Viranomaiset toivovat, että uusille turvapaikanhakijoille tehtäisiin heti maahan tultua selväksi, ettei lasten kurittaminen ole Suomessa sallittua.
– Monissa kulttuureissa, joista turvapaikanhakijat tänne tulevat, kurittamista ei mielletä väkivallaksi. Se on osa kasvatusta tai vaimon ojentamista, sanoo ylikonstaapeli Nina Pelkonen Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselta.
Esimerkiksi Helsingissä, missä maahanmuuttajia on ollut pitkään runsaslukuisesti, myös kulttuurierot näkyvät poliisin ja sosiaaliviranomaisten työssä.
Helsingin poliisilaitoksella noin puolet tutkinnoista, jotka liittyvät lapsiin kohdistettuun väkivaltaan, koskevat ei-kantasuomalaisia perheitä. Kun tutkintoja on kaikkiaan noin 300 vuosittain, maahanmuuttajataustaisiin perheisiin liittyviä juttuja on vajaat 150.
– Kyllä se poliisille on jonkinmoinen haaste, koska tutkinnoissa on usein omat ominaispiirteensä. Tapaukset ovat yleensä kulttuurisidonnaisia juttuja eli kuritusväkivaltaa, kertoo Helsingin poliisilaitoksen läheisväkivaltaryhmän tutkinnanjohtaja Juhani Vuorisalo.
Sama kokemus on Helsingin kaupungin lastensuojelussa.
– Fyysinen rankaisu on asia, josta käydään paljon keskustelua maahanmuuttajataustaisten perheiden kanssa. Meidän kulttuurissamme on niin ehdoton kielto fyysiselle rankaisulle, sanoo lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori.
Syksyn tulijoiden osalta muutama juttu tutkinnassa Helsingissä
Syksyn ja talven aikana tulleet turvapaikanhakijat eivät ole juuri näkyneet poliisin tai lastensuojelun työssä ainakaan Helsingissä.
– Tulevaisuus näyttää, vaikuttaako syksyn tilanne meidän työhömme. Siihen on tässä vaiheessa liian aikaista sanoa mitään. Joitakin juttuja on toistaiseksi tullut meille tutkintaan, Vuorisalo kertoo.
Sekä lastensuojelussa että poliisissa ollaan kuitenkin sitä mieltä, että kuritusväkivallasta puhuminen muun lakivalistuksen yhteydessä on tärkeää jo vastaanottokeskuksissa.
– On hyvä antaa perustietoa siitä, mikä on suomalainen yhteiskunta ja miten täällä lapsiin suhtaudutaan. Ihan samalla tavalla kuin puhutaan naisen ja miehen välisistä suhteista, on kerrottava myös siitä, miten lainsäädäntö koskee lapsia, Lounatvuori sanoo.
Juuri tätä työtä tekee ylikonstaapeli Nina Pelkonen. Hän on yksi Länsi-Uudenmaan alueen poliiseista, jotka käyvät säännöllisesti alueen vastaanottokeskuksissa. Hänen roolinsa on kertoa vastaanottokeskuksen asukkaille Suomen rikoslaista, myös perheväkivallasta.
– Todella rautalangasta väännän, ettei minkäänlainen korvatillikoiden antaminen tai läpsiminen ja lyöminen, saati mikään brutaalimpi ole sallittua. Päinvastoin, se on kaikki rikoslaissa kielletty ja lasketaan pahoinpitelyksi, Pelkonen tiivistää.
"Vuosisatainen kulttuuri ei muutu siitä, että ylitetään valtakunnan raja"
Pelkonen puhuu kuritusväkivallasta, kuten muistakin olennaisista rikoslain asioista, kaikille asukkaille.
– Meillä on toki tiedossa, että joissain turvapaikanhakijaperheissä on havaittu indikaattoreita, että väkivaltaa esiintyy. Ihan näiden muutamien tapausten takia otan asian koko yleisön edessä esille, Pelkonen kertoo.
Yleensä Pelkonen kohdistaa puheensa erityisesti turvapaikanhakijanaisille.
– Kohdistan naisiin rohkaisua, että sinulla on mahdollisuus vaatia väkivallattomuutta, mahdollisuus tehdä rikosilmoitus ja brutaaleissa tapauksissa voit jopa hakeutua eroon miehestäsi. Se ei tietenkään ole helppo kuvio, mutta voisi täällä kuitenkin olla mahdollista.
Pelkonen ei usko, että yhdellä tai kahdellakaan keskustelukerralla saa välttämättä muutettua ihmisten ajatuksia esimerkiksi lastenkasvatuksesta.
– En odota, että ihmisten asenteet muuttuvat yhdessä yössä taikka vuodessa, mutta korostan sitä, että paikallista kulttuuria, paikallisia tapoja ja erityisesti paikallista lakia on kunnioitettava. Niitä sääntöjä on siedettävä, ajatteli sitten omien korvien välissä mitä tahansa.
Myös Vuorisalo ja Lounatvuori uskovat, että parhaita tuloksia saadaan pitkäjänteisellä kotouttamistyöllä.
– Pitää muistaa, että vuosisatainen kulttuuri ei muutu siitä, että ylitetään valtakunnan raja, vaan se väkisinkin ottaa aikaa, Vuorisalo sanoo.
Pelkosen mukaan avainasemassa ovat lisäksi maahanmuuttajanaiset, jotka olisi saatava heti mukaan yhteiskuntaan.
– He eivät saa jäädä kotiin hellan luokse olemaan ja minun mielestäni sen pitäisi olla jopa vaatimus. Kun naiset ovat mukana yhteiskunnassa, moni asia lähtee rullaamaan sitä kautta.