Suomalaiset yleisurheilijat kamppailevat juhannuksena Venäjällä maajoukkueiden Superliigassa. Valitettava totuus on, että säilymiseen ei ole mitään mahdollisuuksia. Ennusteen mukaan Suomen lisäksi alas lähtevät kisan muut pohjoismaat Norja ja Ruotsi.
Ei se toki huonosti ole, jos ja kun me olemme Euroopan 12 parhaan yleisurheilumaan joukossa. Päinvastoin. Jos olisimme yhtä korkealla vaikkapa jalkapallossa, tavattaisiin torilla orgastisissa tunnelmissa. Nyt vain todetaan tilanne ja oletettavasti solvataan urheilijoita turisteiksi.
Vaikka joukkueesta puuttuvat Hanna-Maari Latvala, Nooralotta Neziri ja Sandra Eriksson olisivat mukana, ei sekään todennäköisesti riittäisi, sillä laskennallinen hävikki on noin 25 pistettä. Paperiottelussa Suomi tulee jäämään ensimmäisestä säilyjän paikasta noin 70 pistettä. Kun lajeja on yhteensä 40, se tarkoittaa sitä, että jokaisen suomalaisen pitäisi ottaa kaksi pistettä enemmän kuin tilastoennusteessa. Se on valitettavasti tekemätön paikka. Niinpä Superliigasta tuleekin suomalaisittain lähinnä pohjoismainen maaottelu Ruotsia ja Norjaa vastaan. Tilastojen mukaan Ruotsi on parikymmentä pistettä edellä, Norja kymmenen jäljessä. Nuo erot saattavat hyvinkin muuttua suuntaan jos toiseen. Joten jospa tavoitteeksi otettaisiin Ruotsin lyöminen. Aina se maistuu.
Juoksut huonossa hapessa
Suomen kirkkaasti heikoin lenkki on kestävyysjuoksu. Kisojen 12 kestolajista Suomi olisi tilastojen valossa saamassa yhteensä vain 23 pistettä. Kun mukana on 12 maata, saa ykkönen aina 12 pistettä ja viimeinen yhden. Pikajuoksussa ei mene juuri paremmin: 10 pikamatkasta aidat mukaan lukien on tulossa 22 pistettä. Sekin on surkean vähän. Miesten puolelta eniten on tulossa heitoista, naisissa heitot ja hyppylajit ovat aika tasavahvoja. Jos Suomi muinoin juostiinkin maailmankartalle, nyt se juostaan pois superliigakartalta.
Tero Pitkämäki on keihään tilastoykkönen, Minna Nikkanen seipäässä kolmonen. Kuutossijoilla ovat kiekossa Sanna Kämäräinen sekä kolmiloikassa Kristiina Mäkelä. Vain neljä urheilijaa on siis tilastoissa paremmalla puoliskolla. Viimeisiä sijoja on näillä näkymin tulossa 40 lajista 12. Noin puolet kilpailujen lajeista on sellaisia, missä suomalaisosallistujalla ei ole edes teoreettista saumaa venyä tilastosijoitustaan korkeammalle – ei ainakaan ilman suuren suuria venymisiä tai muiden loukkaantumisia. Kyyti on kylmää ja osoittaa kiistatta sen, että Suomelle parempi paikka ainakin toistaiseksi on 1. divisioonan kilpailussa.
Case Pitkämäki
Tero Pitkämäen manageri Tero Heiska oli näreissään, kun Pitkämäki lähetettiin matkaan vastoin alkuperäisiä puheita. Kun laskee pisteitä, niin Pitkämäen mukana olo ei tee suvea, ei talvea. Keihäshirmumme kotiin jättäminen ei olisi ollut luovuttamista, ainoastaan järkevää MM-Pekingin näkökulmasta. Ari Mannio olisi ollut joutilaampi mies matkaan, puhumattakaan Teemu Wirkkalasta tai Toni Sirviöstä. Tosin Sirviö olisi näistä herroista ainoa, jolle kilpailusta olisi ollut selkeää kokemushyötyä, kaikki muut ovat jo rutinoituneita arvokisakonkareita. Ei ollut hyvä päätös tämä, sanoisi Rauno Repomies.
Suomalaisittain mielenkiintoista on jo mainittujen ohella seurata, kuinka 19-vuotiaan Samuli Samuelssonin askel lentää 100 ja 200 metrillä. Miehen väljä juoksu on omimmillaan nimenomaan 200 metrillä. Oskari Mörö on kovemmassa kunnossa, mitä tilastot kertovat, joten jos sää suosii, mennee Mörö nyt alle 50 sekunnin. Seurakin on juuri sopivaa, sillä Mörön kauden paras 50,53 riittää tilastoissa vasta kolmanneksi viimeiseen paikkaan. Kristian Pullilla on myös pituuspaikalla kaikki eväät huippusuoritukseen, vähintään kauden parhaansa 780 petraamiseen. Kuulassa nuori Arttu Kangas pääsee kovaan seuraan tekemään tulosta, joko olisi ulkoradoilla aika rikkoa 20 metriä? Kauden paras on toistaiseksi 19,79.
Mielenkiintoisia urheilijoita
Naisten puolella viime kesän suuryllättäjä Katri Mustola on mukana 400 metrillä. Hänen tilastoaikansa 55,38 on kirkkaasti porukan heikoin. 53,20 juossut Mustola aloitti viime kaudella ajalla 57,77 ja tähän aikaan vuotta oli tiskissä tulos 56,11. Parannusta on siis todennäköisesti tulossa, jos vanhan merkit pitävät kutinsa.
Myös Jenni Kankaan esiintyminen keihäspaikalla on mielenkiintoista. Ennätyksekseen viime viikonloppuna Alavudella 56,56 heittänyt Kangas omaa kyvyt 60 metrin rajan puhkomiseen jo tällä kaudella. Kuinka pää kestää kovassa paikassa? Myös esteiden nuorten Euroopan mestarilta Oona Kettuselta odotellaan parannuksia aikoihin, hän juoksee sileät 3000 metriä sekä 5000 metriä. Kettusen 3000 metrin kauden paras on vasta 9.32. MM-rajaa esteissä uhitellakseen olisi pysyttävä ennätykseen sileällä, toistaiseksi se on 9.16,12. Esteisiin valittiin Camilla Richardsson, jolla on evästä alittaa jopa MM-raja 9.44, mutta ei vielä tässä kilpailussa. Tavoitteen toteutumiseksi nyt olisi toivottavaa nakuttaa haarukkaan 9.52-9.56.
Säännöt päin hanuria
Vaikka Suomi ei juhlikaan, on kilpailuviikonloppu mielenkiintoista seurattavaa. Valitettavasti joku älypää on päättänyt, että korkeussuuntaisissa hypyissä sallitaan yhteensä vain kolme pudotusta, neljänteen kilpailu päättyy. Tämä sotii täydellisesti näiden lajien periaatteita vastaan. Pituussuuntaisissa hypyissä ja heitoissa on kolme kierrosta, parhaille neljä. Ilmeisesti idean takana on se, että kilpailupäivä ei liikaa venyisi. Yleisurheilun ydinajatuksen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Toki kolme suoritusta heitoissa ja pituussuuntaisissa hypyissä pakottaa monen urheilijan olemaan parhaimmillaan ja hereillä heti kisan alussa – tilanne on juuri sama kuin arvokisojen karsinnoissa, mikä tulee olemaan lähivuosina tälle porukalle Pitkämäkeä lukuun ottamatta se kauden tärkein tavoite. Opiksi on syytä ottaa.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä