Risto Jussilainen on vakavasti huolestunut suomalaisen mäkihypyn tilanteesta. Jyväskyläläinen MM- ja olympiamitalisti ammentaa lajitietämystään nuorille lupauksille sen mitä nykyisiltä työkuvioiltaan ehtii.
Keski-Euroopan mäkiviikko on yksi mäkihypyn seuratuimmista tapahtumista, jota tapitettiin tv:n ääressä runsaslukuisesti Suomessakin jo vuosikymmeniä sitten.
Eikä ihme, sillä kotimaan hyppääjätaitureille on kertynyt kisassa menestystä vuosien saatossa. Peräti kymmenen suomalaista on voittanut vuodenvaihteesta 1952-53 asti järjestetyn mäkihypyn suurkilpailun, yhteensä 16 kertaa.
Suomen asema mäkihypyssä oli vahva vielä vuosina 1998-2008. Janne Ahonen voitti mäkiviikon viidesti ja suomalaisosallistujia oli mukana jatkuvasti hyvä määrä. Lähes joka kerta tuntui uskottavalta ajatukselta, että suomalaisella hyppääjällä on realistiset mahdollisuudet voittaa.
Nyt tilanne on toinen. MTV Sportilla ja MTV Katsomossa nähdään historian 65. mäkiviikolla vain kaksi kilpailijaa, nuoret Antti Aalto ja Jarkko Määttä.
Mäkiviikon edellisestä voitosta on kulunut kahdeksan vuotta. Maailmancupin kokonaisvoittoa juhli suomalainen viimeksi 11 vuotta sitten, edellistä mitalisijaa kahdeksan vuotta sitten. Kaikki nämä ovat toukokuussa 40 vuotta täyttävän Ahosen saavutuksia.
- Se, että Suomi on romahtanut näin totaalisesti, on vakavan harkinnan ja miettimisen paikka, pitkäaikainen maajoukkuehyppääjä, uransa vajaat yhdeksän vuotta sitten lopettanut Risto Jussilainen lataa.
Risto Jussilainen 2005 (1)
Jyväskyläläinen on harmissaan mäkiviikon vähäisestä suomalaisten osallistujamäärästä.
- Kyllä se aika ikävää katsottavaa on. Parhaimmillaan meitä taisi olla kahdeksan suomalaista peräti 15 joukossa. Muistan, kun lähdimme puolitoista viikkoa Jyväskylän SM-kisojen jälkeen maailmancupin kisaan Sapporoon, ja Sepp Gratzer oli silloin mukana. Hän nauroi, että mitä te SM-kisoja järjestätte Suomessa, kun olisitte voineet järjestää ne täällä, Jussilainen, nyt 41, muistelee sinivalkoisia menestysaikoja nauraen.
Kova halu kehittää nuoria hyppääjiä
Töitä henkilöstöpalveluyrityksessä uransa päättymisestä lähtien tehnyt Jussilainen yrittää kantaa oman kortensa kekoon Suomen mäkihyppytilanteen parantamiseksi. Muun muassa työntekijöiden palkanmaksusta ja yhteydenpidosta firman asiakkaisiin vastaava ”Rise” toimii nuorille mäkihyppääjille ns. epävirallisena valmentajana, joka antaa omia näkemyksiään niin hyppääjille kuin heidän varsinaisille valmentajilleen.
Hän on pahoillaan siitä, ettei pysty viettämään rakastamansa lajin parissa enempää aikaa.
- Olen jonkin verran mukana. Kun on työkuviot ja perhettäkin, niin en pääse ihan niin paljon kuin haluaisin. Joskus pääsen kolmekin kertaa viikossa, mutta sitten saattaa tulla viikko, etten pääse ollenkaan. Riippuu ihan siitä, miten pitkään töissä venyy ja kun ilmoitat vaimolle sen jälkeen, että menet vielä Laajavuoreen, niin siellä ei välttämättä hyvällä katsota, Jussilainen hymähtää.
- Kun perheessä on 2- ja 6-vuotiaat lapset, niin niidenkin kanssa haluaisi olla.
Risto Jussilainen 2005 (2)
Urallaan muun muassa neljä joukkuearvokisahopeaa MM-kisoissa ja olympialaisissa voittanut entinen mäkikotka saa paljon mielihyvää nuorten hyppääjien kehittämisestä.
