Rakennus ei herätä huomiota koollaan eikä muodollaan. Pohja on pelkkä 120-neliöinen suorakaide, ikkunat ovat pienet ja katto loivahko harjakatto. Ulkokuisti on sisään vedetty, eikä mitään laajoja terasseja ole, sellaisia kuin vapaa-ajanasuntoihin nykyään rakennetaan.
Mutta vaikuttava rakennus on silti. Se on kauttaaltaan kelohonkaa, eikä mitä tahansa kelohonkaa. Puut on kaadettu talvella 1942 valtavalta Pieningän salolta, jota suomalaiset pitivät hallussaan jatkosodan aikana 1941-1944 Itä-Karjalassa.
Lieksajärven rantaan rakennettua huvilaa alettiin jo sota-aikana kutsua Marskin majaksi. Maja oli ainutlaatuinen lahja, jolla 14. divisioonan komentaja kenraalimajuri Erkki Raappana joukkoineen muisti Mannerheimia tämän 75-vuotispäivänä 4. kesäkuuta vuonna 1942.
Toki varsinaisena syntymäpäivänä Mannerheimilla oli muita kiireitä. Hänen piti ottaa vastaan Saksan johtaja Adolf Hitler Imatralla.
Marsalkka ehti majalle vasta saman vuoden syyskuussa. Hän oli vaikuttunut huomionosoituksesta, ja sen hillitty ulkonäkökin tuntuu olleen hänen mieleensä.
”Syvästi liikuttuneena otan ihailun ja kiitollisuuden tuntein vastaan tämän majan, jonka kenraalimajuri Raappana ja hänen uljaat korpisoturinsa ovat uutteruudella, lämmöllä ja kiinnostuksella rakentaneet ja jonka pieninkin yksityiskohta kertoo sekä uuraasta työstä että tyylipuhtaasta aistikkaasta mausta”, luki vieraskirjassa, jonka hän oli jättänyt makuuhuoneen pöydälle majalta poistuessaan syyskuussa vuonna 1942.