Mika Saarelainen, 54, toimii Pekingin olympialaisissa tehtävässä, joka on rinnastettavissa miesten jääkiekkoturnauksen finaalin päätuomarin paikkaan. Vastuu on valtava, mutta jääkiekkokaukalon raitapaidasta poiketen Saarelainen tekee työnsä kulisseissa.
– Minun täytyy sanoa, etten tiedä, miksi he valitsivat minut.
Mika Saarelalainen nauraa, kun kysyn, miksi juuri hän päätyi yhteen Pekingin olympialaisten arvostetuimmista tuomaripesteistä. Hän toimii Kiinassa taitoluistelun jäätanssin ylituomarina.
Taitoluistelu on ollut jo vuosikaudet yksi talviolympialaisten suosituimmista lajeista, jopa suosituin, riippuen mittareista ja mittaajasta. Se onkin miesten jääkiekon ratkaisupelien lisäksi ainoa niin sanottu high demand -laji, johon akkreditoituneiden kisaihmistenkin täytyy anoa lippuja.
Saarelaisen valintaa oli alettu puntaroimaan lajin päättäjien keskuudessa arviolta viime kesänä, kunnes ilmoitus tuli suomalaiselle täytenä yllätyksenä kesken arkitöiden "syys-lokakuun vaihteessa".
– Olin juontamassa Radio Suomen päivää Ylellä. Kymmenen minuuttia ennen lähetyksen loppua, juuri merisää jälkeen, tuli sähköposti puhelimeen. Herrajumala, tällainen! Kollega katsoi, että mitä ihmettä tuolle tapahtui. Kerroin hänelle sitten lähetyksen jälkeen, Saarelainen kertasi MTV Urheilulle aivan olympiamatkansa alla.
Kisojen ylituomaria ehdottaa Kansainvälisen taitoluisteluliiton tekninen komitea, minkä jälkeen liiton puheenjohtajan on siunattava valinta. Saarelaisen mukaan ehdotus menee useimmiten läpi.
Lisäksi Kansainvälinen taitoluisteluliitto lähettää kutsut kolmelle tekniselle tuomarille. Varsinaisten pistetuomareiden kansallisuudet arvotaan, ja maat valitsevat itse kisoihin lähetettävät tuomarit.
Saarelaiselle olympiamatka on lähes 39-vuotisen tuomariuran ensimmäisen. Se on ollut unelma, sillä ansioluettelosta löytyvät muun muassa EM-jäätanssin ylituomarin pesti sekä sama tehtävä muodostelmaluistelun MM-kisoista.
– Tuomaroin kaikkia lajeja, mikä on harvinaista taitoluistelussa, jossa on eri tuomarilistat yksin- ja pariluistelussa, jäätanssissa ja vielä muodostelmaluistelussa. Teen niitä kaikkia lajeja ristiin rastiin.
Vahingossa taitoluistelijaksi ja tuomariksi
Saarelainen muistelee, että hän alkoi harrastaa taitoluistelua noin 9-10-vuotiaana parhaan kaverinsa kanssa. Lajivalintaan päädyttiin voimistelusalin kautta.
– Se tuntui hieman tylsältä, enkä edes muista, minkä takia me päädyimme jäähalliin. Se iski jostain syystä ihan saman tien.
Saarelainen taiteili luistimilla kansallisen sarjan juniorimestariksi, mutta päätti kilpauransa 16-vuotiaana. Tanssi jatkui toisella tavalla.
– Sanotaanko näin, että olin paljon lahjakkaampi sitten ilman luistimia. Tanssin ammatikseni Kansallisbaletissa kymmenen vuotta.
Kun Saarelainen listaa etappeja elämänsä ja uransa varrelta, suomalaisen ehdottaminen ylituomariksi Pekingiin alkaa vaikuttaa itsestäänselvyydeltä, vaikka hän sitä itse ihmettelikin.
– Olen elänyt taiteellisten asioiden keskellä. Olen ollut balettitanssija, olen ollut kolmen eri radiokanavan musiikkipäällikkö ja olen valmistunut näyttelijäksi Teatterikoulusta. Esittävä taide on ollut työni. Ja olen tehnyt myös radiossa paljon töitä, eli olen esiintynyt niin vartalollani kuin äänelläni koko elämäni käytännössä.
– Olen tavallaan vähän vahingossakin tullut valinneeksi sellaista elämänkaarta, että olen hypännyt ammatista toiseen. Sitten jälkeen päin olen tajunnut, että tämäkin täydentää tätä. Kaikesta on hyötyä kaikkeen elämässä. Kaikki on valmentanut minua tätä kohti, Saarelainen avaa.
Tuomarikurssille hän meni "jonkun viisaamman ja vanhemman ehdotuksesta" heti lopetettuaan oman luistelu-uransa.
– Olen noussut askel askeleelta sieltä.
– Olen usein sanonut, että olen antanut pisteitä äideille ja isille, heidän lapsilleen ja sitten kun ne lapsenlapset tulevat, niin minä lopetan, Saarelainen heittää naureskellen.
