Suomalaisten hypyt olivat murheellista katsottavaa Zakopanen mäkikisassa sunnuntaina.
Jarkko Määtän, Lauri Asikaisen ja Anssi Koivurannan kolmikko jäi lohduttoman kauas edes paikasta toisella hyppykierroksella.
MTV Sportin mäkihyppyasiantuntija Toni Nieminen muistuttaa, että fysiikka, taito ja kesällä tehty työ eivät ole kadonneet minnekään. Tekemisen kiintopisteet sen sijaan ovat hakusessa.
– Hieromista vähemmäksi, tekemistä enemmäksi. Nyt keskitytään pikkutarkasti tekniikkaan ja välineiden yksityiskohtiin. Viilaamisen ja muuttamisen paikka on harjoituksissa, ei silloin kun kilpaillaan. Pitäisi keskittyä enemmän siihen, että uskalletaan kilpailla. Nyt näkee, että kaikilla on henkinen lukko: hirveästi suoritetaan ja ollaan tekevinään oikeita asioita, mutta ei ole minkäänlaista rentoutta ja luontaisuutta suorituksessa. Ollaan aikamoisessa umpisolmussa, Nieminen sanoi MTV.fille sunnuntaina.
– Kaivamme omaa kuoppaamme sillä, että kun on vaikeaa, entistä enemmän viilataan, tehdään harjoituksia ja yritetään muuttaa jotakin. Se pitäisi lopettaa ihan ensimmäiseksi ja keskittyä fiiliksen takaisin saamiseen. Pitäisi tehdä enemmän yhteisiä asioita ja saada huumori takaisin porukkaan. Synkistely pitää lopettaa. Fiiliksen nostaminen näkyy kyllä pikku hiljaa suorituksissakin.
Bermudashortseja ja mikroautoja
Nieminen kannustaa sinivalkoisia sekoittamaan pakkaa ja poikkeamaan totutusta.
– Sanoin jo Keski-Euroopan mäkiviikon aikana, että olen itse aina vähän allerginen yksittäisille mäkiharjoituksille silloin, kun on välipäivä kilpailujen lomassa. Siinä on varmasti ihan hieno ajatus, mutta samalla se vaara, että urheilija ajetaan puolipaniikissa hakemaan jotakin uutta hyppäämiseen – ja sen pitäisi löytyä yhdessä harjoituksessa. Monesti siinä mennään vain ojasta allikkoon. Välipäivät olisi ehkä järkevämpää käyttää johonkin yhteiseen tekemiseen, joka on ihan jotakin muuta kuin mäkihyppyä. Tässä me suomalaiset olemme aina olleet hirvittävän huonoja.
Niemisen omallekin uralle osui takalukkoja. Niiden laukaisemiseksi oli tarjolla vain vähän vaihtoehtoja. Joissakin tapauksissa hyppääjät turvautuivat kaljalla käyntiin.
– Sitä kautta on aikoinaan yritetty nollata tilannetta. Missään nimessä en suosittele sitä, mutta jos mitään muuta ei ole, sekin on parempi kuin ei mitään.
– Itävalta on saattanut vaihtaa bermudashortseihin kesken kaudenkin ja lähteä muutamaksi päiväksi johonkin surffaamaan. Mäkiviikolla taas norjalaiset lähtivät ajamaan mikroautoilla, kun suomalaiset menivät vääntämään hyppyrimäelle. Urheilu ei ole ikinä mustavalkoista, mutta tämän päivän kisa kertoi viime kädessä sen, että suurimmat ongelmamme ovat henkisellä puolella.
Kuinka Porttila kohdataan
Takalukko pitäisi saada avattua ja muutettua rentoudeksi.
– Juttelin tästä Niemen Samin kanssa mäkiviikolla. Urheilijamme ovat sellaisessa henkisessä jumissa, että he alkavat suorittamaan siitä lähtien, kun he avaavat pukukopin oven. Suoritus jatkuu siihen asti, kun he palaavat sinne koppiin. Kaikki yksityiskohdat siinä matkalla on mietitty siihen asti, kun he kohtaavat Jari Porttilan siellä mäkimontussa – ja on mietitty, miten sekin tilanne kohdataan ja hoidetaan! Laji on kuitenkin sellainen, että pitää heittäytyä ja elää tunteella. Missä kohtaa sille jää tilaa, jos kaikki on niin hemmetin tarkasti yritetty pilkkoa palasiksi ja yritetty pitää hanskassa?
– Me suomalaiset olemme niin lahjakkaita rypemään siinä omassa kurjuudessamme. Se pitäisi saada poikki ihan ensimmäiseksi. Uhraamme hirveästi energiaa ihastellaksemme sitä, mitä muut ovat tehneet, ja olemme niin polvillamme. Ei uskalleta lähteä suorittamaan ja menestymään oikealla mentaliteetillä.
Tv-ohjelmat