Leijonien MM-syömähammas jäi juniorina Sebastian Ahon varjoon – ura oli jo päätepisteessä 19-vuotiaana: "Perkele, tässä on kaikki mahdollista"

Tämä on uudelleenjulkaisu alun perin 13. marraskuuta 2020 julkaistusta artikkelista. Ruotsalainen on tuon jälkeen debytoinut NHL:ssä ja pelaa Leijonien paidassa perjantaina alkavassa MM-turnauksessa, jossa hänestä odotetaan yhtä Suomen tehohyökkääjistä. Alkuperäistä otsikkoa on muokattu hieman.  

LUE MYÖS: Leijonien MM-joukkue julki – Sami Kapanen: NHL-vahvistuksesta koko joukkueen syömähammas

Isä vei Oulun Kärppien luistelukouluun 3-vuotiaana. Luistelu ei ollutkaan helppoa, ei sellaista sulavaa liukumista kuin isoilla pojilla ja tytöillä. Pelkkä pystyssä pysyminen tuotti vaikeuksia.

Pyllähdys jäälle, itku ja raivoaminen. En tule tänne enää koskaan.

Sitten oli seuraavan vuoron aika. Ja taas mentiin.

Vähitellen "akuankka-askeleet" alkoivat muuttua luonteviksi potkuiksi ja liu'uiksi. Enää eivät kankut kipeytyneet, vaan päällimmäisenä tunteena oli ajatus siitä, että täällä haluan viettää aikaa.

Samaan tapaan on mennyt myöhemmin Arttu Ruotsalaisen jääkiekkoilijan ura laajemmassakin kuvassa. Pyllähdyksiä alussa, mutta sitten kaikki asiat ovat loksahtaneet kohdalleen.

Tai asiat on loksautettu kohdalleen.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Tiet tukossa Kärpissä

Oulun Huonesuolla riitti talvisin pakkasta, jäätä, kaukaloita ja pelikavereita. Yksi heistä oli Sebastian Aho, joka osoitti kynämiehen taitonsa jo ala-astevuosina.

"Sepe" muutti samoille seuduille kolmannella luokalla. E-junioreissa Ruotsalainen ja Aho päätyivät samaan Kärppien ikäkausijoukkueeseen. Heistä tuli hyvät ystävät, jotka jakoivat saman pukukopin sekä Kärppien junnuissa että maajoukkueissa.

Aho nousi jo nuorena Kärppien liigamiehistöön, mutta Ruotsalaiselle ei mahdollisuutta auennut. Kärpistä oli tullut Suomen kärkijoukkue, jonka ytimeen ei ollut asiaa edes kaikilla nuorten maajoukkueiden vakiopelaajilla.

LUE MYÖS: Sihvonen: Valitsitpa Leijonat-joukkueen, Jukka Jalonen!

Kun Porin Ässät osoitti kiinnostusta 17-vuotiaaseen kärppäkasvattiin, hän ei epäröinyt, vaikka moni asia arvelutti. Miten sopeutuminen uuteen kaupunkiin ja seuraan sujuisi? Edessä olisi muutto yksin uuteen omaan kotiin, kauas Ouluun jäävästä tyttöystävästä, vanhemmista ja kavereista.

Kaikki lähti hienosti käyntiin, vaikka opettelua oli paljon. Kauden piti kulua A-nuorissa, mutta Ruotsalainen pääsi pelaamaan 51 ottelua SM-liigajoukkueessa.

Juttu jatkuu kuvan alla.

"Siitä se alakierre lähti"

Kaikki näytti lupaavalta seuraavan kauden alussa. Harjoituspelit sujuivat hyvin ja pisteitäkin ropisi. 

Vielä kauden ensimmäisessä ottelussa vieraspelissä Tapparaa vastaan tuntui hyvältä, mutta sen jälkeen koirankoppi kutsui. Uusi valmentaja Jyrki Aho ei ollut selvästäkään tykästynyt Kärppien kasvatin otteisiin. Pelillisesti lohtua toivat nuorten maajoukkuepelit, jotka sujuivat edelleen hyvin ykkösketjun roolissa.

– Siitä se alakierre sitten lähti. Mietin, että mistä kaikki johtuu, Ruotsalainen muistelee MTV Urheilun haastattelussa.

Saldo runkosarjassa pienessä roolissa oli surkea: 34 ottelua saldolla 1+0.

– Se oli minulle henkisesti raskas vuosi. Väitän, että se kasvatti todella paljon.

Hätiin astui menneisyydestä mies, jota tuolloin 19-vuotias Ruotsalainen ei vielä edes tuntenut.

Uusi mahdollisuus Tampereella

Karri Kivi oli tutustunut Oulun aikoinaan Kärppien nykyiseen urheilutoimenjohtajaan Harri Ahoon. Heistä tuli perhetuttuja, ja Kivi seurasi läheltä Sebastian Ahon otteita teini-iästä asti.

Samalla hän kiinnitti huomiota taitavaan Arttu Ruotsalaiseen, jonka otteista sai tuntumaa myös Vierumäellä Future Olympic Lions -leireillä. 

Kun Ruotsalaisen kehitys oli ajautunut Ässissä sivuraiteille, Kivi tajusi mahdollisuutensa tulleen. Hän haistoi, että sentterissä olisi potentiaalia, mutta se vaatisi oikeista naruista vetelyä.

Ilves tarjosi vuoden sopimusta. Ruotsalainen ymmärsi pelin hengen. Jos nyt ei syntyisi tulosta, olisi pakko hakea vauhtia alemmilta tasoilta tai lopettaa kokonaan.

Ensimmäisenä tavoitteena oli panna fysiikka kuntoon.

– Porin viimeisenä vuotena treenaaminen oli huonoa. Päätin, että nyt lyön kaikkeni likoon.

Kivi antoi vinkkejä urheilijan elämään ja kertoi, miten oikeanlainen syöminen ja nukkuminen tukevat treeniä. 

– "Are" aloitti sen saman tien toukokuussa. Muistan vieläkin, miten hän meni kuukausittain valtavasti eteenpäin, Kivi muistelee.

– Oli tiedossa, että kun fysiikka kehittyy, muutkin asiat lutviutuvat.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Joskus voi treenata matalallakin sykkeellä

Jääkiekko tarjoaa oivallisen maaperän jälkiviisaudelle.  

Nyt on helppo piikitellä, että miksi Ässät ei nähnyt Ruotsalaisen kykyjä ja antanut hänelle samanlaista näytönpaikkaa kuin Ilveksessä.

Sellainen ajattelu ei ehkä kanna kovin pitkälle. Saman kaltaisia esimerkkejä löytyy jokaisesta seurasta.

Pääasia on, ettei kytevää taitoa valutettu lopullisesti hukkaan lunastamattomien lupausten laariin.

Ilveksen silloinen kakkosvalmentaja Jouko Myrrä tarjosi oivalluksen.

– Olin tottunut siihen, että joka päivä vedetään ihan täysillä, vaikka sitten vailla järkeä. "Jokke" opetti, ettei joka päivä tarvitse vetää syke kahdessasadassa viivoja niin, että on loppupäivän ihan puhki.

Ruotsalainen oppi pitämään sykkeet alempana ja venyttämään harjoituksia niin, että kestävyyskunto kehittyi. Hän jaksoi pelata isompia minuutteja laadukkaammin ja palautui peleistä nopeammin. Yleinen jaksaminen kehittyi.

Ensimmäinen Ilveksen kausi oli kehityksen aikaa. Ruotsalainen sai paljon vastuuta alivoimalla, mutta hän halusi enemmän.

Hän halusi olla ratkaisija.

"Itseanalyysi on hyvin tarkka"

Osa pelaajista ei pysty ottamaan vastaan minkäänlaista kritiikkiä, koska he vetävät herneet nenään saman tien. Jotkut kuvittelevat olevansa vartin ripityksen jälkeen edelleen sidneycrosbyjä.

Jotkut kuuntelevat, mutteivat ymmärrä tai osaa jalostaa sanomisia teoiksi.

Sitten on se harvinainen ryhmä, joka osaa itse analysoida peliään niin hyvin, ettei valmentajan tarvitse edes vaivautua aina juttusille.

– Are on makea tyyppi, ei mikään paapottava. Hän tietää itse, että onko peli mennyt hyvin vai ei. Itseanalyysi on hyvin tarkka, eikä hän selittele mitään, Kivi kertoo.

Ruotsalainen kertoo, että itsensä kriittinen arviointi alkoi jo Porin vuosina.

– Jouduin miettimään tarkkaan, että miksi en pääse pelaamaan. Katson pelejä jälkeenpäin ja mietin, että mitä voisin tehdä paremmin.