- Vaikka en nyt suoranaisesti ole valmentanut viimeisten kolmen vuoden aikana esimerkiksi Eero Hirvosta, olen päässyt antamaan jotain pieniä vinkkejä. Jos niistä on ollut edes jotain hyötyä, niin kyllä sellaiset asiat lämmittävät, totta kai.
- Oli yksi sellainen kaveri, kenellä ei ollut itseluottamus ja hyppy kunnossa. Kun alettiin hioa tekniikkaa, hän voitti lopulta nuorten SM-pronssia, Jussilainen kertoo.
Hän uskoo Suomella olevan toivoa mäkihypyn suhteen, jos kehitystä tuetaan oikeilla tavoilla. Yksi niistä on panostus valmentamiseen.
- Halua löytyy saada täältä Jyväskylästä ja Suomesta kavereita vielä maailman huipulle, hän vakuuttaa.
Nykänen ja kumppanit houkuteltava valmentajiksi
Jussilaisella on vankka näkemys siitä, miksi Suomen suorittaminen mäkihypyssä on ollut viime vuosina tuloksellisesti surkeaa. Junioripuolella on hänen mielestään jo vuosia sitten tehty virheitä, joista maksetaan nyt kovaa hintaa.
- Osittain se on (hiihto)liiton virhe, osittain se on siellä kenttätyössä tapahtunut virhe. Tämä on monien asioiden summa.
Risto Jussilainen 2005 (5)
Jussilaisen ura päättyi 32-vuotiaana. Matti Hautamäen hyppääminen loppui 30 vuoden iässä. Janne Ahonen lopetti ensimmäisen kerran 31-vuotiaana vuonna 2008, mutta palasi tositoimiin jo syystalvella 2009. Toisen kerran lahtelainen päätti uransa 2011 ja jatkoi taas tammikuussa 2013.
Jussilaisen mukaan lopettaminen olisi ollut konkarihyppääjille helpompaa, jos takaa olisi tullut rinnalle nuorempia lupauksia.
- Silloin siinä junioritoiminnassa tehtiin jotain sellaista, ettei sieltä noussut haastajia meille. Me vanhat ukot, minä, Ahosen Janne, Hautamäet Matti ja Jussi pystyimme hallitsemaan, eikä taustalta tullut ketään. Ennen oli niin, että kun Jari Puikkonen, Risto Laakkonen, Vesa Hakala ja Ari-Pekka Nikkola lähestyivät kolmeakymppiä, nuoria nousi pikkuhiljaa ohi ja he tavallaan pakottivat vanhukset lopettamaan.
- En sano, että olisi sen (iän) takia pitänyt vaihtaa, kun tuloksia tuli, mutta se takaa-ajo loppui ja ketju katkesi jostain syystä meidän takana, Jussilainen arvioi.
Tämän hetken suuri ongelma on valmentajapula. Entisiä mäkikotkia on hankala houkutella lajin pariin, kun korvaus tehdystä työstä on usein olematon.
- Juuri tämä sama ongelma on itselläni, kun töitä pitäisi tehdä ja perhettäkin on, niin mistä sen ajan sitten repii. Maksut nousisivat hyppääjillä niin älyttömästi, että sekään ei olisi vaihtoehto, että junnu maksaisi 500 euroa, jotta saisi valmennusta. Tietotaitoa löytyisi, mutta ei ole halua lähteä sinne. Esimerkiksi olympiavoittajilla Jani Soinisella ja Samppa Lajusella on omat yritykset ja ne vievät aikaa. Menetämme hirveästi, Jussilainen surkuttelee.
Risto Jussilainen 2005 (4)
Silti hän toivoo, että mäkihypyn entisten isojen nimien taidot saataisiin jossain vaiheessa hyödynnettyä paremmin.
- Pitäisi saada joku kansanliike, että antakaa nyt oma pieni panoksenne lajin eteen. Ei siellä harjoituksissa tarvitse joka päivä olla. Meilläkin on täällä Jyväskylässä juniorivalmentajia, eikä heidän kaikkien tarvitse olla siellä joka ilta. He pyörittävät sitä niin, että joka ilta joku osaava valmentaja on paikalla. Onhan se selvää, että kun hyppääjän isä seisoo siinä vieressä, niin hänkin oppii vähän valmentajan sanomisista. Sitten hänkin pystyy jatkossa auttamaan pikkuisen.
Aloitteen pitäisi Jussilaisesta tulla sellaisen persoonan suusta, jonka kommentit noteerataan.
