Miten äänestää maa, joka on menettänyt noin neljänneksen väestöstään kymmenessä vuodessa?
Tyyneyttä ja rauhaa. Mahdollisuuksia edetä elämässä eteenpäin.
Nämä ajatukset siivittivät venezuelalaisen Leonardo Martinin tekemään elämänsä suurimman päätöksen: hän jäisi pysyvästi Espanjaan asumaan. Nuori mies tuli viime joulukuussa vierailulle Barcelonassa asuvien perheenjäsentensä luokse, mutta vain kahden viikon jälkeen Martin oli vakuuttunut – tulevaisuus olisi täällä, ei kotimaassa.
Sunnuntaina Venezuelassa pidettävät presidentinvaalit saattavat kuitenkin tarjota elintarvikepulan ja hyperinflaation piinaamalle maalle valonpilkahduksen.
– Neljännesvuosisata Chavezin ja Maduron hallintoa, mutta nyt näemme vihdoin mahdollisuuden muutokseen. Tämä on käänteentekevä hetki, ei vain Venezuelalle, vaan koko alueelle (Latinalaiselle Amerikalle), perulainen politiikan tutkija Soledad Castillo Jara Universidad del Pacifico -yliopistosta totesi keskiviikkona STT:lle.
Vasemmistopopulistiksi ja bolivaristiseksi sosialistiksi luonnehdittu Hugo Chavez toimi Venezuelan presidenttinä vuosina 1999–2013. Chavezin esikuva Simon Bolivar oli Etelä-Amerikan suuria itsenäisyystaistelijoita. Chavezin edustama poliittinen oppi tunnetaan chavismina, jonka ytimessä ovat muun muassa voimakas keskitetty valtio, yritysten kansallistaminen ja anti-imperialismi.
Chavez (vas.) veljeili myös Kuubaa vuosikymmeniä johtaneen Fidel Castron kanssa.
Chavezin seuraaja, Nicolas Maduro, on johtanut maata autoritaarisin ottein vuodesta 2013.
Kriitikkojen mielestä Chavezin ja Maduron harjoittama politiikka on johtanut maan taloudelliseen ahdinkoon, jota noin seitsemän miljoonaa ihmistä on paennut.
Tätä ahdinkoa kansa on nyt kurkkuaan myöten täynnä.
"Ihmisillä on toivoa muutoksesta"
Castillo Jaran mukaan erityisesti nuoret ovat aktivoituneet kampanjoimaan opposition puolesta.
– Nuoret ovat onnistuneet, vaikeuksista huolimatta, viestimään aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, millä on valtava vaikutus, Castillo Jara sanoo.
Haasteena ovat olleet esimerkiksi sähkökatkot, joista Venezuela on kärsinyt viime aikoina. Lisäksi Castillo Jaran mukaan on vaarallista kampanjoida opposition puolesta avoimesti.
Myös Leonardo Martin on havainnut, että hänen Venezuelassa asuvat tuttavansa ovat aktivoituneet jälleen poliittisesti.
– Näihin vaaleihin liittyy paljon tunteita, ja monilla ihmisillä on toivoa muutoksesta.
Innostuksesta kertoo se, että monet ovat palanneet Venezuelaan voidakseen äänestää.
Oppositio on Castillo Jaran mukaan onnistunut puhuttelemaan kansalaisten tunteita. Oppositiopoliitikko Maria Corina Machado on muun muassa luvannut tuoda taloudellisen ahdingon repimät perheet takaisin yhteen.
Onkin arvioitu, että opposition voitto voi laukaista paluumuuttoaallon. Toisaalta jos Maduron hallinto jatkaa, se voi ajaa uusia venezuelalaisia jättämään kotimaansa.
Espanjassa asuva Martin ei aio palata.
– Jos olisi 20-vuotias, niin ehkä sitten. Mutta 30-vuotiaana odotan elämältä pysyvyyttä. Venezuelalla kestää nousta ahdingostaan vuosia, vaikka oppositio voittaisikin.
Hajanaisella oppositiolla yhteinen tavoite
Vuonna 2015 oppositio saavutti enemmistön parlamentissa. Vuonna 2019 Yhdysvallat ja yli 50 muuta maata, Suomi mukaan lukien, tunnustivat oppositiojohtaja Juan Guaidon Venezuelan väliaikaishallinnon johtajaksi sen jälkeen, kun Maduron katsottiin voittaneen edellisen vuoden vaalit vilpin avulla. Guaido elää nykyisin maanpaossa.
Valtaapitävä Maduron puolue on kuitenkin tehnyt kaikkensa estääkseen opposition nousun valtaan – ja on tähän mennessä onnistunut tavoitteessaan.
