Maarit ja Marko Pelanderin koti tuhoutui rajun tulipalon seurauksena. Tuhkaksi paloivat yli 20 vuoden elämäntyö ja talo, jossa perheen kaksi lasta kasvoivat. Pariskunnalla ei ollut kotivakuutusta, sillä heille ei myönnetty sitä luottotietojen mentyä.
Hiekkatie johtaa vihreän talon pihaan. Repsottavat kattopellit tervehtivät tulijaa kolisemalla tuulessa vasten palanutta päätyseinää. Tasaista hakkausta säestää rikkoutuneista ikkunoista työntyvien sälekaihtimien kilinä.
Edes keväinen aurinko ei muuta näkyä lohdulliseksi.
Kun Maarit ja Marko maksoivat viime kesänä pois viimeisen erän asuntolainastaan, he unelmoivat käyttävänsä säästöön jäävät rahat pihan uusimiseen tai uuteen saunaan. Suunnitelmat ottivat kuitenkin täyskäännöksen pääsiäisenä.
Maarit ei toivo samanlaista kohtaloa kellekään.
– Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Istut pihalla ja katsot, kuinka 25 vuoden elämäntyö murenee, Maarit muistelee tulipaloyötä.
Kasa tuhkaa, nokea ja hiiltynyttä puuta
Tulipalosta on nyt kaksi viikkoa. Järkytys ei ole laantunut, tulevaisuutta on hankala suunnitella. Pariskunta on evakossa naapuritilalla, Markon lapsuudenkodissa.
Maarit ja Marko ovat tulleet kotitalolleen hakemaan pelastuneita tavaroita. Niitä ei ole paljoa, korkeintaan muutama muovikassillinen. Onnettomuusyönä tuli tuhosi kaiken lompakoista kodinkoneisiin.
– Onneksi Markon asekaappi on makuuhuoneessa, joka säästyi pahimmilta tuhoilta. En uskalla ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos tuli olisi levinnyt sinne, Maarit kommentoi.
Maarit ja Marko olivat kuitanneet talonsa viimeisen lainaerän viime kesänä.
Maarit katselee karrelle palanutta taloa Markon istahtaessa vihreän pakettiauton etupenkille ja sytyttäessä tupakan. Marko päätti jo 13-vuotiaana, että rakentaisi talon juuri tähän paikkaan.
Marko kääntää katseensa kohti taloa. Tulipalon ruhjomilta kasvoilta näkyy herkistyminen ja kyynel vierähtää poskelle.
Lapsuuden unelmasta ovat jäljellä enää kiemuralle kärventyneet kattopellit, lukematon määrä hiiltynyttä puuta ja palkintokaappi, jossa muodottomaksi sulaneet pokaalit muistuttavat eletyn elämän onnistumisista.
"Elämä sekunneista kiinni"
Pääsiäislauantaina Maarit meni yhdentoista aikoihin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä olisi taas töitä. Päivällä oli vietetty tuttavan 70-vuotisjuhlakahvit toisella paikkakunnalla.
Marko ei kömpinyt vaimonsa viereen, vaan oli kallistanut päänsä vierashuoneen sängylle – niin kuin hänellä usein oli tapana. Isännän viereen hyppäsi myös yksi perheen viidestä koirasta. Kaksi koirista oli jäänyt yöksi ulkotarhaan ja kaksi oli perheen pojan mukana.
– En usko, että olisimme ehtineet pelastamaan kaikkia koiria, jos ne olisivat jääneet sisälle, Maarit pohtii.
Jo tunnin päästä nukahtamisesta Maarit heräsi. Kilpirauhasen vajaatoiminta ajaa hänet useita kertoja öisin vessaan. Nyt ärsyttävä vaiva oli pelastus.
Vessaan mennessään Maarit ihmetteli omituista rätinää. Ääni tuntui kantautuvan kodinhoitohuoneesta, mutta siellä ei näkynyt mitään.
Olohuoneen pöydästä on jäljellä vain metalliset jalat.
Maarit avasi oven ja kuuli yhden ulkona olevista koirista huutavan. Ehkä siellä on peuroja, Maarit ajatteli.
Karmea yllätys kuitenkin paljastui takkahuoneesta. Yksi talon ulkoseinistä oli tulessa.
– Näin kolmen metrin liekit. Tuli oli jo ikkunan rajassa matkalla kattoon.
Maarit herätti Markon ja juoksi ulos hälyttämään apua.
– Elämä oli hiuskarvan varassa ja sekunneista kiinni, Marko tiivistää tapahtumat.
Tunti ja 40 minuuttia riitti tuhoamaan elämäntyön
Maarit esittelee taloraunion huoneet yksi kerrallaan. Palomiehet ovat käärineet kattopellit irti, joten aurinko paistaa sisälle taloon värjäten nokiset seinät astetta vaaleammaksi.
Keittiön tasolla on hiiltynyt sammutin.
Maaritin soittaessa hätäkeskukseen Marko yritti pelastaa pariskunnan itse rakennuttamaa taloa liekeiltä. Hän vetäisi sammuttimen sokan irti ja tarttui oven kahvaan. Tuli oli kuitenkin kuumentanut kahvan ja Markon käsi paloi. Oli pakko lähteä ulos.
Tuli levisi silmänräpäyksessä puurakenteisen talon seinistä sisätiloihin.
Tuli vaurioitti sammutusta yrittäneen Markon kasvoja, korvia ja käsiä, jotka ovat edelleen siteissä.
Palokunta tuli paikalle parinkymmenen minuutin kuluttua avun hälyyttämisen jälkeen. Sammutustyöt alkoivat heti, mutta tuli oli päässyt jo valloilleen.
Maarit ja Marko seisoivat pihalla ja katsoivat, kuinka heidän elämäntyönsä paloi poroksi. 25 vuoden muistot katosivat tunnissa ja 40 minuutissa.
– Hengenlähtö oli niin lähellä. Olisi voinut käydä hullumminkin, Maarit sanoo.
Syttymissyytä ei tiedetä
Tapahtumassa on hyvin vähän ilonaiheita. Siitä Maarit on kuitenkin onnellinen, ettei herännyt sekuntiakaan myöhemmin. Nyt hän, Marko ja sisällä ollut koira selvisivät hengissä. Perheen kaksi muuta koiraa olivat ulkotarhassa ja selvisivät myös vammoitta.
Tulipaloyönä perheen kotona asuva poika oli tyttöystävällään kahden koiran kanssa. Perheen Iisalmessa asuva esikoinen heräsi veljensä soittoon.
– Veli soitti puoli yksi yöllä ja sanoi, että talo palaa. En puoliunessa tajunnut ensin, että mitä se selittää. Pyysin sitten, että käy katsomassa, ovatko vanhemmat kunnossa, Piia Pelander muistelee.
Maarit ja Marko eivät tiedä, mistä tulipalo syttyi. Sen tiedetään lähteneen terassilta, mutta siellä ei ollut säilössä mitään erityisen syttyvää.
– En käynyt koko iltana terassilla tupakalla, ei se voi olla siitäkään, Marko sanoo.
Poliisi suorittaa palonsyyn tutkintaa. Tutkinta on alkuvaiheessa, eikä poliisi ota kantaa siihen, että onko asiassa syytä epäillä rikosta vai ei.
Vuosi sitten perheen postilaatikko poltettiin. Se ihmetyttää pariskuntaa nyt entistä enemmän. Ei heillä kuitenkaan ole aavistustakaan siitä, kuka heille haluaisi pahaa.
Tuli vei säästöt ja muistot
Maarit ja Marko alkoivat rakentaa taloa 20 vuotta sitten. Sitä edelsi viiden vuoden säästäminen.
– Ei käyty missään, kaikki rahat laitettiin sivuun.
Pelanderit hankkivat talopaketin, mutta tekivät kaiken mahdollisen itse. Asuntoa olivat lisäksi tekemässä ystävät ja tutut sekä Markon isä.
Pariskunta osti myös pakettiauton ja kuskasi sillä rakennusmateriaalia aina keittiön laatoista makuhuoneen listoihin.
Vuonna 2004 he muuttivat valmiiseen taloon. Muuttovuosi oli sama kuin perheen kuopuksen syntymävuosi.
Talon viimeinen lainaerä kuitattiin pankille viime kesänä. Maarit oli suunnitellut, että tänä kesänä talon piha saisi päivitetyn ilmeen uusilla kukkaistutuksilla.
– Viime kesänä istuin pihalla ja mietin, että pihan lisäksi voisi alkaa suunnittelemaan saunaremonttia. Nyt ei tehdä mitään.
Apua auttajille
Paikallisten Facebook-ryhmässä noteerattiin Pelanderien huoli jo tulipaloa seuraavana päivänä. Kyläläiset alkoivat heti kerätä tarpeellista tavaraa omaisuutensa menettäneelle perheelle.
