Lukijamme kertoivat, kuinka vappua ennen vanhaan vietettiin. Lue tarinat entisajan vappuhumusta!
Ollessani nuori vappua odotettiin innolla. Silloin avattiin kesätanssilavat, olipa sitten lunta tai ei. Useimmiten oli paljon lunta ja räntäsadetta ja muutaman asteen lämpötila. Kesävaatteet ekakertaa päälle ja menoksi. Kotona aina valmistettiin simaa ja munkit paistettiin aattona. En muista että maaseudulta ainaskaan lähdetty kaupunkiin vappukulkueisiin, se ehkä oli vain kaupunkilaisten juttu ja brunsseista ei oltu edes kuultu. En muista edes nakkeja olleen maalaistaloissa, vain normaali kotiruoka. Nykyisin tuntuu vappujuhlinta kestävän monta päivää ja yötä, lienevätkö sen autuaampia nykyajan ihmiset elämäänsä!
-Tellu-48
Kyllä 70-80-luvun vappumarssit ovat jääneet parhaiten mieleen, siellä oltiin joka vuosi aina vuosikymmenen loppuun. Torilla käyty sen jälkeenkin kuuntelemassa vappupuheet.
-Raija
Vappujuhlijoita vappunaamarit kasvoilla vuonna 1971.
Lapsuuteni vappuina Nokialla satoi aina lunta ja kahden lahkon vappumarssijat huusivat iskulauseita hangessa tarpoen. Jäätelökärrystä ostettiin vaniljapuikko, joka piti syödä kotona keittiössä. Sininen vappupallo pääsi aina karkuun, eikä isäni itkustani huolimatta hakenut sitä taivaalta takaisin. Kippis, toverit!
-norttisalkku
Korvessa asuessa siitä ei oikein muistoja ole. Äitin tekemä sima, ehkä vappuhuiskat ja jokunen ilmapallo saattoi joskus olla. Niin ja isä kännissä (paitsi että oli joka viikonloppu).
-jubarska_58
Ennen vanhaan vappu oli työläisten juhla. Nykyään työläiset juhlii sitä töissä ja jotkut ihme porukat viettää sitä.
-ispo
Suomalaisia viettämässä Vappua Helsingissä 1. toukokuuta 1976. Ylioppilaat avoautossa huiskuttavat Suomen ja USA:n lippuja.
Entisinä aikoina vappu oli todellinen kansanjuhla. Jo lapsena olin mukana vanhempieni kanssa vappukulkueessa, ja silloin osattiin jopa marssia tahdissa. Se oli jotenkin sykähdyttävä tunnelma. Aikojen myötä olen ollut aina mukana vappukulkueessa, ja jos en sairauden tähden voinut osallistua, minua melkein itketti. Myöhemmällä iällä olin myös lipunkantajana, mutta sitten tuli aika jolloin oli pakko luovuttaa, kun en jaksanut lippua kantaa. Mutta vasta muutamana vuonna en enää ole jaksanut olla edes kulkueessa, joka tosin on myös muuttanut muotoaan, tämän päivän ihmiset eivät enää osaa marssia vaan lampsivat vähän miten sattuu eivätkä pysy tahdissa. Vappuna jo äiti paistoi munkkeja ja juhlaa vietettiin perhepiirissä. Myöhemmin itsekin tein kaikkea mukavaa syötävää perheelle etukäteen että voimme nauttia yhdessä vappujuhlan jälkeen.
Nykyisin minua ihmetyttää kyllä että vappuna järjestetään kaikenlaisia muitakin kulkueita, kuten Jeesus-kulkueita, vappu kun on mielestäni työväen juhla, mutta myöskin ylioppilaiden juhla. Kaikki muut kulkueet eivät mielestäni kuulu vappuun. Siitä on tullut enemmän karnevaalihumua. Mutta en itsekään enää jaksa juhlia samalla tavalla kuin ennen. Sosialidemokraattien vappujuhlaan kyllä osallistun, mutta sen jälkeen vietän loppupäivän yksin sen kummemmin mitenkään juhlien.
-YKS Mummeli
Ilmapalloja myydään Ruotsalaisella teatterilla Helsingissä vappupäivänä 1962.
Oli upeaa, kun 1966 vappuna sain kulkea yo-lakku päässä vappuhulinoissa. 1970-luvulla muutettuani länsirannikolle, vappuaattona osallistuin Rauman kauppatorin vapputilaisuuteen sulhaseni kanssa. Meidän vieressämme oli tutunnäköinen pariskunta. Yhtäkkiä muistui mieleeni, keitä he olivat. Nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen vaimoineen. 1980-luvulla taas kahden tyttäreni kanssa olin kaupungilla vapunpäivänä. Jo kauan ennen vappua olin luvannut ostaa heille juuri muotiin tulleet folio-ilmapallot. Enää heille eivät olisi kelvanneet tavalliset ilmapallot. Pallokauppiaalta kadun kulmassa ostinkin heille luvatut pallot. Melkein järkytyin, kun pallot maksoivat 25 markkaa/kpl. Silti ne ostettiin, sillä olinhan luvannut.
-jatta
Nuorena vedettiin uudet vermeet päälle ja ulos katsomaan kulkuetta, oli sää mikä hyvänsä. Ja 1.5. juhlittiin äidin synttäreitä monesti räntäsateessa.
-PaulaLiina