Leo Komarov, 36, sai NHL-supertähdet raivon partaalle – yksi asia ei ole muuttunut miksikään: "Olen yhä hönö"

Jos nykypäivän jääkiekosta pitää nostaa kaksi huomiota esiin, toinen liittyy kasvaviin nopeuksiin ja toinen liittyy persooniin. Erityisesti siihen miten persoonat, varsinkin värikkäät sellaiset, alkavat olla jäänne menneisyydestä.

Leo Komarov on kuin viimeinen mohikaani. Vaikka vuodet ovat vierineet ja ikää on tullut, Komarov on yhä uhkarohkea väriläiskä.

Hän ei ole enää niin reikäpää, mitä hän on parhaimmillaan tai pahimmillaan ollut. Mutta hän on yhä pelaaja, jolta voi odottaa kaikkea. 

Kirjaimellisesti.

– Mitä vanhemmaksi on tullut, niin sitä on alkanut näkemään asioita vähän eri tavalla. Nuorena sitä meni kuin höyryjuna eteenpäin. Ei ollut väliä, että kuka on vastassa tai että mitä sitä tekee. Nykyään yritän pitää lätkän työnä. Se, mitä jäällä tapahtuu, pidetään siellä. Olen nykyään kuitenkin perheenisä, minkä myötä on pakko olla edes vähän skarppina. Ei pysty enää sekoilemaan siten, miten nuorena tuli tehtyä, Komarov puhuu ihmisenä muuttumisesta MTV Urheilulle.

Vaikka kypsyyttä on tullut lisää vuosien saatossa, perimmäinen luonne ei ole muuttunut miksikään.

– Olen yhä se hönö, mitä olen aina ollut. Se ei lähde ikinä pois, Komarov virnistää.

Juttu jatkuu kuvien alla.

Komarov viittaa nuoruuden sekoiluilla erinäköisiin tempauksiin, joiden kautta hän nousi isosti parrasvaloihin. Jääkiekossa hän on yksi Suomen kaikkien aikojen parhaita roolipelaajia, joka on aina valmis tekemään kaikkensa ja mitä tahansa voittojen eteen. Asenteesta homma ei ole jäänyt koskaan kiinni.

Komarov, jos joku, on viihtynyt lajin harmaalla alueella. Ei ole vain yhtä, kahta tai kolmea tapausta, kun hän on mennyt häikäilemättömillä keinoilla vastustajan ihon alle. Eikä sillä ole ollut väliä, että mistä vastustaja tulee. Komarov on hyödyntänyt huimaa ja samalla hyvin erikoista osaamisarsenaaliaan. Hän kun puhuu sujuvasti kuutta eri kieltä.

– Olen aina yrittänyt olla rehti, vaikka ei tässä ehkä ihan täysin puhtailla papereilla mennäkään. Vahinkoja sattuu, mutta pyrin välttämään niitä niin paljon kuin mahdollista. Matkan varrella hienoa on ollut se, että on tullut nähtyä ihmisiä eri paikoissa ja on syntynyt hyviä kaverisuhteita. Se on upeaa, Komarov kiittelee.

"Sitä tottui aina parempaan"

Komarov ja suunsoitto. Se on yksi piirre, millä hän jäi ikuisesti lajiseuraajien mieleen muun muassa rapakon takana NHL-jäillä.

Komarov on horjuttanut vuosien varrella jos jonkinlaisia tähtiä. Milloin kohteena on ollut Aleksandr Ovetshkin, milloin Jevgeni Malkin tai milloin Brad Marchand. Milloin pitkän linjan supertähti Drew Doughty on menettänyt totaalisesti hermonsa suomalaiseen ja niin edelleen.

– Hän on hyvä, solidi pelaaja. Vähän rotta, Ovetshkin huikkasi suomalaisesta muutama vuosi takaperin medialle.

Esimerkkejä erinäköisistä tempauksista piisaa, niin kuin alla olevista videopätkistä voi nähdä.

Eikä suunsoitto ole ollut ainoa keino, millä Komarov on pelannut henkistä peliä. Fyysisyys on ollut kaikista suurin lääke. 

Varsinkin se, miten Komarov on jaellut painavia, suorastaan rämäpäisiä taklauksia mihin tahansa liikkuvaan kohteeseen.

Hän on nähnyt kiekkoilijana kaiken.

– Se taisi olla vuosi 2009, kun lähdin Liigasta KHL:ään. Yhtäkkiä lennettiin yksityiskoneilla ja tilit kasvoivat. Sitten menin NHL:ään, mikä on taas aivan puhdas ammattilaisliiga. Siellä matkustetaan omilla koneilla, hotellit sun muut ovat aivan viimeisen päälle kunnossa ja isot hallit ovat täynnä. Sitä tottui aina parempaan ja parempaan. Nuo olivat hienoja aikoja. Varsinkin ne vuodet, kun pelasin Torontossa ja pääsin näkemään sen, että mitä jääkiekko on, kun ollaan valtavan huomion ja suurennuslasin keskellä. Sitten menin Pietariin, missä he yrittivät viedä omaa toimintaansa ihan NHL-tasolle asti. Ruotsissa taas näki vähän eri juttuja. Kaikkea on tullut vastaan, Komarov kertaa.

Yhteensä 550 NHL-ottelua, All Stars -valinta ja ikonin asema, minne ikinä hän on mennytkään.

NHL-taipaleen lisäksi Venäjä on näytellyt isoa roolia Komarovin uran varrella. Hän syntyi vuonna 1987 Neuvostoliiton alla olleessa Virossa (Narva). Uransa aikana Komarov on tehnyt kaksi keikkaa Venäjän kiekkoliigaan, eli KHL:ään. Hän juhli keväällä 2012 mestaruutta Dinamo Moskovan kanssa.