Maaritin ja Markon lapset ottivat koppia lahjoitusten vastaanotosta, jotta vanhemmat saavat toipua järkytyksestä rauhassa. Vanhempiensa tapaan myös Piia Pelander yllättyi ihmisten halusta auttaa, vaikka tiesi kyläläisten olevan hyväsydämisiä.
– Vanhemmat saivat perustarvikkeita elämiseen, koiranruokaa ja vaatteita. Tavaraa tuli niin paljon, että loppuvaiheessa joutui sanomaan, että nyt ei tarvita enää, Piia kertaa.
Markon ystävän puoliso järjesti myös rahankeräyksen perheen hyväksi. Moni on jo lahjoittanut, mutta tarkkaa summaa Piiakaan ei tiedä. Pienkeräysluvalla rahaa saa kerryttää 10 000 euroon asti.
Piian mukaan kyläläiset ovat tunnettuja siitä, että kaikki auttavat toisiaan. Maaritilla ja Markolla on laaja ystäväpiiri, ja hekin ovat kantaneet kortensa kekoon muiden auttamiseksi.
– Meidän vanhempamme tunnetaan siitä, että he auttavat muita. En tiedä sellaista tilannetta, etteivät he olisi auttaneet, jos apua on pyydetty, Piia kertoo.
Luottotiedoton pari ei saanut vakuutusta
Pariskunnan päästyä ulos palavasta talosta shokki iski päälle.
– Ensimmäinen asia, mitä sanoin Markolle oli, että no niin, nyt se menee, kun ei ole sitä kotivakuutustakaan.
Aiemmin talo oli vakuutettu, mutta vakuutus katkesi, kun pari menetti luottotiedot Markon työttömyyden seurauksena.
– Meille ei tullut mieleenkään, että ammattitaitoinen ihminen ei saa töitä kolmeen ja puoleen vuoteen.
Vaikka työt puuttuivat, asunnon laina juoksi ja perhe koirineen oli ruokittava. Tulojen romahdusta yritettiin paikata lainarahalla. Tilanne johti luottotietojen menettämiseen ja kotivakuutuksen katkeamiseen.
Finanssialan keskusliitto on ohjeistanut, että maksuhäiriömerkintä ei saisi olla este vakuutuksen myöntämiselle. Tätä on kuitenkin helppo kiertää, sillä vakuutusyhtiöt voivat kieltäytyä antamasta vakuutusta, jos ne arvioivat, ettei asiakas suoriudu vakuutuslaskuista.
Maarit kertoo yrittäneensä hankkia vakuutusta kahdesta vakuutusyhtiöstä. Hän ehdotti vakuutusyhtiöille, että voisi maksaa useamman vuoden maksut kerralla.
– Olisi otettu vakuutus, jos olisi saatu, Marko tiivistää.
Luottotietojen puuttuminen oli kuitenkin ongelma. Kotivakuutus jäi uusimatta, eikä Maarit katsonut tarpeelliseksi vakuuttaa kodin irtaimistoa.
– Me ei olla kauheasti ostettu uusia, eikä meillä ollut oikein sellaista, mitä vakuuttaa paitsi Markon pyssyt. Katsoimme, että se kiinteistö olisi ollut tärkeämpi.
Mitä seuraavaksi?
Pariskunnalla ei ole vielä voimia lyödä lukkoon tulevaisuuden suunnitelmia. Tontti on kuitenkin rakas ja perustukset ja kellari säilyivät.
Maarit pohtii, josko samalle paikalle saisi rakennettua uuden talon. Kellaria voisi käyttää hyödyksi ja ehkä viemärijärjestelmää. Nyt kun lapset ovat aikuisia, vanhemmille riittäisi pienempikin talo.
Ennen uusia projekteja Maaritin ja Markon on raivattava tulen tuhoamat tavarat pois.
Hommaa on kamalasti, mutta he aikovat säästää ja siivota itse.
– Joo kyllä se säästäminen alkaa taas, Marko vastaa vaimonsa mietteisiin.
Talon raunioiden tuijottelu kostuttaa silmäkulmat. Ulkopuoliselle edessä on tulen tuhoaman talon ruho. Marko ja Maarit pystyvät kuvittelemaan jokaisen nurkan sekä huonekalujen ja kippojen paikat.
Eteisen taulut ovat pudonneet lattialle. Tuli on piirtänyt seinään jäljet niille kohdille, missä taulut roikkuivat. Maarit varoittaa lasinsiruista ja nostaa yhden taulun lattialta.
– Ei ole mitään jäljellä, kaikki meni, hän huokaa ja jatkaa tavaroiden järjestämistä.