Viime viikon keskiviikon 65-raveissa tamperelainen Erkki-Pekka Mäkinen oli valmentamillaan kahdella hevosella pääosissa - molemmat voittivat. Tällä viikolla Mäkiselle ”ei kaavailtu” Vermossa yhtä isoa roolia, mutta sitä se vain oli.
Ensin Mäkinen hävisi maalikameran kuvassa Tammatähden Demi de Veluwella turpakarvan mitalla huipputamma Amazing Soulille, mutta sen jälkeen mies kurvasi voittajaesittelyyn illan toisella ajokillaan Classic St. Patilla.
Mäkinen tarjosi kummallekin ajokilleen täysin optimaaliset ajolinjat, ja tulokset tulivat sen mukaisesti. Classic St. Patilla mies pujotteli taidolla takarivistä toiseen pariin. Viimeisellä takasuoralla oli kirin aika, ja loppumatkan Amerikan ruuna hoiteli niin varmasti, että Mäkinen pääsi taas tuulettelemaan - tamperelainen osaa iloita menestyksestä niin, että se näkyy ulos.
Tammatähdessä Jukka Kinnusen silmäterä Amazing Soul johti koko matkan, ja Mäkisen Demi de Veluwe nousi kirikierroksella sen peesistä haastamaan ja kirittikin maaliin saakka.
- Kyllä nyt on mahtava tilanne, Mäkinen myhäili.
- Koko tallin kalusto tuntuu nyt olevan tosi hyvässä vireessä. Toivotaan että joku niistä kehittyy oikein ihan huipulle saakka, mutta pitää toisaalta osata nauttia jo tästä menestyksestä.
Kengittä voittoon
Jo etukäteen Vermossa oli mielenkiintoista seurata, miten kengitysmuutokset vaikuttavat ja vaikuttivathan ne: kierroksen isoin yllättäjä Karl Adam kiri Harri Koivusen kannustamana heittämällä edelle muista pitkästä aikaa ilman kenkiä, ohi muun muassa kierroksen suurimmasta suosikista Golda Mercurysta.
Heti seuraavassa lähdössä Aspenhill’s Amor johti Teräsmiesliigan jokaista 3 100 metriä Antti Teivaisen ohjastamana ja kengittä. Loppusuoralla forssalaisen Jukka-Pekka Vilkmanin valmennettava oli ylivoimainen.
Vermoon kannattaa tulla kauempaakin: Jukka-Pekka Kauhanen ja Tuikun Poju tulivat Iisalmesta 500 kilomerin päästä. Jackpotkierroksen suomenhevoslähtö oli huipputasoinen, mutta Tuikun Poju oli silti ylivoimainen. Se pääsi takarivistä hyvin läpi ja melko suoraan suosikki Kujanpään Jyräyksen rinnalle niin sanotulle kuolemanpaikalle. Tuikun Poju on niin vahva, että monesti homma on ”kuolemaksi” ennemminkin sisäpuolella mankeloitavalle - niin tälläkin kerralla. Harmi että Tuikun Poju on ruuna, sillä vain oriit pääsevät Kuninkuuskilpaan.