Kun Ismo Lehkonen luotsasi lukioikäistä Toni Jaloa, hän ajatteli, että tällä voisi olla mahdollisuuksia päästä kiekkoilemaan Pohjois-Amerikkaankin. Toisin kävi, mutta ei huonolla tavalla – suhteellisen nuorena jääkiekon lopettanut Jalo pyörittää nykyään veljensä kanssa miljoonabisnestä.
TPS:ssä juniorivuotensa viettänyt turkulainen Jalo pelasi aikanaan nuorisomaajoukkuepelejä ja kipparoikin alle 16-vuotiaita. Hän oli Ismo Lehkosen alaisuudessa Aurajoen urheilulukiossa, eikä hyökkääjätaiturin potentiaalia voinut olla huomaamatta.
– Muistan, että hän oli ihan ikäluokkansa maajoukkueen kärkijätkiä. Hän oli hyvä luistelemaan ja minun mielestäni hän omasi ihan hyvän pelisilmänkin, Lehkonen kuvailee.
Lehkonen pohti, että Jalolla voisi olla sauma yltää Pohjois-Amerikkaankin, jos kaikki menisi "onnellisten tähtien alla". Jalo itse mietti, että ensin hän menisi SM-liigaan ja katsoisi sen jälkeen, mitä "maailma toisi esiin".
"Tepsissä touhu oli kaikin puolin kyseenalaista"
Toni Jalo edusti aikoinaan Suomen nuorisomaajoukkueita.
Jalosta ei tullut pelaajaa Pohjois-Amerikkaan. SM-liigankaan ovet eivät olleet toden teolla aueta.
Tätä nykyä 32-vuotias Jalo katsoo osan vaikeuksista alkaneen jo juniorivuosina TPS:ssä. Hän arvioi nousseensa B-junioreista liian nopeasti A-junnuihin, kun peliaika jäi A:ssa vähiin.
– Meni monta vuotta, että opettelin taas Mestiksen kautta siihen rooliin, missä olin hyvä.
TPS:n juniorivuosista hänellä on muutoinkin kriittisiä sanoja.
– Tepsissä se touhu oli kaikin puolin kyseenalaista viidestätoista kahdeksaantoista vuoteen asti. Se heijastui meidänkin ikäpolveemme.
– Oli sellainen mentaliteetti, että omista junnuista ei välitetty silloin pätkääkään. Siellä luvattiin paljon kaikennäköistä, mutta mitään ei tapahtunut. Se oli sitä aikaa. Pelaajia rupesi tippumaan muualle.
Jalo katsoo myös peiliin, mutta huomauttaa, että vikaa oli johtamisessakin.
– Ei ehkä pärjätty niin hyvin kuin olisi pitänyt, mutta kyllä meistä vähän huonosti huoltakin pidettiin. Ei siitä pääse ympäri. Ihan oman onnensa nojaan nuoret jätkät jätettiin. Onneksi, mitä olen ymmärtänyt, sen organisaation touhu on muuttunut jonkin verran.
Maali ensimmäisellä kosketuksella liigadebyytissä
Jalon ajatus SM-liigan kautta uralla pidemmälle painamisesta karisi hänen sanojensa mukaan nopeasti pois. Jalosta tuli tyyppiesimerkki pelaajasta, jota saattoi pitää likimain liian hyvänä Mestikseen mutta jonka liigaura ei lähtenyt ikinä kunnolla rullaamaan.
Pääsarjastartti oli tosin räjähdysmäinen. Jalo pääsi pikahälytyksellä ensimmäistä kertaa tositoimiin SM-liigassa TPS:n paidassa 18-vuotiaana tammikuussa 2008 ja löi KalPaa vastaan heti taululle 1+1. Hän oli mukana turkulaisisäntien 4–3-voittoon päättyneen pelin ensimmäisissä kahdessa maalissa.
– Ensimmäinen maalini taisi tulla ensimmäisellä kosketuksellani kiekkoon, Jalo muistelee.
– Ei siinä sitten paljon mitään ihmetelty. Sattui osumaan hyvin. Hyvät fiilikset siitä jäivät. Oli se nuorelle pojalle aika kova juttu.
LUE MYÖS: SM-liigaseuroissa mitta täyttymässä: Sopimus Jääkiekkoliiton kanssa vaarassa sortua – tämä mullistaisi suomalaista jääkiekkoa
Jalo tahkosi samalla kaudella vielä kahdeksan muuta SM-liigaottelua, mutta ne menivät tehopisteettömästi. Suuri osa sesongista vierähti TPS:n junioreissa, kuten seuraavallakin kaudella, jolloin Jalo pelasi 12 SM-liigaottelua nollatehoin.