Vähitellen Ruotsalainen sai Ilveksessä näytönpaikkoja enemmän ylivoimallakin. Ja jälkeä on syntynyt. Hän on ylittänyt kahtena viime kautena 40 pisteen rajan, noussut maajoukkueeseen ja tehnyt NHL-sopimuksen Buffalo Sabresin kanssa.

– Kun Karjala-turnaus meni itseltäni tosi hyvin, niin ajattelin että perkele, tässä on kaikki mahdollista.

Pelipaikkaa Sabresista vaikka pakkina

Ruotsalainen oli koulussa huono kielissä, mutta hän oli pyrkinyt aina puhumaan joukkueen englanninkielisten pelaajien kanssa harjoittaakseen kielitaitoaan. Se taito tuli hyötykäyttöön kesällä 2019 Buffalo Sabresin leireillä.

– Alkuun oli aika sokki, miten paljon kaikki oli isompaa kuin Suomessa. Fyssareita ja huoltajia oli varmaan joukkueellisen verran. Kun pääsin kaukaloon, huomasin, että osaan pelata sielläkin.

Viime kausi sujui lainalla Ilveksessä. Saatesanoiksi Buffalon pomoilta tuli, että pelityyliä olisi hyvä muuttaa pohjoisamerikkalaisemmaksi, räväkämmäksi ja suoraviivaisemmaksi.

– Näkisin, että olen kehittynyt siinä puolentoista vuoden aikana.

Ruotsalainen lähtee Sabresin leirille, kun kauden askelmerkit ovat selvillä. The Athletic arvioi, että Ruotsalainen on Sabresin kolmossentteri kaudella 2021–22.

– Olen valmis taistelemaan pelipaikasta vaikka puolustajana.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

"Ilmapiirissä tietty rentous"

Kiven analyysi Ruotsalaisen itsearvioinnin kyvystä on helppo allekirjoittaa, kun kuuntelee hänen kertomusta urastaan ja elämästään. Asiat tulevat esiin napakasti ja järjestelmällisesti, ne herättävät kuuntelijassa ajatuksen siitä, että hän on kelannut kohdat valmiiksi omassa päässään monen monta kertaa.

Ei maalailua, ei uhriutumista, ei leijumista, vaan rehellisen pohjoisen miehen palastelua siitä, miten asiat ovat menneet.

Puheesta kuultaa läpi pieni huumorin pilkekin.

Kuulostaa ihan Ilveksen joukkueelta pienoiskoossa. 

– Olen tyytyväinen ja onnekas, että pääsin aikanaan Ilvekseen.

– Ilmapiirissä on tietty rentous, on kiva mennä hallille. Silti kaikessa on ammattimainen ote, ei sinne mennä pelleilemään.

Kun Ilveksen pelaaja tekee virheen, häntä ei teilata, rangaista ja tungeta siihen koirankoppiin, joka tuli länsirannikkolaisessa työläiskaupungissa liiankin tutuksi. 

– Jos pelaaja tekee virheen, taputetaan olkapäälle, että kokeile ensi kerralla noin.

Juttu jatkuu kuvan alla.

"On se hienon näköistä"

Jääkiekkoilijana kehittyminen on yksinkertaisuudessaan sitä, että havaitaan joku kehityskohde ja sitten aletaan töihin. Toteutus on usein sen hankamampi puoli. 

Ruotsalainen havaitsi NHL-leirillä, että laukauksen virittäminen vie liikaa aikaa ja tilaa. Hän jäi hiomaan sitä harjoitusten jälkeen. Kahden vuoden tehotreeni alkaa näkyä SM-liigan pistepörssissä.

– On se hienon näköistä, kun Ruotsalainen paukuttaa niitä vetoja yläpesään, Kivi hehkuttaa.

Kivi ottaa vielä esille oma-aloitteisesti yhden pointin. Kun Ruotsalaisen oli aika siirtyä aikuisten sarjoihin, Suomesta tuli samoihin aikoihin poikkeuksellisen paljon huippulahjakkuuksia Ahon lisäksi: Patrik Laine, Mikko Rantanen, Jesse Puljujärvi ja niin edelleen.

Otitko tilanteesta paineita?

– En ajatellut muita, vaan keskityin omaan juttuun. Tiesin aina, että pelitaitoja ja älyä on riittävästi, kunhan vaan saan siirrettyä ne aikuisten peleihin.