- Sen pitäisi tulla jostain medialta tai vaikka Nykäsen Matilta. Tämmöisen puolesta hänen pitäisi kutsua kaikki vanhat ukot talkoisiin. Tai vaikka Puikkosen Jarin, joka sanoisi, että nyt ruvetaan kaikki vanhat ukot antamaan pieni panos. Sieltä sen pitäisi lähteä.
Valmentajalegendan kuolema kosketti
Mäkihyppy-yhteisö koki syyskuussa suru-uutisen, kun 1960-luvulta aina 1990-luvulle mäkihypyn kehityksen eteen työskennellyt valmentaja Matti Pulli kuoli 83-vuotiaana.
Lempinimellä Maisteri tunnettu Pulli vaikutti valtavasti suomalaiseen mäkihyppyyn. Mäkihypyn ja yhdistetyn entinen lajipäällikkö ehti olla tekemisissä myös Jussilaisen kanssa.
- Mattihan ei sillä tavalla ollut valmentaja, vaan jalkapallotermein manageri. Hän hoiti välineet, oli kielitaitoinen, piti suhteita yllä välinevalmistajiin ja muuta. Kaikki olosuhteet olivat kunnossa.
- Hän oli urallani tosi isossa roolissa siinä mielessä. Hän ei seurannut hyppyjäni, kun minulla oli toiset valmentajat, mutta hän tuli juttelemaan, mikä oli nuorelle pojalle hirveän hieno juttu. Kun rupesin kasvamaan siihen ikään, että aloin vähän pärjätä nuorten kisoissa, niin Maisteri hoiti sukset! Hän toi kerran minulle huippusukset, kahdesti maailmancupin osakilpailun urallaan voittanut Jussilainen muistaa.
Risto Jussilainen 2005 (3)
Lahden tapahtumien ”voisi antaa jo olla”
Helmikuussa 2017 käynnistyvät Lahden MM-kisat lähestyvät. Samalla puheet surullisen kuuluisista Lahden vuoden 2001 dopingskandaalista ovat nousseet ja mitä todennäköisimmin nousevat vielä enemmän esiin.
Kun Jussilainen osallistui murheellisena muistettaviin kisoihin vajaat 16 vuotta sitten, kuusi suomalaishiihtäjää kärähti hemohesin käytöstä.
Surulliset tapahtumat ovat vielä kirkkaana Jussilaisen mielessä, mutta mistään traumaattisista kokemuksista ei voida puhua.
- Se ei liittynyt meihin oikeastaan millään tavalla. Kun lähdin pois kisakylästä huoltoasemalle, puhelin soi ja komennettiin välittömästi takaisin. Janne Ahonenkin hälytettiin kotoa paikalle. Istuimme illalla kymmenen jälkeen odottamassa pissanäytettä, siinä se oli, Jussilainen kertoo.
Lahden vuosien takaisten tapahtumien esiin nostaminen on Jussilaisesta jo hieman ärsyttävää – asian voisi jo antaa olla.
Kun Lahden MM-kisat ensi helmikuussa käynnistyvät, Jussilaista ei välttämättä näy katsomossa. Majoituspaikat ovat aikaisten varausten takia vähissä mastokaupungissa, joten reissuun pitäisi lähteä aikaisin aamulla ja palata Jyväskylään illalla.
Jussilainen haluaisi saapua paikalle Salpausselälle seuraamaan tapahtumia. Samalla hän saisi jälleen tilaisuuden seurata kovan luokan kilpailuja läheltä.
Luonnollisesti mielessä kytisi myös mäkihypyn romahdus.
- Virheitähän on tullut, se on selvää, koska olemme ihan pohjamudissa. Jos mitään ei tehdä, niin rumasti voi sanoa, että meille käy kuin Ruotsille. Kuinka monta ruotsalaista mäkihyppääjää on viime vuosina ollut?
Suomen mäkihypyn nykytilanne aiheuttaa silloin tällöin Jussilaiselle puistatuksia, mutta omaa uraansa hän muistelee edelleen lämmöllä.
- Aika kauanhan minä siellä olin, ja jos joku vielä viitsii minulle tällä tavalla soittaa, niin ei se ihan huonosti voinut mennä. Sitä viisastuu vanhempana, ja jos saisin nyt mennä 20 vuotta ajassa taaksepäin, tekisin joitain asioita toisin. Mutta olen saanut mäkihypyltä ja urheilulta niin paljon, että siinä mielessä ei harmita.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.