"Et saa syöttää peleissä"
Jalon SM-liigaura ei lähtenyt myöhemminkään urkenemaan. Suurin osa liigapelejä sisältäneistä kausista kului sittemmin Mestiksessä. Sesongilla 2009–10 hän pelasi kuusi SM-liigaottelua TPS:ssä ilman tehopisteitä, ja Jalo nähtiin vielä pääsarjassa kauden 2014–15 alussa, jolloin hän summasi HPK:ssa 17 otteluun neljä syöttöpistettä.
Vastuu liigaotteluissa jäi pääsääntöisesti vähiin, jolloin oli vaikea tulosta tuottaakaan.
Mestiksessä Jalo sen sijaan takoi vastuuroolissa väkeviä tehoja. Kaudella 2011–12 TuTossa 45 runkosarjaotteluun 35 pistettä, seuraavalla sesongilla Sportissa 38 runkosarjapeliin 41 pinnaa ja sitten Jukureissa 2013–14 runkosarjassa 56 matsiin 51 paunaa.
Huomionarvoista oli Jaloa jo nuoresta pitäen leimannut, tehopisteissäkin näkynyt voimakas syöttövirtuoosimaisuus. 5+30, 7+34 ja 6+45 olivat esimerkiksi edellä mainittujen runkosarjakausien saldot.
Jalo muistaa jo pienenä ihailleensa NHL:n syöttökonepelaajia. Syöttäminen oli jäällä alati hänen mielessään.
– Tykkäsin siitä, että pystyy itse luomaan ne paikat ja toisella on helppo tehdä maalit.
– Muistan, että joskus TPS:n A-junnuissa minulle sanottiin, että sinä et sitten saa syöttää peleissä. Joudut penkille, jos syötät. Olin, että selvä.
Jalo miettii, että iso syy liigaura vajaaksi jäämiseen mahtoi olla juuri siinä, ettei hän treenannut ja käyttänyt laukaustaan tarpeeksi.
– Pelistä ehkä uupui aina pieni osa.
Lisämotivaatiota syöttösuuntien blokkailusta
Valmentajat hokivat Jalolle myöhemminkin tämän uralla, että "pitää ampua enemmän".
– Olla sitä, tätä ja tuota, Jalo lisää.
– Varmasti valmentajat olivat osittain oikeassakin siinä, että olisi pitänyt ampua enemmän. Se olisi varmasti avannut vielä enemmän niitä syöttöpaikkoja.
LUE MYÖS: SM-liigassa harvinaislaatuinen täyskäännös – "Jukka Jalonen ja Antti Pennanen olivat näyttäneet peukkua ylöspäin"
Jalo muistaa, että vastustajat alkoivat jättää Mestiksessä hänelle laukaisumahdollisuuksia ja pelata syöttösuuntia korostuneesti pois, kun he pystyivät ajattelemaan, ettei tämä kuitenkaan laukoisi.
– Toisaalta se antoi minulle itselleni motivaatiota. Jos pystyisi silti löytämään paikan syöttää. Se oli hyvinkin tyydyttävää siinä kohtaa, Jalo sanoo myhäillen.
Ja kuten teholukematkin kertovat, usein hän syöttösauman onnistui löytämään. Ahtaistakin rakosista.
"Koko homma oli aika vitsi"
Toni Jalo sai istua riittämiin vaihtopenkillä HPK:ssä syksyllä 2014.
Jälkeenpäin voi kysyä, osattiinko Jaloa tarpeeksi arvostaa ominaisuuksista, joissa hän oli vahva ja joilla hän pystyi tuottamaan paljon.
– Muutamalla kaudella sain tehdä sitä, missä olin hyvä. Sanottiin, että anna mennä vaan. Silloin se pelikin kulki.
Yksi Jalon mieleen syvästi painunut ajanjakso, jolloin ei kulkenut, oli hänen viimeinen vajaaksi jäänyt liigakautensa. Jalo oli siirtynyt sesongiksi 2014–15 HPK:hon 1+1-vuotisella sopimuksella, mutta sopimus purettiin jo marraskuussa 2014.
– Kun menin sinne, minulle sanottiin, että pääset koettamaan ja pelaamaan.
Hämeenlinnalaisten päävalmentajana operoi tuolloin Pasi Arvonen. Jalo muistaa, että joukkueen apuvalmentaja Vesa Viitakoski yritti tehdä taitopelaajasta väkisin voimahyökkääjää.
– Olin, että voin minä yrittää, mutta ei tässä ole mitään ideaa. Olen kuusi vuotta pelannut toisella lailla, että ei tästä tule mitään.
