Prahan yleisurheilun EM-hallien iltapäiväkilpailujen liput myytiin loppuun jo kuukausia sitten, ja hallissa olikin aivan fantastinen tunnelma. Tshekit ovat selkeästi paitsi urheilu- myös yleisurheilukansaa.
Esimerkiksi Suomessa hallikautta ei kovin paljon arvosteta. SM-kilpailuissa on ehkä kourallinen maksaneita katsojia urheilijoiden lähipiirin lisäksi. Hallikausi on kuitenkin hyvin harjoitelleelle urheilijalle erinomainen paikka tehostaa esimerkiksi jonkin ominaisuuden harjoittelua. Pikajuoksija voi keskittyä vaikkapa starttiin, maileri nopeuteen ja niin edelleen. Jos harjoittelu on syksystä saakka sujunut suunnitelmien mukaan, en ymmärrä, miksi hallikausi jätetään suosiolla väliin. Syys-lokakuun peruskuntokaudesta kesän avaukseen on kahdeksan kuukautta. Harjoittelu puuroutuu ja ärsykkeet tulevat monotonisiksi ellei välissä ole jotakin ekstraa. Hallikausi on juuri sitä. Siksi toivoisin, että useammat suomalaisetkin ottaisivat sen selkeämmin ohjelmaansa. Hallikauden jälkeen kun on yhä kolmisen kuukautta harjoitella kesää kohti.
Neziriltä hieno suoritus
Nooralotta Neziri lähti kilpailuihin yhtenä mitalisuosikeista. Toki tiedettiin, että tasaista tulisi olemaan – ja sitä se totisesti oli. Alkuerän idea oli vain päästä jatkoon ja se onnistui. Välierässä tuli jo ehjempi juoksu ja finaalipaikka. Mitalitoiveet eivät olleet haihattelua, mutta tiukassa rypistyksessä pienet nyanssit ratkaisivat ja Nezirin sijoitus oli kuudes SE-ajalla 7,97. Vaikka se voi urheilijan ja valmentajan näkökulmasta hetken kirpaistakin, kova fakta on, että Neziri on nyt harpannut maanosan ehdottomaan eliittiin. Suoritustaso on ollut erinomainen läpi koko hallikauden. Ja silti jäi sellainen tunne, että jotain jäi myös varastoon. Voiko olla parempaa lähtökohtaa kohti kesää?
Naisten seipäässä nuori sensaatio Wilma Murto joutui valitettavasti kuumesairaana jättämään kisat väliin. Minna Nikkasen hyppy ei kulkenut lainkaan ja vain 430 ylittyi. Nikkanen on epäilemättä lahjakas ja yhä potentiaalinen, mutta se jokin puuttuu. Ennätys 460 on hallista jo neljän vuoden takaa, sen jälkeen kehitystä ei ole tullut. Nyt toki pienellä reisivammalla saattoi olla tekemistä kehnon tuloksen kanssa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kesän 452:n jälkeen tältä hallikaudelta odotettiin paljon enemmän.
Eriksson valmis mitalikamppailuun
Sandra Eriksson esiintyi edukseen 3000 metrin alkuerissä. Ensin hän meni keulaan, mutta jättäytyi sitten jälkijoukkoihin noustakseen jälleen lopussa jatkopaikoille. Aika 8.57,97 jää Carita Sunellin SE:stä vain 1,8 sekuntia. Finaalista on tulossa erien perusteella erittäin tasainen ja kun 3000 metrillä on 200 metrin radalla 30 kaarretta, on taktisella onnistumisella valtaisa merkitys. Seilata ei kannattaisi, etenkään lisämetrejä tuovissa kaarteissa. Mutta niin ajattelee varmasti jokainen juoksija, mikä tekeekin pelisilmästä oleellisen osan kilpailua. Mukana on sen tasoisia juoksijoita, että nappionnistumisella kiriherkällä Erikssonilla on mahdollisuudet mihin tahansa. Suomalainen tuli erässään viimeisen kilometrin 2.52, mikä kertoo hyvää. Yllätysmitalikaan ei ole mahdoton ajatus.
Yksi kilpailujen upeimmista urheilijoista on kiistatta nuori brittiottelija Katherine Johnson-Thompson. Hän teki viisiottelussa tasan 5000 pistettä ja ME mureni vasta viimeisen lajin 800 metrin loppuhetkillä. Sekunnin parempi aika olisi riittänyt ennätykseen, jota pitää edelleen hallussaan Natalia Dobrinska 5013 pisteellä. 22-vuotias britti hyppäsi sarjassaan korkeutta 195 ja pituutta 689, mitkä ovat ottelijalle uskomattomia tuloksia. 60 metrin aidatkin kulki hienosti 8,18. Pituuden tulos on tämän kauden Euroopan kärki. Mihin tämä nuori nainen vielä ehtiikään, jos saa terveenä harjoitella?
Ranskalainen paraatimarssi
Miesten pika-aitojen finaali oli ranskalaisten paraatimarssi. Harvoin nykyisin enää arvokisoissa kolmoisvoittoja nähdään, mutta nyt nähtiin. Välierien perusteella näytti siltä, että 7,46 kiitänyt porukan kokenein Dimitri Bascou veisi potin. Hän laittoi Pascal Martinot-Lagarden erässä täysin kyykkyyn. Mutta finaali on aina finaali. Siinä Martinot-Lagarde puristi 7,49 ja pesi Bascoun sadasosalla. 19-vuotias Wilhelm Belocian vei pronssin ajalla 7,52. Kaikki muut jäivät ranskalaiskolmikosta paljon. Trikolorinäytös oli yksi illan hienoimmista, kuten oli myös Ruotsin Michel Torneuksen suvereniteetti pituuspaikalla. Toisella kierroksella hän leiskautti huimat 830 ja miehellä oli varaa jättää kolme viimeistä hyppyä hyppäämättä. Ruotsalaisauvoa lisäsi Andreas Otterlingin yllätyspronssi. Hän teki viidennellä kierroksella ennätyksensä 797, mutta Kreikan kaiken kokenut Louis Tsatoumas nyppäisi sentin pidemmälle. Viimeisellään Otterling roiskaisi peräti 806 ja lähtee kisoista kotiin lusikka matkalaukussaan. Hetkinen, eikös pituushypyn pitänyt olla meidän suomalaisten paraatilaji?
Lex Hollon kaikki blogit täältä