Jääkiekkopuolustaja Ville Pokka ei tee numeroa itsestään, mutta on yksi Suomen MM-joukkueen kokeneimmista maajoukkuepelaajista. Kesäkuun alussa 28 vuotta täyttävä puolustaja kiekkoilee kuudensissa aikuisten arvokilpailuissaan ja pelaa maajoukkueessa peräti seitsemännellä peräkkäisellä kaudella.
Kaikkiaan hän on pukenut leijonapaidan ylleen Jukka Jalosen, Erkka Westerlundin, Kari Jalosen, Lauri Marjamäen ja uudestaan Jukka Jalosen käskystä, mutta nousi kunnolla valokeilaan vasta Pekingin olympialaisten loppuottelun tasoitusmaalillaan.
– Olihan se hieno hetki ja toi uskoa joukkueelle. Yllätyin, että se meni maaliin. Saku (Mäenalanen) teki hienon maskin, Pokka kertasi sunnuntaina maajoukkueen mediatilaisuudessa.
Suomi voitti Venäjän olympiaurheilijat 2–1 ja saavutti ensimmäisen jääkiekon olympiakultansa. Pokka oli tärkeä osa historiallista joukkuetta ja janoaa Tampereella MM-kultaa. Hänellä on jo hopeat vuosilta 2016 ja 2021.
Mitkä ovat ne tekijät, joilla olet vakuuttanut maajoukkuevalmentajan toisensa jälkeen?
– Ehkä sellainen tasainen suorittaminen, hyvä puolustuspelaaminen ja että on niin sanotusti näkymätön. Pelaan hyvää alivoimaa ja annan hyökkääjälle kiekon. Teen pienet asiat oikein, ja olen saanut sitä kautta valmennuksen luottamuksen. He pystyvät luottamaan minuun eri tilanteissa, Pokka vastasi STT:n kysymykseen.
Jatkokysymyksellä tasaiselta pelaajalta saa puristettua yhden vahvuuden.
– Hyvä pelikäsitys. En ole maailman nopein, mutta pystyn lukemaan tilanteita ja olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Hartley opetti monipuolisuutta
Torniolaislähtöinen Pokka voitti kaudella 2013–14 alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden ja Oulun Kärpissä Suomen mestaruuden. Seuraavat neljä kautta vierähtivät Pohjois-Amerikassa, mutta lähes 300 AHL-ottelusta huolimatta näyttöpaikkaa NHL:ssä ei tullut.
– Pari alkuverryttelyä pääsin vetämään. Jos olisin vetänyt jotain nilkoille alkuverryttelyissä, olisin voinut päästä pelaamaan, Pokka naurahti.
– Lähellä se oli, mutta koskaan ei tullut saumaa. Sellaista se joskus on.
– Olisi ollut kiva pelata vähintään yksi peli. Pelasin hyvin AHL:ssä, mutta aina paikka ei vain aukea kaikille.
Suuri länsi vaihtui vuonna 2018 idän ihmeisiin ja Avangard Omskin KHL-arkeen, jota kesti neljä kautta. Vuosi sitten Pokka voitti mestaruuden, mutta jätti maaliskuun alussa itäliigan taakseen.
– Kokonaisvaltainen pelaaminen meni eteenpäin. Iso kiitos valmentaja Bob Hartleylle, Pokka mainitsi.
– Puolustuspelaaminen kehittyi tosi paljon. Ehkä vähän roolikin muuttui. Nuorena olin hyökkäävämpi puolustaja, nyt puolustavampi.
Ensi kauden työpaikasta hänellä ei ole kerrottavaa.
Missä pelaisit kaikkein mieluiten?
– Katsotaan sitä sitten. Kaikki ovat kovia sarjoja, Pokka muotoili, mutta viittasi lähinnä Sveitsin ja Ruotsin pääsarjoihin.
Haydenia kannattaa varoa
Suomi aloitti MM-kilpailut 5–0-voitolla Norjasta, mutta selvitti Latvian vaivoin 2–1.
– Onneksi saimme erikoistilanteilla käännettyä pelin. "Mikke" toi paljon erikoistaitoa ylivoimalle, Pokka kiitteli Mikael Granlundin panosta.
Maanantaina vastustaja kovenee, kun edessä on Yhdysvaltojen kohtaaminen.
– Tosi suoraviivaista peliä voi odottaa. Yhdysvalloilla on yksilötaitoa Latviaa enemmän. En usko, että meidän tarvitsee muuttaa mitään.
Kysyttäessä Pokka nostaa vastustajan riveistä esiin tutun pelaajan AHL:stä.
– John Haydenin kanssa pelasin (Rockfordissa). Hän on kova tekemään töitä ja on tapellutkin NHL:ssä jonkun kerran. Kova kaveri.
Päävalmentaja Jalonen on luottanut maajoukkueessa neljän pakkiparin peluuttamiseen, mutta Tampereella vain seitsemän puolustajan kisapassit on leimattu. Pokka on merkattu pelikokoonpanoon nimenomaan seitsemänneksi pakiksi, mutta jääaikaa on tullut säännöllisesti.
Miten seiskapakin rooli eroaa normaalista?
– Pakkipari vaihtuu enemmän, mutta olemme pelanneet hyvin seitsemällä puolustajalla. Hyvin on pyörinyt, eikä ole valittamista.