillä aina, paljon vahvemmat oikeudet kuin uhrilla.
Vainoaja on määrätty maksamaan Minnalle henkisestä kärsimyksestä 30 000 euroa. Summa jäänee Minnan mukaan vain numeroksi tuomiolauselmassa, sillä varattomaksi todettu mies tuskin pystyy korvauksia maksamaan.
Myös valtionkonttori on kieltäytynyt maksamasta korvauksia Minnalle, koska kyse ei ole ollut fyysisestä väkivallasta.
Oikeusjutuista toinen työ
Kolme vuotta kestäneen oikeusprosessien sarjan sekä jatkuvan häirinnän, väkivallan pelon ja uhkailun jälkeen Minna ei ole enää varma, kannattaako oikeuteen enää lähteä, vaikka vainoaminen jatkuisi.
– Tuntuu, että syytetyn kannalta kaikki on kohtuutonta. Mutta uhrin kannalta kohtuutonta tilannetta ei huomioida lainkaan.
Minnan toinen työ on ollut oikeusprosessien pyörittäminen ja uhkausten dokumentointi.
Minnan mukaan viranomaiset ovat kyllä tarjonneet apua. On ollut perheneuvolan tapaamisia ja Minnalle on järjestetty keskusteluapua, jota hän on myös ottanut vastaan.
– Tajusin kuitenkin sen, ettei kukaan pysty auttamaan. Niin kauan, kun vainoaja on tuossa, vapaana ja lähellä, elämä jatkuu tällaisena. Se on minun ongelmani, eikä se poistu kun vaan puhun, puhun ja puhun.
Tällä hetkellä kolmen lapsen perheessä eletään tasapainossa verrattuna siihen, mitä elämä oli silloin kun vainoaminen alkoi. Onneksi lapset eivät ole oireilleet.
– Jälkikäteen tuntuu aika hurjalta. En ole voinut olla aina sellainen äiti, mitä kuuluisi olla. Tämä on vienyt minulta todella paljon aikaa ja energiaa. Nyt vasta alan ymmärtää, miten paljon se on syönyt minulta voimia. Olen joutunut tekemään tosi paljon töitä tämän eteen.
*Minnan nimi jutussa on muutettu uhrin suojelemiseksi.