Laura Eklund kärsi isänsä alkoholismista lapsesta asti. Nykyään isä on raitis ja Laura toimii läheisterapeuttina Minnesota-malliin perustuvassa päihdehoitola Rehapissa. Millaista on kasvaa alkoholismin varjossa, ja mikä oli ratkaisevaa isän saamisessa hoitoon? Laura kertoi kokemuksistaan keskiviikkoaamuna Huomenta Suomessa.
Ihan varhaislapsuudessa Laura Eklund ei oikeastaan vielä osannut nimetä isänsä ongelmaa, alkoholismia.
– Olen nähnyt sen koko sairauden kirjon siitä lähtien, kun se on vielä tavallaan sosiaalista, mutta kuitenkin jo ahdistavaa. Muistan lapsuudesta hyvin esimerkiksi sen fiiliksen, että ajatus siitä, että isä joi jotain, sai vatsan vääntämään. Minua alkoi jännittää ja pelottaa ne tilanteet, että kun se juo jotain, niin minulle tulee paha mieli – tai vähintäänkin sitä saa aina hävetä, kun se on juonut jotain, Laura selitti lähetyksessä.
Lue myös: Miska joi itsensä rikkinäiseksi, työttömäksi ja perheettömäksi
Vuosikymmenien kuluessa perhe lopulta pelkäsi, että isä kuolisi alkoholin takia.
– Viimeiset pari vuotta oli sellaista, että kulissit olivat oikeastaan jo romahtaneet. Se kiiltokuva ei enää pysynyt kasassa, isällä alkoi olla ongelmia töissä, meni työt ja tällaista. Tilanne oli täysin epätoivoinen.
”Emme enää suostuneet antamaan anteeksi ja silittämään päätä”
Lauran isosisko ehdotti isälle hoitoon lähtemistä ensimmäisen kerran noin vuosi ennen kuin tämä lopulta suostui siihen.
– Siinä vaiheessa vastaus oli, että kyllä minä viinan kanssa pärjään, kun vaan muuten saan asiani kuntoon, Laura kertoo.
Lopulta mikään muu kuin painostus ei auttanut.
– Me lapset emme enää suostuneet olemaan siinä mukana ja antamaan anteeksi ja silittämään päätä. Teimme lopullisen väliintulon, että nyt sinulla on kaksi mahdollisuutta. Joko lähdet hoitoon – me autamme sinua nyt, jos suostut ottamaan apua vastaan –, tai jos et nyt suostu ottamaan apua vastaan, niin sinulla ei ole meitä lapsia enää. Me ei jakseta enää.
Lue myös: Petri menetti huumesekoiluillaan läheiset ja hampaatkin suusta
”Interventio” auttoi. Lauran isä on ollut nyt raittiina 8,5 vuotta. Eikä Lauraa enää pelota, että isä retkahtaisi.
– Se aika on takanapäin. En suostu enää siihen, että minun elämästäni menisi yhtään päivää siihen, että alkoholi tavallaan veisi sen jonkun toisen kurkusta alas ja virtsana vessanpyttyyn, Laura totesi.
Mikä on tärkeää läheisten tekemässä "interventiossa", jos kysytään entiseltä päihderiippuvaiselta ja nykyiseltä päihdeterapeutilta? Millaiseen ajankohtaan väliintulo kannattaa ajoittaa, ja miten se kannattaa tehdä? Mistä päihderiippuvainen saa motivaation elää raittiina? Katso koko video ylhäältä.