Teemu Hartikainen on jäänyt hieman kaukaiseksi hahmoksi jääkiekon suomalaiselle riviseuraajalle huimasta KHL-urastaan huolimatta. Nyt 31-vuotias voimahyökkääjä kantaa suurta tulosvastuuta Leijonien olympiajoukkueessa.
Kuopio syksyllä 2008.
Sami Kapanen ja toinen veteraanihyökkääjä Kalle Sahlstedt saivat tuolloin KalPassa rinnalleen heitä lähes puolet nuoremman laiturin.
KalPaan 12 vuoden ja yli 800 runkosarjaottelun mittaiselta NHL-visiitiltään palannut Kapanen ei ole unohtanut tapaa, jolla 18-vuotias ja edellisellä kaudella vain yhden liigakamppailun pelannut Teemu Hartikainen tuli ketjuun.
– Nuori mies tuli isännän elkein, Kapanen aloittaa.
Ei ihme, että herra tunnetaankin lempinimellä "Härski".
Kuopiolainen Hartikainen teki välittömästi vaikutuksen Kapaseen ja Niiralan montun yleisöön.
– Hän ei pelannut ainoastaan tehokasta peliä, mutta oli nuori mies aikuisen miehen kropassa. Hän oli aika fyysinen, pelasi voimahyökkääjän peliä, Kapanen toteaa nykyään 186-senttisestä ja yli satakiloisesta Hartikaisesta.
– Se oli varmasti monelle vähän sellainen "oho". 18-vuotias pelaaja pystyy taklaamaan, ottamaan niittejä vastaan, käyttämään ”susikäsipeliä” laidalla ja suojaamaan kiekkoa. Hän löysi tyhjää tilaa ja pystyi tekemään peliä.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Tässä peliasennossa Teemu Hartikainen on omimmillaan. Yli satakiloista suomalaista on hyvin vaikea kammeta kaksinkamppailuissa. Sami Kapasen mukaan Hartikainen osoitti näitä kykyjä jo hyvin nuorena.
Kun Hartikainen itse muistelee "hienoja vuosia" MTV Urheilulle, esiin nousee myös päävalmentaja Pekka Virta.
– "Peksillä" oli kova vaatimustaso. Täysillä pelattiin joka ilta.
– Fanit tykkäsivät pelityylistäni. Olihan se aika repivää, kiekon suojaamista ja taklaamista. Olin nuori, niin sekin vaikutti siihen, että jaksoin vetää täysillä joka ilta, Hartikainen kommentoi.
Hartikainen iski liigan tulokkaiden maaliennätyksen (17) ja pokkasi vuoden tulokkaan palkinnon. KalPan kausi päättyi pronssijuhliin.
Hän otti oman tilansa kiekkokonkareiden rinnalle, mikä takasi trion menestyksen liigakaukaloissa.
– Teemu ei ollut missään nimessä hiljainen tai syrjäänvetäytyvä. Hän on rohkea ja itsevarma, ja sitä kautta hän istui hyvin kahden kokeneemman pelaajan joukkoon.
Kaudella 2009-2010 Hartikaisen tehotahti parani entisestään (53 ottelua, 15+18=33). Oli aika ottaa seuraava askel.
Puljujärven haasteissa paljon samaa
Hartikainen oli onnistunut KalPa-liigakausinaan myös alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa yli tehopiste per ottelu -tahdilla. Edmonton Oilers tekikin sopimuksen 6. kierroksen (2008) suomalaisvarauksensa kanssa, ja Hartikainen pääsi testaamaan itseään absoluuttisella huipulla.
Kolmen kauden ajan Hartikainen meni NHL:n ja AHL-farmiliigan väliä. NHL:ssä tilille kertyi 52 ottelu ja 6+7=13 tehopistettä.
Kapanen ja Hartikainen olivat useasti yhteydessä varsinkin nuorukaisen Pohjois-Amerikan uran alkuaikoina.
– Yritin olla henkisenä tukena hänelle ja valaa uskoa, kun hänellä oli tiettyjä haasteita.
Kuten Hartikaisen tilastot osoittavat, NHL-läpimurto jäi tekemättä. Kapanen antaa sen syistä valistuneimman arvionsa.
– Jos Teemu olisi ollut liikkeellä 5-6 vuotta aikaisemmin, ennen kauden 2004-2005 työsulkua, peli olisi ollut tuolloin enemmän hänen näköistään. Se oli tuolloin todella fyysistä, ja kamppailuvoima oli kaikki kaikessa. Työsulun jälkeen otettiin estopelaaminen pois ja pelinopeus kiihtyi.