Toisin kuin Jalolle oltiin lupailtu, peliaikaa ei liiemmin herunut.
– Pääsinhän minä koettamaan ylivoimaa. Paras peli oli sellainen, että pelasin ensimmäisessä erässä kaksi vaihtoa ja kolmannessa erässä viimeisten viiden minuutin aikana koutsi sanoi, että menes pelaamaan ylivoimaa. Olin, että jassoo.
– Olen 45 minuuttia istunut penkillä, niin millä helvetillä minä nyt menen pyörittämään jotain ylivoimaa. Ei voi olettaa, että koko alkukaudella on pelaamatta yhtään, kosket kolme kertaa pelissä kiekkoon ja pitäisi pyörittää ylivoimaa. Ei se vain toimi. Tämä kuvastaa sitä, että se koko homma oli aika vitsi.
LUE MYÖS: Siim Liivik muistaa, miten huhut Raimo Summasesta vaikuttivat nuoriin HIFK-pelaajiin – sitten "yksi kaunis päivä" alkoi tapahtua
Jalo muistaa kysyneensä useita kertoja, olisiko mahdollista päästä pelaamaan toisaalle, jotta hän saisi pelituntumaa.
– En päässyt treenaamaan, en päässyt pelaamaan, niin ei siinä ollut mitään järkeä.
Et treenaamaankaan?
– Se meni siihen, että parhaimmillaan olin pakkina treeneissä. Se on iskostunut niin syvälle minun mieleeni, että tässä ei jumankauta ole mitään järkeä. Tulen Mestiksestä, olen pelannut hyvin ja vedän treeneissäkin pakkia, Jalo kuvaa nöyryyttävää tilannetta.
Jalo kokee, että suomalaisessa jääkiekkoilussa oli ylipäänsä ollut ongelmana, että Mestiksen kärkipelaajia nostettiin SM-liigaan nelosketjun rooleihin. Vastaavasta asiasta puhui viime keväänä MTV Urheilun haastattelussa myös pitkän linjan Mestis-valmentaja Pasi Räsänen.
– Ei siinä ole järjen kanssa mitään tekemistä, koska ne jätkät eivät ole todennäköisesti ikinä elämässään sellaista roolia pelanneet. Meidän ikäpolvemme kärkijätkiä ei päästetty junnuista ja Mestiksestä sellaiseen rooliin Liigassa, jossa olisi päästy edes koettamaan kunnolla, Jalo sanoo.
Nykyisin SM-liigassa tosin viilettää sarjan laskeneen tason myötä monien arvioiden mukaan pelaajia, keillä ei olisi ollut vielä 2010-luvun alkupuolellakaan asiaa pääsarjaan. Mestis ei ole enää voimissaan, vaan sarjojen välinen kuilu on syventynyt.
Yllättävä II-divisioonan loppukeikka
Jalo vei HPK-keikan jälkeen kauden 2014–15 loppuun Mestiksessä TuTossa, jonka peräsimessä operoi hänelle nuoruusvuosilta tuttu Ismo Lehkonen.
– Silloinen agenttini oli sanonut, että pelaa nyt loppukausi, kun olet treenannutkin koko kesän. Vedä nyt kausi loppuun ja katso kesällä, mikä on meininki, Jalo kertaa.
– Olin kuitenkin siinä kohtaa jo päättänyt, että kyllä tämä touhu riitti, että mennään tekemään jotain muuta. Olin monta vuotta vetänyt Mestistä ihan hyvinkin, ja kun en saanut enää mahdollisuutta Liigassa, mietin, että ehkä tässä elämässä on jotain järkevämpääkin kuin räpiköidä ja istua bussissa pitkin poikin Suomen maata.
LUE MYÖS: Karri Kivi ärähtää SM-liigan kestopuheenaiheesta – ei ymmärrä toistuvia väitteitä: "Miten voi sanoa?"
Kauppakorkeakoulussa opiskellut Jalo siirtyi sittemmin yrityselämään luotsaamaan nostolava-autoilla menestykseen noussutta Jalo & Jalo Oy -perheyritystä kaksi vuotta vanhemman veljensä Samin rinnalla.
Pelit eivät tosin olleet vielä aivan lopullisesti ohi, vaikka Jalo oli niin ajatellut. Hän meni seuraavan kauden lopussa helmikuussa 2016 vahvistamaan II-divisioonan Kuusamon Pallo-Karhuja putoamiskarsintoihin. Joukkuetta vahvistivat hänen lisäkseen kaksi muutakin SM-liigaa nähnyttä pelaajaa, Jesse Uronen ja Vesa Kulmala.
– Lehkosen "Ika", jolle PaKan kaverit olivat tuttuja, soitti minulle, että olisi tällainen keissi. "Haluatko käydä Rukalla vetämässä tällaisen setin, olisi muutama treeni ja muutama peli?" En ollut käynyt jäälläkään pitkään aikaan, mutta olin, että perhana, olemme menossa perheen kanssa muutenkin Lappiin. Voin lähteä muutaman päivän aikaisemmin ja käydä vetämässä setin siellä.
Jalon uran lopullisesti 26-vuotiaana päättänyt keikka oli onnistunut: PaKa säilytti sarjapaikkansa lyötyään karsinnoissa Nivala Cowboysin otteluvoitoin 2–0. Jalo nakutti kahteen karsintapeliin tehot 3+3.
"Maailma voisi näyttää ihan erilaiselta"
Jalo pohtii, että hänen pelissään oli varmasti puutteita. Mainittu vähäinen laukominen oli osan papereissa selvästikin sitä. Mutta.
– Väitän, että jos siellä olisi päässyt koettamaan joillain kausilla muutaman pelin ja olisin saanut onnistumisia, maailma voisi näyttää ihan erilaiselta tällä hetkellä.
– En ehkä onnistunut niin hyvin, kun olin Liigassa, että olisin ansainnut sen. Mutta muistan aina, että vaati aina hetken, että pääsi rooliin sisälle ja sai sekä oman että koutsin luottamuksen, että tuo tietää, mitä se tekee. Sitten se lähti rullaamaan siitä.
Ismo Lehkonen korostaa, että onnen merkitystä väheksytäänkin, mutta myös sillä on ollut merkittävä osuutensa Jalon kuten monen muun urapolussa.
– Hän oli sellaisissa paikoissa, ettei hän päässyt pelaamaan omanlaistaan peliä, kun hän lähti ylöspäin koettamaan.
– Puhun onnesta niin, että osut sellaiseen paikkaan, jossa valmentaja ymmärtää, millainen pelaaja hänellä on käsissä ja minkälaisia työkaluja hänelle pitää ruveta kehittämään. Hänelle annettaisiin lisenssi ja häneen luotettaisiin niin, että pelaaja aistii sen.
– Tonilla kävi vähän sellainen nakki, että hän ei päässyt toimimaan sillä tavalla. Hänet oli pikkuhiljaa aina helppo siirtää vähän pienemmälle vastuulle.
Psykologiaa
Toni Jaloa valmentaneella Ismo Lehkosella on pitkä perspektiivi jääkiekosta. Hän on toiminut myös asiantuntijan tehtävissä.
Jalolla oli osaamista hyökkäyssuuntaan, ja hän halusi olla hyökkäyksellisiä kärkipelaajia. Tätä hän ei kuitenkaan SM-liigassa ollut.
– Siinä tulee aina psykologinen juttu, että joudut niin sanotusti vain graindaamaan ja pelaamaan minimijääkiekkoa. Tällainen pelaaja ei koe sitä koskaan omaksi toiminnakseen. Peliin tulee lukko, Lehkonen ruotii.
– On helvetin helppo sanoa, että jää luonteesta kiinni ja sinun pitäisi pystyä graindaamaan. Se on klisee, jota valmentajat hokevat koko ajan. Se ei ole kuitenkaan helppoa.
Jalo itse sanoo, että jos lähtee jossittelemaan, hän olisi lopettamista hautoessaan tarvinnut valmentajan tuen, jotta kelkka olisi voinut kääntyä.
– Olisi löytynyt sellainen valmentaja, joka olisi sanonut, että anna mennä omalla jutullasi mutta muuta pikkaisen tätä.
"Olisi tehnyt aika tappokovaa jälkeä"
Pelaajan liitoon ryöpsähtäminen voi olla toisinaan kiinni suhteellisen pienestä – myös oikeanlaisista ketjukavereista. Lehkonen tuumii, ettei Jalolle löytynyt SM-liigassa optimaalisia vierusmiehiä.
– Tykkäsin, että Jalo oli pelaaja, joka rytmittää peliä ja pystyy antamaan murtavia syöttöjä, on periaatteessa jatkuvasti liikkeessä eikä katkea ollenkaan. Jäi vähän kiinni siitä, ettei löytynyt sopivaa paria, joka ampuu patriklainemaisesti, Lehkonen sanoo ja käyttää ääriesimerkkiä kuvastamaan tehokasta ampujaa.
– Lisäksi sellaista kaksikkoa palvelee pelaaja, joka tekee maalille ajoja, kulmapelaamisia, päätyvääntämisiä ja kärkenä karvaamisia.
