Pannukakkujäät syntyvät kovissa virtauksissa sohjolumesta.
Leila Pyykkö on aina ollut kiinnostunut luonnosta. Nykyään hän viettää paljon aikaa kuvaten ympäristöään.
– Lapsena suosikkikirjojani olivat Suuren eläinkirjasarjan opukset. Tykkään kuvata niin sanottuja normaaleja ilmiöitä, mitkä kuitenkin kiinnostavat ihmisiä, Pyykkö perustelee kuvauskohteitaan.
Pannukakkujäihin Pyykkö törmäsi Kemppilän Myllykoskella, joka sijaitsee Etelä-Karjalassa. Leudosta ja sateisesta talvesta johtuen Ihalanjärven ja Suuren Jukajärven välillä on virrannut poikkeuksellisen kovaa.
– Yleensä vastaavia virtauksia näkee vasta keväällä. Kovien virtausten vuoksi vesi ei pääse jäätymään yhteen, minkä myötä syntyy pannukakkujäätä, Pyykkö kertoo.
jaakuva2
Vastavirtojen kasvatteja
Usein isoissa ryhmissä liikkuvia pannukakkujäitä muodostuu vastavirroissa. Sohjolautat alkavat pyöriä ympyrää, mikä muovaa niistä pyöreitä tai soikeita. Kohoreunat syntyvät, kun pannukakkujäät törmäilevät toisiinsa.
Lue myös: Arja-Riitta törmäsi käsittämättömän kauniiseen luonnonilmiöön: "Nehän olivat kuin pannukakkuja" – Näin meteorologi selittää erikoista jäämuodostumaa
Pannukakkujäät voivat olla halkaisijaltaan suurimmillaan kymmeniä metrejä. Pyykön kuvaamat tapaukset olivat halkaisijaltaan noin 20–40 senttisiä.
– Myllykoskella pannukakkujäitä ei näy joka talvi. Tämä on minulle osa luonnon kiehtovuutta. Mielenkiinto luontoa kohtaan säilyy, koska se muuttuu koko ajan. Maailma on tällä hetkellä liian totinen paikka, mutta luonnosta löydän aina positiivisia asioita, Pyykkö sanoo.