Mallibisneksessä menestys vaatii hoikkuutta – nollakoon tavoite altistaa syömishäiriöille: "Sitten jossain kohtaan tuleekin romahdus"

Mikkilän mukaan 1990-luvulla vallinnut hyvin hoikan naisvartalon ihannointi on muuttunut monimuotoisempaan suuntaan, kun terveelliset elämäntavat ja salilla käyminen nousivat suosioon. Hoikkuuden sijasta alettiin tavoitella lihaksikkuutta.

Mikkilä kuitenkin kertoo, että kehoihanne on edelleenkin varsin hoikka ja hyvin vähän poikkeuksia salliva.

– Onko se yhtään sen terveempää, että on olemassa jokin muotti tai malli, johon kaikkien pitäisi sopia, Mikkilä sanoo.

Hän kaipaisi kehokuvastoon enemmän kaiken värisiä ja kokoisia sekä eri tavoilla vammaisia ihmisiä.

Hän kritisoi sitä, että esimerkiksi lihavia ihmisiä nähdään edelleen usein vain laihdutusmainosten tai "ennen ja jälkeen" -kuvien kautta sen sijaan, että heitä nähtäisiin tekemässä normaaleja asioita ja elämässä onnellista elämää.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Lue myös: Vahingollisen kauneusihanteen pelätään taas nousevan ilmiöksi – syömishäiriöpsykologi: "Kenenkään keho ei ole trendi"

– Tulisi kuvastollakin haastaa sitä, että minkälaisena on ok olla olemassa. Mahdollisimman monen tulisi nähdä samaistuttavaa materiaalia ja itsensä tekemässä asioita.

Malliagentti Huuko Koski mallitoimisto Paparazzista sanoo, että esimerkiksi liikuntarajoitteiset ihmiset olisivat tervetulleita mallitoimistojen listoille, jos heille olisi asiakkaiden suunnalta tilausta.

– Mallitoimistot eivät ole niitä, jotka isoja standardeja asettavat. Ne tulevat asiakkailta ja brändeiltä. Sitä kautta tulee vääristyneitäkin ihanteita, Koski kertoo.

Miksi malleilta vaaditaan edelleen nollakokoa eli hyvin hoikkaa ja pitkää vartaloa? Katso mallitoimisto Paparazzin toimitusjohtajan ja malliagentin haastattelu artikkelin alussa olevalta videolta.

"Menestyksen huumassa voi unohtua ihminen ja hänen hyvinvointinsa"

Mikkilän mukaan niin urheilun eri kilpalajit kuin mallimaailmakin altistavat syömis- ja kehonkuvahäiriöille.

Kun menestymisvaatimukset kohdistuvat kehoon, ihminen voi alkaa pyrkiä muokkaamaan kehosta ulkonäöltään tai vaikkapa lihaksikkuudeltaan mahdollisimman optimaalista versiota.

– Mallimaailmaan ajaudutaan usein jo aika nuorena, jolloin identiteetti voi alkaa rakentua sen päälle. Nuori voi helposti harhautua ajattelemaan, että tämä on se, mitä minä haluan. Ennen kuin sitten jossain kohtaa tuleekin romahdus. Menestyksen huumassa voi helposti unohtua se ihminen ja hänen hyvinvointinsa.

Lue myös: Huippumalli haussa -kisan voittaja Jarrah avaa mielipiteensä laihuuden ihannoinnista: "Ei olisi koskaan pitänyt mieltää trendeiksi"

Mikkilän mukaan on hankala vetää tarkkaa rajaa siihen, milloin kyseessä on syömis- tai kehonkuvahäiriö.

Olennaista on miettiä, kuinka paljon syömisen, liikkumisen tai oman kehon ajattelu vie aikaa ja energiaa arjessa. Jos esimerkiksi omaan kehoon tai syömiseen liittyy tunteita, joiden vuoksi rajoittaa omaa sosiaalista elämää tai ahdistuu esimerkiksi julkisista rannoista, kyseessä voi olla syömis- tai kehonkuvahäiriö.

– Hyvä kysymys on, voiko mallimaailmasta saada koskaan syömishäiriösensitiivistä. Paljon on vaikutusta sillä, miten siellä ihminen kohdataan. Arvostetaanko jaksamista, omasta itsestä ja mielenterveydestä huolehtimista, ja minkälaisia tukipalveluita on sen suhteen. Jos tulee epäonnistumisia, miten ne hoidetaan, Mikkilä pohtii.

Kehopositiivisuus on ollut iso teema etenkin sosiaalisessa mediassa viime vuosina.

Sen yhteydessä on totuttu kuulemaan lauseita, kuten ”rakasta itseäsi sellaisena kuin olet” ja ”jokainen keho on kaunis”. Mikkilän mielestä tällaiset hokemat voivat - hyvästä tarkoituksestaan huolimatta - oikeastaan vain sysätä vastuuta yksilöiden harteille rakenteellisten muutosten sijaan.

– On todella hankala hyväksyä ja nähdä kauneutta kehossaan, jos koko muu maailma ympärillä osoittaa toista, eikä kannusta sellaiseen. Se jää vähän sellaiseksi tyhjän toistamiseksi, jos rakenteellisella tasolla ei tehdä toimia, Mikkilä sanoo.