– Vaade pelaajille oli erilainen.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Teemu Hartikainen tuuletti tekemäänsä maalia NHL:ssä kuusi kertaa. Tässä hän riemuitsee niistä viimeistä 23. helmikuuta 2013.
Suomen kaukaloissa Hartikaisen erityisominaisuus oli kyky fyysiseen peliin. Hän pysyi kiekossa, suojasi sitä ja teki peliä.
– Pohjois-Amerikasta löytyi paljon pelaajia, jotka olivat tässä samalla tasolla tai edellä, ja tavallaan hänen erityisominaisuutensa syöpyi pois, kun hän siirtyi meren toiselle puolelle. Lisäksi vastustajat ovat parempia ja asiat tapahtuvat kaukalossa nopeammin.
Kapanen korostaa myös NHL:n armottomuutta.
– Luistimen pitää kulkea ottelun alusta sen loppuun, 15 kertaa kuukaudessa ja 80-100 peliä kaudessa. Se oli tavallaan haaste Teemulle. Jos olet iso ja vähän raskasrakenteisempi pelaaja, jonka vahvuus ei ole luistelu ja liike, niin silloin pitää olla poikkeuksellisen hyvä niissä omissa vahvuuksissaan. Muuten vaipuu tavallaan massaan.
Esteet voivat olla NHL:ssä myös kaukalon ulkopuolisia, sillä valmentaja sekä seurapomo mieltymyksineen voivat olla joko hidaste tai etu.
– Otetaan esimerkiksi Jesse Puljujärvi. Isompi lahjakkuus ja potentiaali kuin Hartikaisella. Avauskierroksen 4. varaus. Mitkä haasteet ja ongelmat hänellä oli Edmonton Oilersissa kahden tai kolmen ensimmäisen vuoden aikana? Hän päätyi tulemaan takaisin SM-liigaan hakemaan uutta vauhtia. Hän ilmoitti, ettei mene enää Edmontoniin. Siellä vaihtui henkilöstö. Puljujärvessä tapahtui henkistä kasvua, hän paransi tiettyjä haastekohtia. Nyt hän on breikannut läpi, Kapanen teroittaa näkökulmaansa.
Hartikainen puhuu NHL-uransa kohdalla täysin samoista asioista kuin Kapanen. Yksi tekijä oli olkapäävammat ja muut kolhut, toinen sarjan pelityyli ja kolmas Oilers-organisaation tekemät ratkaisut.
– Tykkäsin pelata kärkiketjuissa ja tehdä pisteitä. Olisi pitänyt olla roudarihommissa enemmän. Lisäksi siinä alkoi rosteri täyttyä huippulupauksista, NHL:n ilman katkeruutta hyvästellyt Hartikainen toteaa.
Oilers varasi vuosina 2010-2012 ykkösvuoroillaan Taylor Hallin, Ryan Nugent-Hopkinsin ja Nail Jakupovin – kaikki hyökkääjiä.
"Hän on ollut aivan helvetin hyvä"
Hartikaisella oli vastaavia kasvukipuja kuin Puljujärvellä myöhemmin, mutta kun hän palasi Eurooppaan, hän meni SM-liigan sijaan sitä kovatasoisempaan KHL:ään.
Sillä tiellä hän on edelleen.
Paluu NHL:ään oli vaihtoehtona Hartikaisen mielessä, mutta Venäjältä aina NHL:ää aiemmin tulleet – ja taloudellisesti houkuttelevat – sopimustarjoukset sekä erinäiset vammatilanteet ovat kääntäneet ratkaisun KHL:n suuntaan.
– Se, mitä hän on tehnyt KHL:ssä, on poikkeuksellista, Kapanen ylistää.
Hartikainen pelaa KHL:ssä – ja sen huippuseurassa Salavat Julajev Ufassa – yhdeksättä kauttaan. Se on huima periodi peilaten jo pelkästään ajoittain mielivaltaiselta vaikuttavaan venäläiseen johtamistyyliin.
– Se kertoo siitä, että hän on ollut aivan helvetin hyvä. Se, että yksi johtavista KHL-organisaatioista haluaa pitää pelaajan yhdeksän vuotta, kertoo siitä, että kuinka hyvällä tasolla on suorituskyky, varmuus ja persoonan pidettävyys. Kaikki on kohdallaan.
– Vaikka suorittaisit hyvin, mutta olisit haastava persoona, en usko, että olisit samassa organisaatiossa yhdeksää vuotta. Hän on saanut käytännössä itse päättää jatkaako siellä vai ei. Hänellä on kaiken maailman arvonimiä ja puolijumalan asema siellä, Kapanen hämmästelee.