Tällä kertaa oppositiota edustaa keskustalainen Edmundo Gonzalez, joka Castillo Jaran mukaan tulee politiikan ulkopuolelta.
Alun perin Maria Corina Machadon piti edustaa vaaleissa oppositiota. Tämä on Castillo Jaran mukaan saavuttanut mainetta tiukkana oppositiopoliitikkona myös ulkomailla. Corina Machadon osallistuminen estettiin kuitenkin korruptiosyytösten takia.
– He seisovat rinta rinnan, mutta hän (Corina Machado) tekee kampanjaa Gonzalezin puolesta, Castillo Jara sanoo.
74-vuotiaan Gonzalezin on Castillo Jaran mukaan ikänsä vuoksi vaikea matkustaa niin paljon kuin kampanjaa varten olisi tarpeen.
Gonzalez ja Corina Machado edustavat Castillo Jaran mukaan eri politiikan suuntauksia: Gonzalez on keskustalainen, kun taas Corina Machado edustaa selvästi oikeistolaisempaa linjaa.
Oppositio onkin Castillo Jaran mukaan hajanainen ja sen suurin yhdistävä tekijä on halu kukistaa Maduron itsevaltainen hallinto.
Miljoonat eivät pääse äänestämään
Castillo Jaran mukaan yksi opposition suurimmista haasteista on saada äänestäjät aktivoitua.
Kyse ei ole niinkään siitä, onko ihmisillä tahtoa äänestää, vaan siitä, päästetäänkö heitä uurnille.
– Autoritaarisessa järjestelmässä on mahdollista tehdä äänestämisestä mahdollisimman hankalaa, varsinkin Venezuelan ulkopuolella asuville, Castillo Jara toteaa.
Konkreettisesti tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että konsulaatti pyytää lähettämään aina vain uusia ja uusia todistuksia.
On arvioitu, että noin viidestä miljoonasta Venezuelan ulkopuolella asuvasta äänioikeutetusta vain noin 70 000 pystyy äänestämään.
Leonardo Martin on yksi niistä venezuelalaisista, jotka haluaisivat äänestää, mutta eivät voi.
– Tietenkin haluaisin äänestää, mutta olen viikkojen ajan yrittänyt ottaa heihin (konsulaattiin) yhteyttä, enkä ole vielä saanut vastausta.
Martinin Venezuelassa asuvalla kumppanilla puolestaan on ollut vaikeuksia uusia passiaan, eikä tämä siksi päässe äänestämään.
Maduro uhannut "verilöylyllä"
On hyvin mahdollista, että oppositio saa vaaleissa tarpeeksi ääniä. Eri asia kuitenkin on, johtaako sunnuntain vaalien tulos konkreettiseen muutokseen.
Yksi iso haaste olisi saada viime vuosina tukevasti Maduron takana seissyt armeija tunnustamaan opposition vaalivoitto.
Uutiskanava CNN:n mukaan presidentti Maduro itse on julistanut, että hän ei aio hyväksyä opposition voittoa ja on uhannut maata "verilöylyllä".
– Jos Maduron hallinto ei tunnusta opposition voittoa, maa voi päätyä hyvin jännitteiseen tilanteeseen, Castillo Jara toteaa.
Castillo Jara uskoo, että tällöin Venezuelassa nähtäisiin massiivisia protesteja.
– Toisaalta myös kansainvälinen paine kasvaisi varmasti, Castillo Jara arvioi.
Tästä on nähty jo viitteitä: esimerkiksi Brasilian presidentti Luiz Inacio Lula da Silva on kritisoinut Maduron kovaa retoriikkaa ja vaatinut Venezuelan presidenttiä kunnioittamaan demokratiaa.
Castillo Jaran arvion mukaan voi olla, että Latinalaiset Amerikan historian veriset, vuosien diktatuureihin johtaneet vallankumoukset ovat menneisyyttä.
– Tämä nähtiin esimerkiksi Boliviassa tai Perussa. Kummatkaan vallankumoukset eivät vaikuttaneet kuin hetkellisesti.
Boliviassa tehtiin kesäkuussa epäonnistunut vallankaappausyritys, Perussa puolestaan pari vuotta sitten.
Muutoksen tuulista kertovat muun muassa Nicolas Maduron pojan Nicolas Maduro Guerran viimeaikaiset lausunnot. Hän totesi El Pais -lehden haastattelussa hyväksyvänsä myös mahdollisen vaalitappion, vaikka kertoikin suhtautuvansa luottavaisesti isänsä voittoon.
– Ja jos kaikki päättyy siihen, että olemme oppositiossa, olemme sitä. En tiedä, kestävätkö he meitä oppositiossa. Osaamme olla melkoisia kiusankappaleita, Maduro Guerra sanoi.