Loistohypyllä finaaliin päässyt Ella Junnila huokaisi helpotuksesta ennen kilpailua – kertoo, mitä huikkasi Daniel Ståhlille

Junnila ponkaisi komeasti korkeushypyn karsintarajan 192 yli ja selvitti tiensä suoraan loppukilpailuun. Suorituksen jälkeen suomalaiselta nähtiin raju ja vapautunut tuuletus.

– Minun filosofiani tuulettamisten kohdalla on se, että hyviä suorituksia kannattaa aina tuulettaa. Ja seuraavana mielessä oli, että pääsin isolla Q:lla arvokisafinaaliin. Olipa kiva kisa, Junnila iloitsi.

Junnilalta nähtiin hyviä hyppyjä läpi koko karsinnan.

– Tuntui tosi hyvälle alusta loppuun. Korkeushyppy on helppoa silloin kun kulkee, Junnila totesi hymyssä suin.

Karsinta on aina hermoja raastava kilpailu. Tänäänkin jännitystä riitti, mutta Junnila piti hermonsa kurissa komeasti.

– Ne oli todella hyviä hyppyjä kaikki. Oli ilo hypätä ja päästä toteuttamaan. Yleensä 16 kohdalla katkaistaan mutta tänään ei katkaistu. Ei muuta kuin piikkaria takaisin jalkaa ja mennään. Se on fiilikseltään erilainen paikka, Junnila selvitti karsinnan loppuvaiheita.

Kolmiloikka ja pituushyppy hypätään Rooman stadionilla telineiden varaan rakennetulla hyppypäikalla, joka niin sanotusti pompottaa. Samanlainen alusta ei olisi ollut Junnilan mieleen.

– Minähän tykkään mondoista ja kovista alustoista. Myönnän huokaisseeni helpotuksesta kun selvisi, että vain hiekkakasalajit ovat tuolla pomppualustoilla, Junnila kertoi.

Tv-kuvissa näkyi hetki, kun Junnila kohtasi Ruotsin kiekonheittäjä Daniel Ståhlin radalla kesken kilpailun. Keskustelussa oli oivaa Suomi-Ruotsi-henkeä.

– Minä toivotin hänelle tsempit, kun finaali oli alkamassa, ja hän toivotti minulle tsempit. Totesin vielä, että heidän karsintaansa katsoessa näytti siltä, että on pitkää potkua tulossa. Hyvin lähtee, että ei muuta kuin ääntä kohti.

– Tosin suomeksi käytiin keskustelu, että mun ruotsin taito ei siihen olisi riittänyt, Junnila nauroi.