Hartikainen naurahtaa, kun häneltä kysyy, että miten ihmeessä hän on pysynyt Ufassa yhdeksän kautta.
– Voittamisenhalu. Se on huokunut minusta joka vuonna. Minulle ei ole tullut mahalaskuja, vaikka on ollut loukkaantumisia ja vaikeampia aikoja.
– Ja ehkä se vaatii tietynlaisen lupsakan savolaisen asenteen.
Hartikainen on tehnyt jokaisella KHL-kaudellaan vähintään 30 tehopistettä, ja huippukaudellaan 2020-2021 hän oli pistepörssin kakkonen (28+36=64).
Juttu jatkuu kuvan alla.
Tältä kolmikolta odotetaan tehoja olympialaisissa: Markus Granlund (vas.), Teemu Hartikainen ja Sakari Manninen ovat olleet Ufan keihäänkärki kahden kauden ajan.
Hartikaisen suomalaisseurana Ufassa on nyt kolmatta kautta Sakari Manninen ja toista sesonkia Markus Granlund. Hyökkäysketju on ollut sarjassa valtava pelote.
– On ollut ilo pelata Härskin kanssa. Aika riski kaveri kulmissa, hän pystyy pitämään ja suojaamaan kiekkoa, voittamaan yksi vastaan yksi -tilanteita. Sitä kautta hän tekee muille tilaa. Se on ollut iso apu meidän kenttäämme, Granlund kehui Leijonien pressissä.
"Panos on oltava samaa luokkaa kuin Ufassa"
Ufa-trioon kohdistuu isoja tulosodotuksia myös olympiajoukkueessa.
– Kentän panos on oltava samaa luokkaa kuin Ufassa. Tulosta pitää tulla, ja meidän pitää antaa itseluottamusta joukkueelle, Hartikainen linjaa.
Kolmikon roolit ovat Hartikaisen mukaan selvät: Manninen tekee hurjan määrän töitä keskellä ja käyttää hyvää luisteluaan, Hartikainen painii laidoilla sekä maalin edessä luoden tilaa ja Granlund tekee kaikkea.
– Polkukonetta ei oikeassa laidassa näy! Hartikainen heittää naureskellen viitaten diesel-vaihteeseensa.
Manninen on jo ennestään maailmanmestari vuodelta 2019, Granlund puolestaan kiekkoili NHL:ssä seitsemän kauden ajan. Kolmikosta Hartikainen on jäänyt kiekkoseuraajille hieman tuntemattomammaksi, kun hän on NHL-taustastaan ja huimista KHL-näytöistään huolimatta pelannut "vain" kahdet arvokisat.
– Hän on tulosyksikköpelaaja ja Leijonissa on kova kilpailu pelipaikoista. Hänet voisi myös laittaa kolmos- tai nelosketjuun fyysiseksi raatajaksi, ja hän varmasti pystyisi suoriutumaan siitä, mutta hänellä ei ole siitä arjen kokemusta. Olisiko se valmennukselle epävarma kortti? Kapanen spekuloi Hartikaisen verrattain vähäistä Leijonat-kokemusta.
Hartikainen selvittää, että loukkaantumiset ja niiden hoitotoimet ovat vieneet häneltä suoralta kädeltä mahdollisuuden ainakin kolmeen tai neljään arvoturnaukseen Venäjän-vuosina aikana. Lisäksi oli koronakevät 2020, kun MM-kisoja ei pelattu.
– Valmennus on osoittanut kiinnostusta, ja nuorempana olisin voinut pelata alemmissakin ketjuissa, Hartikainen toteaa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Teemu Hartikainen (oik.) on pelannut maajoukkueurallaan kahdet aikuisten arvokisat: MM-kisat 2015 ja olympialaiset 2018 (kuva).
Hartikainen pelaa olympialaisissa pitkälti samoja pelaajia vastaan kuin KHL:ssä. Odotukset häntä kohtaan ovat korkealla.
– Osalle kiekkoseuraajista saattaa olla vähän niin, että "katotaas mitä häneltä löytyy". Nyt pitäisi pystyä menemään rennosti, Kapanen summaa.
Entisten KalPa-ketjukaverien yhteys näyttää pelaavan edelleen, sillä Hartikainen toistaa taas Kapasen ajatukset.
– Pitää pelata rennosti.
Leijonat aloittaa olympiaturnauksen ottelulla Slovakiaa vastaan torstaina Suomen aikaa kello 10.40. Koko olympiaohjelman ja suomalaisurheilijat näet tästä linkistä.