Yleisurheilun EM-kilpailujen pikamatkoilla aina 400 metriin ja ratakierroksen aitoihin asti käytetään ensi vuonna uutta systeemiä, jossa 12 rankingin parasta urheilijaa pääsee ilman alkueriä suoraan välieriin.
Euroopan yleisurheiluliitto on ennenkin kokeillut kaikenlaista älytöntä. Joukkuemestaruuskilpailussa heittojen ja hyppyjen määrää on rajoitettu, ja yhtenä vuonna pitkillä matkoilla pudotettiin joka kierroksella viimeinen juoksija pois kisasta.
Nyt on kuitenkin kyse arvokilpailusta, joten siksi uutuutta pitää tarkastella entistä kriittisemmin. Muutama urheilija on jo todennut, että systeemi tuskin vaikuttaa lopputuloksiin. Ei ehkä 100 metrillä tai pika-aidoissa, mutta taatusti 200 metrillä ja ratakierroksen lajeissa.
Paitsi että 12 parasta saa juosta yhden juoksun vähemmän, heidät arvotaan välieriin automaattisesti parhaille keskiradoille. Normaalistihan radat määräytyvät alkuerien tulosten perusteella. Ei mahdu mitenkään yleisurheilun eetokseen, että nuo asiat voi saavuttaa tekemättä yhtään mitään.
Muihin lajeihin ei pidä verrata
On lajeja, joissa vastaavanlaiset asiat ovat kuuluneet kuvioon iät ajat. Soudussa ja melonnassa on keräilyerät, painissa keräilyottelut, tenniksessä kaavio suosii aina rankingissa korkeammalla olevia, jääkiekon säälipleijareissa jo ennalta heikommat väsyttävät itseään. Mutta että yleisurheilussakin.
Olen vanhoillinen yleisurheilu-urpo, mutta mielestäni tämä ei ole oikea tapa toimia. Syynä sääntömuutoksen lienee se, että kun 2012 ensi kertaa samana vuonna käytiin EM-kilpailut ja olympialaiset, aika moni huippu keskittyi jälkimmäisiin jättäen EM-kisat väliin. Tämä riski oli Euroopan yleisurheiluliitolla hyvin tiedossa, kun kilpailuja alettiin järjestää joka toinen vuosi. En oikein usko, että kaksi juoksua kolmen sijaan toisi paikalle yhtään enemmän huippuja. Kyse ei ole kokonaisrasituksesta vaan kilpailuihin valmistautumiseen vaatimasta ajasta ja herkistelystä, kahdesta kuntohuipusta yhden kesän aikana. Sillä ei ole väliä, onko startteja kaksi vai kolme.
Urheilijoita ei kuunneltu
SUL:n toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä sanoi, että näillä kokeiluilla pyritään saamaan kilpailupäivistä joustavampia ja nopeatempoisempia. Itse olen täysin vastakkaisella kannalla. Viime kesän Pekingin MM-kisojen päivät olivat niin lyhyitä, että joka kerta harmitti, kun ilta päättyi niin nopeasti. Okei, en ole ehkä keskiverto eurooppalainen TV-katsoja, joten mielipiteeni ei tässä paljon paina.
Euroopan yleisurheiluliiton urheilijavaliokunnan kokouksessa urheilijat tekivät hyvin selväksi, että he eivät tätä sääntömuutosta kannata. Moni suoran välieräpaikan aikanaan saavistakin oli sitä mieltä, että se ei ole tasa-arvoista, eikä kuulu yleisurheilun mestaruuskisojen henkeen. Kuinka ollakaan, liitto ei urheilijoita kuunnellut. Raha ratkaisee. Kaiken.
Toki esimerkiksi olympialaisissa on käytetty samaa systeemiä, kun heikoimmille juoksijoille on 100 metrillä järjestetty esikarsintakilpailu ennen alkueriä. Mutta nyt puhutaan kahdesta täysin eri asiasta. Olympialaisten satasella on ollut mukana noin 100 juoksijaa. Esikarsinnassa on ollut mukana niiden maiden urheilijoita, jotka eivät ole päässet kisoihin tulosrajan perusteella vaan maansa ainoana osallistujana. Silloin karsinta on perusteltu.
Amsterdamissa näille uusien sääntöjen matkoille otetaan mukaan rankingin perusteella 32 maanosan parasta juoksijaa. Olisi oikeus ja kohtuus, jos kaikki nämä huippu-urheilijat saisivat tasa-arvoisen kohtelun.
Miksi TV sekoittaa kaikkien pään?
Moni urheilulaji elää ja hengittää TV:n katsojalukujen kautta. Yleinen oletus on, että urheilukilpailut on pystyttävä rypistämään suorissakin lähetyksissä maksimissaan kahteen tuntiin. Muuten katsojat eivät enää jaksa. Kumma juttu, että esimerkiksi yleisurheilun Eliittikisojen kolmetuntiset ja hiihdon SM-kilpailujen vähintään yhtä pitkät TV-lähetykset keräävät edelleen valtavat katsojaluvut. Ehkä me suomalaiset olemme vain jotenkin pervoja…
Vai voisiko sittenkin olla niin, että urheilulähetystä katsovalle ihmiselle on yksi lysti kauanko lähetys kestää. Ja todellinen fani haluaa aina katsoa rakastamaansa lajia niin pitkään kuin mahdollista, se on täysin varma. Keitä varten tässä sitten yritetään tehdä yleisurheilusta ”joustavampaa ja nopeatempoisempaa”? En oikein jaksa uskoa, että ADHD-osaston hetimullekaikkitännenyt-sukupolvi on muutenkaan kovin kiinnostunut yleisurheilusta. Nyt on tehty ongelma asiasta, missä ei ole mitään ongelmaa. Kuvittelemalla, että tällainen muutos toisi paikalle enemmän huippuja ja sitä kautta enemmän katsojia ja sponsorirahaa. Se ei tule toteutumaan. Joten eiköhän palata liiton pojat vanhaan malliin heti Berliinissä vuonna 2018. Itse asiassa olen täysin varma, että niin tehdään. Pysyvästi.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä