Maan ilmakehään osuu vuosittain kymmeniä tuhansia meteoreja, mutta niistä vain harva pääsee maan pinnalle asti. MTV Uutiset kokosi kartalle tunnetut meteoriittien putoamispaikat.
Kartta
Karttaan on merkitty Meteoritical Societyn Meteoritical Bulletin Database -tietokannasta saadut tiedot ympäri maailmaa tippuneista meteoriiteista vuoteen 2016 asti.
Punaista merkkiä painamalla saat lisätietoja kyseisestä tapauksesta. Tiedoista esimerkiksi näet meteoriitin painon, onko kappale löydetty heti putoamisen yhteydessä vai myöhemmin sekä vuoden, jolloin löytö on tehty.
Geologian tutkimuskeskuksen erikoistutkija Kari A. Kinnunen kertoo, että Maahan arvioidaan tulevan vuodessa 40 000-80 000 tonnia kosmista ainetta, josta valtaosa on hienoa kosmista pölyä.
Yli kymmenen gramman kappaleita arvioidaan tulevan 18 000-84 000 kappaletta vuodessa.
– Suurin osa niistä palaa pölyksi saapuessaan ilmakehään, hän kertoo.
Termit:
- Meteori on kappale, joka ei ole pudonnut maan pinnalle.
- Meteoriitti on avaruudesta maan pinnalle saakka päätynyt avaruuden kivi tai muu kiinteä kappale.
- Tulipallo on voimakas valoinen tähdenlento ja bolidi on hyvin voimakas tulipallo.
Tähdenlennot tuhoutuvia meteoroideja
Yötaivaan katsojille tutut tähdenlennot ovat juuri näitä ilmakehässä tuhoutuvia pieniä meteoroideja.
Sen sijaan tulipallot, eli bolidit, ovat suurempien meteoroidien aiheuttamia valoilmiöitä, joista usein päätyy kappaleita maan pinnalle asti.
Siihen, pääseekö kosminen murikka maan kamaralle asti, vaikuttaa moni seikka aina meteorin tulonopeudesta ja saapumiskulmasta sen materiaaliin, tiheyteen sekä painoon.
Viimeisin löytö Suomessa 1980
Kinnunen kertoo, että tähtiharrastajat keräävät tietoa tulipalloista, jotka voisivat tuottaa meteoriitteja. Tämän listan perusteella Suomen alueelle putoaisi vuosittain muutamia meteoriitteja.
Suomen löydetyt meteoriitit:
- Åbo (Abo), ennen vuotta 1840
- Luotolax, 13.12.1813
- Bjurböle, 12.03.1899
- Hvittis, 21.10.1901
- Marjalahti, 01.06.1902 (Nyk. Venäjää)
- St. Michel, 12.07.1910 (Nyk. Mikkeli)
- Varpaisjärvi, 1913
- Metsäkylä, 1938
- Valkeala, 1962
- Salla, 1963
- Kivesvaara, 1968 (tunnistettiin meteoriitiksi 1980)
- Haverö, 02.08.1971
- Orimattila, 1974
Vaikka tähtitieteellinen järjestö Ursa on tehnyt mahdollisilla putoamispaikoilla laajoja etsintöjä, ei kappaleita ole juuri löydetty. Viimeisin tunnistettu löytö on vuodelta 1980.
– Ikävä kyllä maastoetsinnät eivät ole Suomessa vielä tuottaneet tulosta. Muutama vuosi sitten tosin löytyi kivimeteoriitti Kuolasta maastoetsinnöillä. Sen aiheuttama tulipallo oli saatu kuvatuksi Suomen tähtiharrastajien kameraseurannalla, Kinnunen kertoo.
– Maastossa on varmasti vielä löytämättömiä meteoriitteja. Löytymistä vaikeuttaa kivimeteoriittien nopea rapautuminen, soiden ja järvien suuri määrä sekä metsät, joista kaikista etsintä on vaikeaa, hän kertoo.
Eniten meteoriitteja löytyy autiomaista ja jäätiköiltä, sillä niissä meteoriitit säilyvät hyvin.
– Niillä etsintä on helppoa, sillä muita samankokoisia kiviä ja metallikappaleita on vähän, Kinnunen kertoo.
Kuolan niemimaalta löydettiin meteoriitti suomalaisharrastajien kuvien ansiosta.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
1:34
1:02