Hän on myös valmentanut kansainvälisiä tuomareita jo toistakymmentä vuotta.
– Kun sain kutsun kouluttamaan taiteellisuutta, niin kyllähän se tuli ammattieni kautta. Minulla on niin vahva ammatillinen tausta liikkeessä, liikkeen ja musiikin yhdistämisessä sekä musiikin tulkinnassa. Ne ovat juuri niitä aspekteja, joista me annamme pisteitä.
Mikä ihmeen ylituomari?
Mika Suomalainen on tehnyt mittavan uran taitoluistelutuomarina.
Kun suomalainen keskiverto urheiluseuraaja kuulee sanaparin "jäätanssin ylituomari", monella menee sormi suuhun. Ehkä se liittyy jotenkin niissä televisiokuvissa vilahtaviin pisteisiin? Vai liittyykö?
– Säännöt sanovat sanasta sanaan näin: Ylituomarin tehtävä on vastata kilpailun urheilullisesti kulusta. Eli minun tehtäväni on vastata siitä, että urheilijat voivat onnistua omassa suorituksessaan. Olosuhteet kunnossa, lääkärit paikalla, infrastruktuuri toimii. Minun pitää varmistaa, että kisa sujuu sääntöjen mukaisesti, Saarelainen aloittaa.
– Kisan aikana annan pisteitä kuten pistetuomaritkin, mutta ne eivät vaikuta tuloksiin. Niitä käytetään verrokkina, kun tuomareiden työtä arvioidaan jälkeenpäin.
Yllätyksiäkin voi tulla. Saarelainen antaa esimerkin.
– Olen esimerkiksi ollut tilanteessa, jossa mediakuutio irtoaa yhtäkkiä katosta. Mitä nyt tapahtuu? Minun pitää tietää, mitä säännöt sanovat tuollaisessa tilanteessa.
Ennen kilpailua ylituomari vetää tuomarikokouksen.
– Jäätanssissa on tänä vuonna vaikea rytmitanssi, se on musiikkisäännöiltään vaikea. Siinä on tällainen katutanssi lähtökohtana, mikä on todella haastava jäällä. Käyn läpi musiikkirytmejä ja sitä, miten niitä voi tulkita. Käymme läpi sääntöjä niin, että kaikille tulee samanlainen käsitys siitä, mitä sääntöjä tehdessä on ajateltu.
Ylituomarin pestissä on siis myös koulutuksellinen aspekti. Se nousee esiin myös kisan jälkeen käytävässä keskustelussa.
– Siinä analysoidaan, miten kisa meni. Siellä ei osoiteta sormella ketään, että "miten on voitu antaa tuollaisia pisteitä".
Kun Saarelaiselta kysyy verrokkia jäätanssin ylituomarin paikalle muista olympialajeista, esiin nousee suomalaisille tutumpi pesti.
– En halua nostaa omaa häntääni, mutta kyllä minä sanoisin, että miesten jääkiekon olympiafinaalin päätuomarin paikka. Siinä ollaan aika lähellä samaa.
– Jokaisessa lajissa olympialaisissa tuomarin paikka on iso tehtävä ja kunnianosoitus, Saarelainen alleviivaa.
Ydinfyysikon vieressä tuomarikopissa
Jo uransa lopettaneet Tessa Virtue ja Scott Moir voittivat jäätanssin olympiakultaa Pyeongchangissa 2018. He ovat lajihistorian palkituimmat olympiaurheilijat.
Saarelaiselle ja muille taitoluistelutuomareille arvostelutehtävät ovat enemmän harrastus kuin työ, sillä kisamatkoista heruu pelkästään kulukorvaukset.
Tuomarikunta onkin kirjava sekoitus erilaisia ihmisiä.
– Olen ollut tuomarina kisoissa, joissa toisella puolella istuu ydinfyysikko ja toisella puolella lastentarhan opettaja. Ja molemmat ovat koulutettuja taitoluistelutuomareita. Ja kun kansallisuudetkin vaihtelevat, katsomme lajia hieman eri lailla, Saarelainen toteaa.
Pekingissä Saarelaisen lisäksi on yksi toinen suomalaistuomari naisten sarjassa.
– En villeimmissä unelmissanikaan ole voinut kuvitella, että tällainen ylituomarin tehtävä tulisi minulle eteen.
Haastattelun lopuksi puhe kääntyy Saarelaisen uraan ja varsinkin sen jäljellä olevaan osaan. Nykysääntöjen mukaan tuomarina saa toimia 70-vuotiaaksi saakka.
– Ei, ei, ei missään tapauksessa. Mennään Peking nyt ensin, 54-vuotias Saarelainen päättää naureskellen.
Pekingin olympialaisten taitoluistelukilpailut käynnistyvät joukkuekilpailulla perjantaina 4. helmikuuta. Jäätanssikisa starttaa rytmitanssiosuudella lauantaina 12. helmikuuta.