Kommentti: Suomi-urheilun hullu ja pulmallinen vuosi – lyökö se laudalta jopa tämän käsittämättömän mestarikattauksen?

Tämä artikkeli julkaistiin alkujaan 23. elokuuta 2022. MTV Urheilu julkaisee sen joulunpyhinä uudelleen, sillä Vuoden urheilija valitaan Urheilugaalassa 12. tammikuuta. Jutun otsikkoa on muokattu, ja juttuun on tehty muutama päivitys loppuvuoden suomalaissuoritusten osalta. 

Otetaan alkuun nopea suomalaiskertaus urheiluvuodesta 2022.

Maastohiihto: Iivo Niskasen olympiamitalisuora sekä maailmancupin kokonaiskisan kolmospaikka, Kerttu Niskasen olympiahopea ja -pronssi, Krista Pärmäkosken olympiapronssi ja Joni Mäen olympiahopea Niskasen rinnalla.

Jääkiekko: Leijonien historiallinen olympiakulta sekä kotikisojen maailmanmestaruus, Naisleijonien olympiapronssi, Mikko Rantasen ja Artturi Lehkosen Stanley Cup -voitto.

Yleisurheilu: Topi Raitasen ja Wilma Murron Euroopan mestaruudet, Kristiina Mäkelän EM-hopea ja Lassi Etelätalon EM-pronssi.

LUE MYÖS: Kommentti: EM-sankari Lassi Etelätalo on yhdessä asiassa vertaansa vailla

Eikä tässä voi unohtaa Matti Mattssonin EM-hopeaa uinnissa, Kalle Rovanperän MM-titteliä rallissa, Emil Ruusuvuoren sekä Harri Heliövaaran huippuotteita tenniskentillä, Lauri Markkasen urotöitä EM-kisoissa Susijengissä sekä uudessa NBA-seurassaan Utah Jazzissa ja HJK:n otteita jalkapallon eurokentillä. 

Komea lista – eikä tämä edes sisällä kaikkia maininnan arvoisia suomalaissuorituksia.

2000-luvulta Vuoden urheilija -äänestyksen huippuvuosina pomppaavat esiin muun muassa vuodet 2002 ja 2007. Eriäviä mielipiteitä löytyy varmasti, sillä Vuoden urheilija -äänestykset aiheuttavat aina kiivasta keskustelua, mutta väitän, että Urheilutoimittajain liiton jäsenille on ollut tämän vuoden kaltaista runsaudenpulaa hyvistä ehdokkaista edellisen kerran 90-luvun lopulla, kun suomalaiset saavuttivat olympia- ja MM-voittoja laajalla rintamalla.

LUE MYÖS: Toistuuko tällainen enää koskaan? Mika Myllylä vei nimiinsä täysin käsittämättömän Vuoden urheilija -kisan – mestari hämmästeli itsekin: "En osannut olla ihan varma"

Nyt käsillä oleva tarjonta voi ylittää jopa Vuoden urheilija 1999 -äänestyksen, joka oli tasoltaan huima. Kärkikymmenikkö oli tämä:

Mika Myllylä, maastohiihdossa kolme MM-kultaa ja yksi -hopea
Mika Häkkinen, F1-maailmanmestaruus
Tommi Mäkinen, rallin maailmanmestaruus
Aki Parviainen, keihäänheiton MM-kulta
Kalle Palander, pujottelun MM-kulta
Teemu Selänne, NHL:n maalipörssin voitto ja MM-hopea Leijonissa
Tuuli Matinsalo, aerobicin MM- ja EM-kulta
Janne Lahtela, kumparelaskun MM-kulta ja -hopea
Kirsi Boström, suunnistuksen MM-kulta ja -hopea
Jani Sievinen, uinnin MM-kulta ja EM-pronssi

– Pidetään huoli, että ensi vuonna tätä ei pronssilla oteta, ex-keihäänheittotähti Tero Pitkämäki totesi voitettuaan Uno-palkinnon kolmannen kerran urallaan vuoden 2015 MM-pronssillaan. 

Kun Vuoden urheilija 2022 julkistetaan Urheilugaalassa 12. tammikuuta, on varmaa, ettei palkitun kohdalla tarvitse puhua "lama-ajan" valinnasta. Yhtä varmaa on se, että kalabaliikkia riittää, osuu valinta keneen tahansa.