Euroopan kisat Azerbaidzanissa on pidetty. Kovin monta muistijälkeä ei niistä jäänyt. On hankala kuvitella enää yhtään epäonnistuneempaa urheilukonseptia.
Kisatapahtuma oli jokseenkin irvokas. Mitä järkeä kaikessa tässä oli? Kisojen tekemiseen hukkui huikea määrä rahaa, mutta mitä jäi käteen?
En halua aliarvioida sitä, etteikö kilpailukokemus olisi ollut eri lajien urheilijoille mieleenpainuva. Mutta jos ajatellaan suuren yleisön näkökulmasta ja yleisen urheilullisuuden vinkkelistä, oli kokonaisuus todella sekava. Joissain lajeissa jaettiin olympiapaikkoja, toisissa kisailivat juniorit. Oli käytännössä mahdotonta tietää ilman valtavaa pohjatyötä, missä lajissa mentiin milläkin sapluunalla. Katsojalle jäi kovin pöllämystynyt olo.
Sekava kokonaisuus
Lähetyksiä kilpailuista tuli tuntitolkulla päivittäin, mutta kun fokus puuttui, oli niitä hankala seurata. Tai sanotaan ihan suoraan: ei kiinnostanut. Kokonaisuus oli yksinkertaisesti liian hankala käsiteltäväksi.
Urheilutapahtumia on vuosittain arvokisatasollakin todella paljon. Niissä on selkeä idea, fokus, minkä vuoksi niitä on helppo seurata sellaisenkin katsojan, joka ei ole välttämättä täysin kartalla lajista muuten. Joka lajilla on omat EM- ja MM-kilpailunsa karsintoineen. Se että osa niistä pyritään sotkemaan väkisin Euroopan kisojen ohjelmaan, ei vain yksinkertaisesti ole toimiva konsepti. Jos sama homma toimii Aasiassa tai Etelä-Amerikassa, ei se tarkoita, että se toimisi Euroopassa. Urheilukulttuuri on maanosissa niin erilaista.
Kalenteri jo liiankin täynnä
Euroopan kisojen päätyttyä liki saman tien alkavat Universiadit. Päällekkäisyys on ilmeinen. Toki hieman lajeista riippuen. Euroopan kisojen yleisurheilussa käytiin esimerkiksi kilpailua maajoukkueiden kesken, maanosan pahnanpohjimmaisten. Yleisurheilun lajiliitto EAA on lupaillut, että seuraavissa Euroopan kisoissa olisivat mukana maanosan parhaat. En usko. Joka toinen vuosi on EM-kisat, MM-kilpailut ja olympialaiset joka neljäs. On Timanttiliigat ja muut EAA:n sekä IAAF:n kilpailusarjat, en keksi millään kombinaatiota, kuinka nämä kilpailut parhaiden urheilijoiden kalenteriin sopisivat. Paitsi yhdellä keinolla.
Eli tismalleen sillä, mistä näissä ensimmäisissä Euroopan kisoissa oli kyse: rahalla. Jos rahaa lyödään riittävästi kouraan, urheilijat tulevat kyllä. Mutta mitä järkeä siinä olisi? Jo nyt kisat maksoivat maltaita, eikä seuraavaa järjestäjää ole juuri siksi edes löydetty. Enkä usko että löydetäänkään ihan helpolla. Mutta ehkä Azerbaidzan haluaa järjestää nämä kilpailut rahoineen nyt ja aina…
Näkemiin…
On tavallaan säälittävää, että KOK ja muutama iso lajiliitto on lähtenyt Euroopan kisojen kelkkaan vain, siksi, että ne tehtiin isolla rahalla ja kookkaalla volyymilla. En silti usko, että sielläkään kovin tyytyväisiä nyt nähtyyn ollaan. Nyt herätys ja iso kasa realismia mukaan; Euroopan kisoille ei ole oikeasti minkäänlaista tilausta tulevaisuudessa. Vain yhtenäinen ja samanarvoinen lajirintama eli käytännössä parhaat maanosan urheilijat joka lajissa, olisi toimiva ja riittävän kiinnostava konsepti. Ja valitettavasti se ei ole millään tasolla realistinen. Ainoastaan yksi suuruudenhullu idea jonkin suuruudenhullun ihmisen päässä. Juuri siksi uskon, että nämä olivat ensimmäiset ja viimeiset Euroopan kisat koskaan; konsepti tukehtuu aivan takuuvarmasti omaan mahdottomuuteensa. Jos ei nyt heti, niin viimeistään toisen yrityksen jälkeen neljän vuoden päästä.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä