Lihavuus on syrjäseuduilla huomattavasti yleisempää kuin kaupungeissa.
Ero kaupunkialueiden ja harvaan asutun maaseudun välillä on jopa viisi prosenttiyksikköä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan suomalaisten lihavuuskehitys on taittunut, mutta se ei ole parantanut alueellisia eroja.
graafi1
Suurista kaupungeista pahin tilanne on Porissa, jossa selkeästi jopa yli viidennes väestöstä on lihavia. Myös Kouvolassa ja Seinäjoella lukemat ovat lähes yhtä pahat. THL:n tilastoissa lihaviksi luokitellaan ne, joiden painoindeksi on yli 30.
Kaupungeista paras tilanne on Espoossa ja Helsingissä, joissa lihavia on noin 13 prosenttia väestöstä.
Maakunnista yleisintä lihavuus on Etelä-Savossa, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa, Satakunnassa ja Kanta-Hämeessä. Siellä heidän osuus on hieman yli 20 prosenttia väestöstä.
Myös elintavoissa, kuten kasvisten syönnissä tai liikunnassa, on huomattu suuria eroja kaupunkien ja alueiden välillä. Esimerkiksi Oulussa jopa joka kolmas käyttää niukasti kasviksia ravinnossaan. Turussa ja Tampereella kasvistenkäyttö on niukkaa joka neljännen kohdalla sekä Helsingissä ja Vantaalla noin joka viidennen.
Vähiten vapaa-ajan liikuntaa harrastetaan suurista kaupungeista Turussa ja Vantaalla. Siellä joka viides ei harrasta lainkaan vapaa-ajan liikuntaa.
graafi2