– Tonille olisi tarvittu sellaiset ketjukaverit, jotka olisivat pystyneet pelaamaan hänenlaistaan jääkiekkoa. Jos hänelle olisi löytynyt pysyvä, hyvä koostumus, hän olisi tehnyt aika tappokovaa jälkeä.
Lehkonen sanoo perään, että joillain Mestis-kausilla Jalolle hyvät aisaparit löytyivätkin, ja se näkyi tehoissa. Ketjukavereiden roolista puhuu myös Jalo itse.
– Yritin sanoa valmentajille, että tämä on minun pelityylini. Jos te löydätte minulle viereen kaverit, jotka antavat minulle kiekkoja, löytävät itsensä vapaaksi ja tekevät maaleja, minä löydän ihan varmasti sen lavan sieltä.
Tarinalle "helvetin hyvä loppu"
Lehkonen sanoo, että häntä tietyllä tavalla harmittaa Jalon puolesta, kun jääkiekkourasta ei tullut sen suurempaa. Toisaalta hän toteaa, että on hauskaa, että tarinalla on ollut "helvetin hyvä loppu" – sikäli kuin jääkiekkoilun jälkeisen työuran ensivuosia voi vielä loppuna pitää.
Vaimonsa kanssa tällä hetkellä toista tyttöä odottavan Toni Jalon ja Sami-veljen nykyisin pyörittämä Jalo & Jalo Oy on nimittäin miljoonaluokan nostolava-autobisnes. Yrityksen liikevaihto oli 10,4 miljoonaa euroa ja voitto 1,8 miljoonaa euroa vuonna 2020.
Yrityksen perustivat veljeskaksikon isovanhemmat Helvi ja Antti Jalo jo vuonna 1972. Toni Jalolle oli selvää, että hänkin haluaisi tulla perheyritykseen mukaan; veri veti sen pariin.
Toni ja Sami Jalo omistavat nykyään yrityksestä enemmistön. Toni on talousjohtaja ja Sami toimitusjohtaja. Jalo & Jalo Oy on ylivoimaisesti alan suurin toimija Suomessa, ja sen koneilla pystytään liikuttelemaan ihmisiä ja tavaroita sekä sivusuunnassa että ylöspäin.
– Meillä on ollut viimeisten viiden vuoden aikana tosi kova kasvu. On iso homma meille, että saadaan tämä paletti kasaan, kun ollaan kasvettu, Toni Jalo sanoo ja arvioi liikevaihdon kapuavan tänä vuonna 14 miljoonan euron paikkeille.
TPS:n yhteistyökumppaninakin toimivalla Jalo & Jalo Oy:llä on tätä nykyä yli 60 nostolava-autoa ja työntekijöitä noin 80. Toimintaa on myös Ruotsissa.
Jalo pohtii, että samanlaisia tunnepiikkejä yrityselämässä ei ole saada kuin urheilussa onnistuessa. Suuren yrityksen pyörittäminen tuntuu kuitenkin hänen sanojensa mukaan "ihan hienolta", vaikkei asioiden mittaluokkaa ole joka päivä töitä painaessa käsittää.
– Tuntuu, että piirit ovat perhanan pienet ja asiat ovat pieniä. Kun rupeaa kuitenkin isossa mittakaavassa katsomaan, ne rupeavat olemaan merkittäviä summia, mitä tässä pyöritetään.
Yrityksen tavoitteena on lähteä kansainvälistymään vielä Ruotsia laajemmin.
– Meidän strategiamme on kasvaa hallitusti ja kannattavasti Pohjoismaissa. Se kuvastaa minusta hyvin tätä touhua. Tässä yrityksessä on aina tehty sillä lailla, että kasvamme hallitusti ja kannattavasti.
– Viimeisten vuosien aikana on tullut pieniä pyrähdyksiä. Sen huomaa koko organisaatiossa, että on hiukan paletti levällään. Se kun saadaan kasaan, hyvä tulee.
Ismo Lehkonen kokee, että jääkiekkouraan kuuluneet vastuunkanto, tiimityöskentely ja painetilanteiden sietäminen ovat auttaneet Jaloa pärjäämään kiekkoilun jälkeisellä työuralla.
– Tiesin, että kun Toni lopettaa jääkiekon pelaamisen, hän on niitä poikia, jotka tulevat fiksuina jätkinä pärjäämään siviilissä. Minun sydäntäni lämmittää ihan pirusti se, että tällaiset tyypit, kuten Toni, ovat pudonneet ihan hyvin, Lehkonen sanoo ja nauraa suomalaisen vaatimattomalle "ihan hyvin" -heitolleen.