Tuoreeltaan Venäjä on herättänyt valtavasti vihaa, varsinkin sen jälkeen, kun se hyökkäsi Ukrainaan. 

Komarov on seurannut sotaa tiedotusvälineiden kautta.

– Ei se sota kellekään kiva juttu ole, mutta en voi itse siihen vaikuttaa. Olen yrittänyt antaa tukea, mutta tuo ei ole minun käsissäni, Komarov sanoo. 

Juttu jatkuu kuvan alla.

Mestaruutta jahdaten

36-vuotias hyökkääjä palaa nyt Suomeen, pitkän tauon jälkeen. Komarov solmi vastaikää Helsingin IFK:n kanssa kaksivuotisen sopimuksen. 

LUE: 
Jättihankinta: Leo Komarov palaa SM-liigaan

Leo Komarovin HIFK-siirrossa piilee suuri riski – Petteri Sihvonen heittää kovan haasteen maailmanmestarille

Hän tiesi, minne hän tulee. Komarovin pikkuveli Oskar Komarov pelasi edellisillä neljällä kaudella HIFK:n juniorijoukkueissa.

Sen lisäksi punanuttujen riveistä löytyi paljon tuttuja kasvoja.

– Tiedän Villen (Peltonen, HIFK:n päävalmentaja), kun olemme pelanneet yhdessä hänen kanssaan. Onhan tuolla Joria (Lehterä), Petteri Lindbohmia, Iiro Pakarista, Ilari Melartia ja niin edelleen. Pelasimme viime kaudella Joonas Raskin kanssa samassa joukkueessa ja hän päivitteli kesällä, että miten hommat edistyvät täällä ja niin edelleen. Tiedän HIFK:n myös niiltä vuosilta, kun pelasin SM-liigassa. Ei olla ekaa kertaa rodeolla, jos näin voi heittää, Komarov huikkaa. 

Jo kesän alussa ilmoilla oli huhuja, joiden mukaan Komarov saattaisi liittyä HIFK:n riveihin. Lopulta kuvio saatiin maaliin.

– Suomi kolkutteli koko ajan takaraivossa. Tietysti katsoin sitä, että mitä ulkomailla on tarjolla. Mutta mitä pidemmälle kesä eteni, niin sitä mietti, että kyllä sitä varmaan HIFK:hon päätyy, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu. Kivaa olla Suomessa. Perhe on todella tyytyväinen, kun on kotona, Espoossa asuva Komarov hymyilee.

Juttu jatkuu kuvan alla.

HIFK:n päävalmentajan Ville Peltosen mukaan Komarov voi olla hyvinkin "todella monikäyttöinen pelaaja" punapaidoille. Hän kannustaa uutta suojattiaan ”pelaamaan” eli tuomaan vahvaa hyökkäyspelaamistaan esille.

– Juttelimme Villen kanssa kesällä ja se auttaa, että tunnemme toisemme jo entuudestaan. Minulla on iso kunnioitus häntä kohtaan. Koen myös, että monipuolisuus on minun iso vahvuuteni. Pystyn pelaamaan ihan missä vaan. 

– Minulla on vielä paljon annettavaa, Komarov ilmoittaa.

Kaiken nähnyt ja urallaan muun muassa maailmanmestaruuden ja olympiakultaa voittanut Komarov oli jo Toronton vuosien aikana mentori joukkueen nuorille tähdille kuten Auston Matthewsille ja Mitch Marnerille. Nyt hän jakaa kokemuksen rintaäänellä oppeja HIFK:n nuorille lupauksille – joiden joukkoon kuuluu muun muassa seuran uusi timantti, Turusta kesällä Helsinkiin vaihtanut Aron Kiviharju, 17.

Isoa hankintoja tehnyt HIFK lähtee uuteen kauteen suurimpana mestarisuosikkina. Asema ja ennakkonäkemys ei sen enempää hetkauta Komarovia.

– Hyvä, että nimi on esillä. On selvää, että paineita tulee joka suunnasta. Jos häviämme kolme peliä, niin yhtäkkiä ei ollakaan enää mestareita, tai kun voitetaan kolme, niin taas ollaan. Olen kokenut tuon Torontossa ja tiedän, että mitä tuollainen pyörittely on. Tiedostamme, että meillä on vahva joukkue jalkeilla, mutta tiedämme myös sen, että tuolla on paljon muitakin hyviä joukkueita sarjassa mukana. Se on selvää, että kaikki tulevat ihan täysillä meitä vastaan. Kun saamme vain homman toimimaan, niin se riittää.

– Mestaruus on se, mitä tässä janoaa ja mitä varmasti muutkin hakevat. Voittojen takiahan tätä lajia pelataan, Komarov summaa.  

LISÄÄ SM-LIIGAENNAKOITA:
SM-liigan kärjen valta-asetelma huojuu – näin Jokereiden ja Kiekko-Espoon paine näkyy pääsarjassa

Kärppien yllä pyörii johtajamysteeri: Lasse Kukkonen kasaa joukkuetta – hän ei ole kuitenkaan etsitty ”uusi pomo”

Tapparassa ohjat ottanut Rikard Grönborg törmännyt itseään koskevaan jupinaan: "Ymmärrän tiettyyn pisteeseen asti"

Mikael Granlund nousi ilmiöksi – nyt SM-liigassa muhii tutun oloinen tarina: "Pyrin samaan"