Voiko lottovoitto tuoda onnen? Lukupiirin viikon kirjana on Anna-Leena Härkösen teos Kaikki oikein, jonka juonikuviot kiertyvät lotossa voittaneen suomalaispariskunnan ympärille.
Kirja: Kaikki oikein
Kirjailija: Anna-Leena Härkönen
Kustantaja: Otava
Helmiä: 3
Kenelle: Lottovoitosta haaveileville – eli meille kaikille?
”Sitten kun voitan lotossa, sitten minä...” Tämä ajatus on varmasti hiipinyt monen sielun mieleen uudesta, tuliterästä kodista haaveillessa, lomamatkoja pohtiessa, pennejä ruokakaupan kassalla laskiessa. Miete ei välttämättä edes ala sanalla ”Jos..”, vaan ”Sitten kun...”
Samainen lohdullinen, jokseenkin toiveikas miete on eksynyt monesti myös omaan mielensopukkaani, vaikken ole koskaan edes lotonnut. Mielikuva ja mahdollisuus siitä, että jonain päivänä olisi lottomiljonääri, on kuitenkin ikään kuin takataskussa, ilman lottorivienkin täyttämistä.
Suomalaiset ovat kuitenkin erittäin ahkeria lottoamaan. Mitä suurempi potti tiedossa, sitä innokkaammin rivejä täytetään. Lottovoitosta puhuessa tai siitä haaveillessa kuitenkin monesti tuodaan esille, ettei haluaisi oman elämän kuitenkaan muuttuvan, vaan arki saisi jatkua jokseenkin samanlaisena – tosin ilman huolta huomisesta ja hammaslääkärilaskuista.
Mutta mitä sinä tekisit, jos oikeasti voittaisit lotossa?
Anna-Leena Härkösen vuonna 2014 ilmestynyt Kaikki oikein -kirja kertoo arkisesta pariskunnasta Eevista ja Karista, joka voittaa sattumalta lotossa jättipotin – tai siis pihiyden ja pennien venyttämisen ympärillä kasvanut, kosmetologina nyttemmin toimiva Eevi, voittaa.
Maailma pysähtyy.
Ei ollut muuta kuin hän ja kädessä hiestyvä lottokuponki. Sen kokoiseksi maailma pieneni. Ja paisui.
Kellot lakkasivat käymästä. Linnut jähmettyivät puihin. Kukaan koko kerrostalossa ei hengittänyt.
Eevi oli aina kuvitellut, että ihmiset huutaisivat tällaisissa tilanteissa. Hän ei huutanut.
Mitä sinä tekisit ensimmäiseksi, jos voittaisit jättipotin?
Pariskunta ajautuu rahapsykoosiin, toppuutellen toisiaan, vaikka omat mieliteot eksyvät kauppakassiin – vihdoinkin voi ostaa mitä vain haluaa, ilman hintalappujen tuijottelua tai kaukaista katalogihaaveilua. Eevin hypistelyyn ja heräteostoksiin onkin helppo samaistua; vihdoin on mahdollisuus ostaa itselleen jotain mieluisaa, mikä tuo hyvän olon. Mutta usein shoppailu onkin jonkin tyhjän paikan täyttämistä, ja jonka positiiviset vaikutukset kestävät vain hetken. Mielitekoja, ajatusten harhauttamista.
Voittorahoja ei pariskunta kuitenkaan halua hyysätä heti, vaan tarkoitus on säästää, tehdä järkeviä ostopäätöksiä, viedä rahat pankkiin turvaan omilta syyhyäviltä sormilta. Ensimmäinen iso ostos onkin asunto. Järkevää, eikö?
Kari joi aamukahvin kanssa konjakkia. Tiskipöydällä oli hieno kristallipullo, jonka se oli eilen hankkinut. Sitä voisi käyttää myöhemmin vaikka kukkamaljakkona. Pullo oli pakattu tummansinisellä sametilla vuorattuun laatikkoon. Eevi ei ollut uskaltanut kysyä hintaa.
Miten sinä muuttuisit, jos voittaisit lotossa?
Shamppanjalasien kilistelyt kuitenkin vaihtuvat nopeasti Alkon kassien kolinaan, sillä ilakoituneelle muusikkomiehelle, rakastettavalle hulttiolle maistuu perisuomalaisittain viina. Kipuileva, huonommuutta kokenut Eevi puolestaan kaipaa takaisinmaksua ja myös kokee läheisensä kateellisina, lähes hyväksikäyttäjinä. Ensimmäiset ajatukset kun olivatkin, kenelle lottovoitosta voi tai kannattaa kertoa?
Aluksi tuntuukin siltä, ettei kenellekään.
Isä oli aina rakastanut suremalla. Sitä, ettei heistä tulisi koskaan mitään. Ettei kukaan heistä valmistuisi mistään, saisi ammattia tai jos sen, niin työtä. Otsaa halkoi leveä ryppy, joka tuntui olleen siinä aina.
”Mitähän tuostaki pojasta tulee?” isä oli huokaissut kerran katselleeseen riippukeinussa makoilevaa Jusaa.
”Varmaan kirvesmurhaaja”, äiti oli sanonut lakonisesti.Eevi kaatoi itselleen loput kuohuviinistä.
– Miksi kaikki oli lapsena niin ilotonta? hän kysyi. – Miksi piti aina odottaa onnettomuutta?
– Se on ton sukupolven leipälaji, Jusa vastasi.
– Pitää esimerkiksi säästää pahan päivän varalle.
Härkönen kirjoittaa tuttuun tapaansa elämänmakuisesti, vaivattomasti ja mikä parasta, tuoden ihmisten säröt, epämiellyttävät piirteet ja kauneusvirheet häpeilemättä esille. Härkönen onkin oivallinen kuvaamaan ihmisluontoa ja loihtimaan paperille uskottavat hahmot. Kuitenkin kirja jää pinnalliseksi, kerralla luetuksi. Mutta kurkistus siihen, millaista lottovoittajan elämä voisi olla kääntöpuolineen ja kaikkineen, kiinnostanee lottorivien täyttäjiä – tai lottovoitosta unelmoivia.
Meneekö kaikki sitten hyvin, kun saa lotossa kaikki oikein? Vai onko kaikki vain arpapeliä? Vastaus taitaa olla meillä kaikilla tiedossa.
Lisäksi Härkösen tahti on kadehdittava: vasta kun sain suljettua tämän kirjan kannet, on jo uusi teos Ihana nähä! ilmestynyt. Tulee kiire.
Tulee kiire myös lottoamaan. Mitä jos sitä vaikka voittaisikin...?
Lottoarvonnat esitetään MTV3-kanavalla lauantaisin klo 22.15.