Leijonien pistepörssiä johtava Joonas Kemppainen on noussut viimeistään MM-kisoissa koko Suomen tietoisuuteen, 27-vuotiaana. Mikä mies tämä Kemppainen oikein on?
Ainakin hän on hiljainen. Ehkä senkin takia parhaiten Kemppaisesta osaa kertoa Leijonien kakkosvalmentaja Lauri Marjamäki, jonka alaisuudessa Kärpissä keskushyökkääjä on jalostunut liigan parhaimpien pelaajien joukkoon.
Kemppainen on pelannut Oulussa jo viisi kautta, mutta vastuuta sai odottaa. Pitkään.
– Kolme vuotta hän oli aika hajuton ja mauton, eikä sillä tavalla oikein mitään. Mutta hän halusi vielä jäädä Ouluun, Marjamäki kertoo MTV Sportille.
Entä miten Kajaanista lähtöisin oleva Kemppainen päätyi Ouluun? Tarina menee näin.
Hokissa junioreita valmentanut Jarno Levonen (kyllä, sukua Jarille) palasi Poriin Ässien organisaatioon vuonna 2004. Hän houkutteli Kajaanista mukaansa kaksi 16-vuotiasta lupaavaa nuorukaista: Kemppaisen ja puolustaja Eetu Heikkisen. Molemmat tekivät sittemmin liigadebyyttinsä Ässissä, Heikkinen vuoden aiemmin kuin Kemppainen.
Heikkinen siirtyi juniorivuosien jälkeen Vaasan Sportiin, jonka sopimuspelaajana hän pelasi tähän kevääseen saakka.
Kemppaisen tausta on värikkäämpi. Jukka Rautakorpi löysi hänet nuorten maajoukkueesta ja otti mukanaan HPK:n liigamiehistöön kaudeksi 2008-09. Se oli Kemppaisen läpimurto liigatasolla, ja seuraavana vuonna tuli kutsu aikuisten maajoukkueeseen.
– HPK:ssa hän nousi jo Euro Hockey Tour -tasolle. Tiesin, että Jukka on nähnyt siinä jo hyvän pelikäsityksen ja isokokoisen, ulottuvan sentterin, sanoo Marjamäki.
Kärpissä askeleet huipulle
Kahden HPK-vuoden jälkeen Kemppainen lähti Kärppiin. Se ei ehkä alkuun tuntunut parhaalta vaihtoehdolta. Joukkue oli todella sekaisin.
Kemppainen keväällä 2011. Hän keräsi vain jämäpisteitä.
Kärpissä pelasi kaudella 2010-11 kymmenisen ulkomaalaista, eikä nuoria pelaajia ollut helppoa ajaa sisään. Päävalmentajakin vaihtui kesken kauden, mikä ei helpottanut kuvioita. Valmennusvastuun napannut Hannu Aravirta myöntääkin, ettei pystynyt auttamaan Kemppaista seuraavalle tasolle. Aravirta antaa paljon tunnustusta Marjamäelle, joka puolestaan ei ota kunniaa itselleen.
– Kyllä Kemppainen on itse tehnyt isoimman työn. Aina etsitään, kuka valmentaja on tehnyt kenenkin pelaajan. Kyllä sen isä ja äiti ovat tehneet, tokaisee Marjamäki.
– Aina se lahjakkuus on ollut olemassa. Mutta urheilijana hän on kasvanut ja ottanut viimeiset askeleet. Kuinka hän syö, kuinka hän elää ja kuinka hän nukkuu.
Kemppainen on iso. 190-senttisen varren ympäriltä löytyvät isot lihakset ja sata kiloa massaa. Siksi kestävyyspuoleen on satsattu tosissaan viime vuosina.
Ja tulokset näkyvät. SM-liigan pudotuspeleissä Kemppainen pelasi noin 22 minuuttia ottelua kohden ja sivusi piste-ennätystä nakuttamalla 10+14=24 pistettä 19 ottelussa.
Vähintään yhtä iso muutos on tapahtunut henkisellä puolella. Kemppainen on Marjamäen mukaan lähtenyt itse kokeilemaan rajojaan kaukalossa. Marjamäki kuvailee Kemppaisen kehitystä ikään kuin tekisi muistiinpanoja. Hänestä on tullut dynaamisempi. Hän voittaa tilaa, ei varmistele. Hän ei tyydy vain puolustamaan pelin sisällä, vaan antaa myös painetta.
Tosin henkisesti Kemppainen on aina ollut kova. Kultajuhliin päättynyt finaalisarja oli siitä vain viimeisin osoitus.
– Hänelle yritettiin tehdä vaikka mitä Tappara-sarjassa, mutta "Kepuun" ei päässyt kukaan kiinni. Hän vain nosti tasoaan. Pari kertaa hän heitti isommat äijät selälleen. Sitä se tulee ensi kaudella olemaan rapakon takana.
Kajaanin mörrikkä lähtee NHL:ään
Kemppaisen nimi kiinnostaa NHL:ssä, vaikka häneen ei aikanaan tuhlattu edes varausta. Sinne hän kuitenkin onkin lähdössä. Marjamäki on saanut vastailla kysymyksiin Kemppaisesta ja samalla kuullut palautetta suojatistaan.
Edessä on hyppy NHL:ään.
– Olen jutellut täälläkin monen NHL-ihmisen kanssa, jotka kaikki sanovat samaa: hän voisi saman tien ruveta pelaamaan siellä. Toivottavasti hän valitsee oikean seuran, ihan oikeasti. Väärässä paikassa ei välttämättä saa reilua mahdollisuutta, sanoo Marjamäki.
– NHL:ssä kolmosketjussa tulee aika kovaa kapinaa. Ei voi enää olla pehmeä ja mukava. Tykkään siitä, että pelaamiseen on tullut särmää helkutisti lisää. Se on aika äijä tällä hetkellä tuolla kentällä. Kun se pysähtyy molarin eteen, ei kukaan siirrä sitä siitä pois.
Kemppainen itse on koko myllyn keskellä – erään suomalaisen kiekkopersoonan termiä lainaten – nonchalant. Välinpitämätön, piittaamaton, huoleton. Niin ja hiljainen, kuten tuli jo todettua.
– Täällä kaikki aina kysyvät, onko hän aina noin hiljainen. Ei hän ole niitä suulaimpia, mutta hän on todella analyyttinen ja lukee hyvin peliä, kehuu Marjamäki.
– Vähän tuollainen Kajaanin mörrikkä. Se on semmonen!