Maailmanmestari Matti Heikkinen puhui täysin toisesta asiasta – tiivisti samalla täydellisesti syyt Suomen vaisuun MM-menestykseen

Seefeldin MM-kisat päättyvät perinteiseen tapaan miesten 50 kilometrin kilpailuun. Kaksi vuotta sitten kisa hiihdettiin vapaalla hiihtotavalla kuten nytkin, ja Heikkinen nappasi Lahdesta pronssia. Kisa oli nopea, eikä suksenvaihtoja nähty, mutta tänään tilanne on toinen, kun lämpöasteita on yli 10 astetta ja latu on varmuudella mössöä.

– Kaksi vuotta siitä on jo kulunut, äkkiä ne vuodet menevät. Tänään on täysin uusi lähtökohta sinänsä, etten ole edes hirveästi miettinyt lähtötilanteita, millä mennään, vaan enemmän keskittynyt siihen, että tulee raskaassa olosuhteessa kova viisikymppinen, Heikkinen sanoo.

– On vain hiihdettävä omien voimien mukaan. Jos ylität omat rajat liian aikaisessa vaiheessa, tulee todella pitkä lenkki.

LUE MYÖS: Maailmanmestari Matti Heikkiseltä viileä kuitti Sami Jauhojärven murskakritiikkiin

Ennakkoasetelma on todellakin täysin toisenlainen. Ennen vuoden 2017 MM-kisoja Heikkinen napsi maailmancupissa huippusijoja toisensa perään. Hän oli kahdeksan kertaa kuuden parhaan joukossa ja Tour de Skin lopputuloksissa viides.

Juttu jatkuu kuvan alla.  

Matti Heikkinen juhli MM-pronssia Lahdessa. 

Tällä kaudella kävi niin, että ennen maailmancup-kauden alkua Heikkinen hiihti vielä hyvin, mutta sitten homma lähti sivuraiteelle. Hänen omien sanojensa mukaan marras-, joulu- ja tammikuu olivat epätasapainoisia, sitten kelkka saatiin käännettyä. Kuukauden verran on mennyt niin kuin pitää, mistä MM-kisojen yhdistelmäkisan 12. sija oli osoitus.

– Ensimmäistä kertaa tällä kaudella tuli tunne, että on onnistunut. Mitaleista minä olen hiihtänyt monta vuotta, mutta tälle kaudelle se ei ollut realismia kun kisoihin lähdettiin. Se, että hiihdin tasapainoisen, hyvän, kovan ja nousujohteisen kolmenkympin kisan, se oli siinä mielessä onnistuminen, että kunto on jollain lailla löydetty ja suunta on ollut ylöspäin, Heikkinen pohtii.

Heikkinen ei lähtenyt 15 kilometrin perinteisen kilpailuun. Hän sanoi yhdistelmäkisan jälkeen, että jos realistista on hiihtää parhaimmillaan sijoista 6-12, hänen ei kannata ladulle loikata. Viidellekympille hän lähtee avoimin mielin, uran viides MM-mitali tulee, jos tulee.

Osuva tiivistys Suomen MM-kisoista

Vuonna 2011 maailmanmestaruuden 15 kilometrillä voittanut Heikkinen on kokenut vuosien aikana kestävyysurheilijan huippukohdat ja aallonpohjat. Toisina vuosina harjoitus tuottaa juuri toivotun tuloksen, toisina vuosina mennään ylikuntoon tai jäädään alle siitä, mitä pitäisi. Syitä on lukuisia ja syyt ovat monien asioiden summia.

Kun kysyin Heikkiseltä, millaista veitsenterällä taiteilua se on, että kunto saadaan juuri oikeaan aikaan juuri oikealle tasolle, tai vaihtoehtoisesti kunto keikahtaa puolelle tai toiselle, hän jäi miettimään laajaa aihetta pitkään. Vastauksensa hän antoi kysymykseen yleisellä tasolla, mutta samalla hän tiivisti osuvasti sen, miksi MM-kisat ovat menneet Suomen osalta kuten ovat menneet.

– Sanotaan näin, että on kummallinen juttu, että menestyvät urheilijat – vaikka Norjan maajoukkueessa – kuitenkin pystyvät menestymään aika lailla kisoista toiseen ja arvokisoista toiseen. Se heidän perustaso on niin kovalla tasolla, että ei se hirveästi ailahtele, Heikkinen tuumii ja jatkaa ajatuksensa painavimman lausahduksen:

– Olen sanonut joskus, että jos menestyminen perustuu normaalisuoritukseen, se on hyvin todennäköistä, mutta jos se perustuu ylisuorittamiseen, niin silloin se on hyvin epätodennäköistä.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Krista Pärmäkosken MM-kisat sujuivat mollivoittoisesti, Therese Johaugin täydellisesti.  Lehtikuva

LUE MYÖS: Suomen naishiihdolta synkkääkin synkempi pohjakosketus – vastaavaa viimeksi 16 vuotta sitten

Suomalaiset hiihtäjät ovat olleet tällä kaudella maailmancupin henkilökohtaisissa kisoissa palkintopallilla neljästi. Iivo Niskanen voitti Otepäässä ja oli toinen Cognessa, Krista Pärmäkoski oli kolmas Davosissa ja Kerttu Niskanen voittaja Cognessa. Vähemmän yllättäen Iivo Niskanen saavutti Suomen tähän mennessä ainoan mitalin ja Pärmäkoski jäi lähimmillään 1,4 sekunnin päähän mitalista. Kerttu Niskanen sairastui ja kisat menivätkin siinä.

Vertailun vuoksi, Lahden MM-kisojen viittä mitalia edelsi 11 suomalaista maailmancupin palkintosijaa ja ennen Pyeongchangin olympialaisten neljää mitalia tuli seitsemän palkintosijaa. Pärmäkoskella palkintosijoja oli viisi ja hän otti Etelä-Koreasta kolme mitalia.

Onko tämä viimeinen?

Hiihtoa seuraavan kansan mieliin on painunut neljän vuoden takaiset tapahtumat. Heikkinen oli hiihtänyt pettymyksellisten Falunin MM-kisojen päätteeksi 50 kilometrin kisan osittain osoittaakseen, että kisojen aikana esiin nousseet huolto-ongelmat oli selätettävissä. Hän oli täysin tajunnan rajamailla, kaikkensa antanut. Kaksi vuotta myöhemmin 20. sijan saavuttanut kävelevä zombie saavutti samanmittaisessa kisassa MM-pronssia. 

Juttu jatkuu kuvan alla.  

Kuninkuusmatka tyhjensi Matti Heikkisen akut täysin Falunissa 2015. 

Viisikymppiä on nykyään Heikkiselle jopa päämatka, näin totesi Iltalehdelle aviisin asiantuntija ja Heikkisen henkilökohtainen valmentaja Toni Roponen. Kun ikää on tullut, perustaso on laskenut, ja silloin vuosien aikana rakennettu kestävyyspohja on paras ässä hihassa.

– Falunissa 2015 sanoin, että pitää tehdä asioita, että näitä alkaa kestämään. Lahdessa onnistuttiin ja viime vuonna Koreassa en ollut siinä kunnossa, että olisin kestänyt sitä kyytiä, mitä Iivo hiihti Bolshun (Aleksandr Bolshunov) kanssa, Heikkinen tuumii.

– Sunnuntaina katsotaan, mikä taso on. Tulosliuska näyttää raakasti sen. 

LUE MYÖS: Suomen mitalitaistelu ratkesi raastaviin satoihin metreihin – "Aivan hirveää, meinasin mennä seinästä läpi"

Heikkisellä on ikää 35 vuotta. Ensi talvi on arvokisaton vuosi, ja Seefeldissä hyvästeltiin jo – ainakin todennäköisesti – Riitta-Liisa Roponen ja Anssi Pentsinen. Heikkinen sanoo, ettei ole uhrannut ajatustakaan sille, onko hän mukana seuraavissa MM-kisoissa vuonna 2021. Mutta onko mahdollista, että sunnuntain 50 kilometrin kisa on uran viimeinen arvokisalähtö Heikkiselle?

– Ainahan se on mahdollista. Minäkin olen sanonut vuodesta 2010 lähtien, että nyt on projekti aina tullut päätökseen ja sitten punnitaan sen jälkeen, mikä se jatko on. Asiat ovat mahdollisia molempiin suuntiin, Heikkinen sanoo.