Metsäkeskukset tekevät poikkeuksellisen vähän rikosilmoituksia metsälakien rikkomisesta. Myös metsärikosten seuraamukset ovat lähes olemattomat.
Metsäkeskukset tekevät poikkeuksellisen vähän rikosilmoituksia metsälakien rikkomisesta. Lisäksi rikosilmoituskäytäntö vaihtelee huomattavasti eri metsäkeskusten välillä.
Näyttääkin siltä, että Suomessa jää suuri määrä metsärikoksia kokonaan tutkimatta, arvioi Joensuun yliopiston oikeustieteiden laitoksen metsäoikeuden tutkimusryhmä raportissaan.
Tutkijat kävivät läpi kaikki alueellisissa metsäkeskuksissa tutkittavina olleet metsälain rikkomistapaukset vuodesta 1997 alkaen runsaan viiden vuoden ajalta. Epäiltyjä metsälain rikkomistapauksia oli lähes 400.
-Rikosilmoituksia niistä tehtiin yllättävän pidättyvästi. Metsäkeskukset tekivät rikosilmoituksen vain kolmasosassa tapauksista, jotka tilastoitiin metsärikoksiksi, kertoo tutkimusta johtanut ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Joensuun yliopistosta.
Poliisi löysi rikoksia, syyttäjät eivät
Poliisin esitutkinnassa metsäkeskusten rikosilmoitukset menestyivät hyvin. Vain kolme prosenttia rikosilmoituksista päättyi esitutkinnan keskeyttämiseen. Luku on Määtän mukaan hämmästyttävän pieni.
-Suuri yllätys oli toisaalta se, että syyteharkinnassa olleista tapauksista 68 prosenttia johti syyttämättäjättämispäätöksen. Määrä on huomattavan suuri, kun kaikkien epäiltyjen rikosten osalta keskimäärin 30 prosenttia jäi tutkimusaikana syyttämättä, Määttä huomauttaa.
Tuomioistuinkäsittelyyn päätyneistä metsälain rikkomisista annettiin lain voimaantulosta 1.1.1997 toukokuuhun 2002 mennessä vain 31 tuomiota. Metsärikoksista annettiin yksi tuomio ja 30 annettiin metsärikkomuksista. Sakkojen enimmäismäärä oli muutamia satoja euroja.
-Yhteenvetona voidaan siis laskea, että kaikista metsäkeskusten tietoon tutkimusaikana tulleista metsälain rikkomistapauksista vain 8,5 prosenttia johti tuomioon, siis sakkoon, Määttä kertoo.
Käyttöilmoitus unohtuu
Yleisin metsälain rikkomistapaus on metsänkäyttöilmoituksen laiminlyöminen. Niitä oli kaikista tapauksista yli puolet. Rangaistukseen johti vain 14 rikkomusta.
Toiseksi yleisin rikkomus oli hakkuusäännösten rikkominen. -Nämä rikkomukset kohdistuivat lähinnä monimuotoisuuden kannalta tärkeisiin elinympäristöihin, kuten purojen välittömään lähiympäristöön. Muut hakkuurikkomukset ovat liian varhaisia uudistushakkuita tai liian voimakkaita harvennuksia. Silloin metsästä halutaan tuloja ennen kuin laki sallii tai hakkuutulot yritetään maksimoida lainvastaisesti, kertoo ympäristöoikeuden assistentti Tanja Leppänen.
Etelä-Savon metsäkeskus ei tehnyt viidessä vuodessa yhtään rikosilmoitusta mistään metsälain rikkomuksesta. Neljässä metsäkeskuksessa ei tehty yhtään rikosilmoitusta metsälain tärkeimmän valvontavälineen, metsänkäyttöilmoituksen laiminlyönnistä.
Lapissa samasta asiasta tehtiin taas runsaasti rikosilmoituksia. Noin puolet annetuista tuomioista määrättiin maanomistajalle. Kolmasosa tuomituista oli hakkuoikeuden haltijoita. Tuomioita annettiin myös metsänhoitoyhdistysten edustajille.
Metsärikos kannattaa
Professori Määtän mielestä kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ei toteudu metsäkeskusten toiminnassa. Useat metsäkeskukset tekevät Määtän mukaan rikosilmoituksia vain, jos ne ovat varmoja syytteen menestymisestä oikeudessa.
-Tutkitun aineiston perusteella herääkin eräiden metsäkeskusten osalta vakavia kysymyksiä viranomaiselle uskottujen valvontatehtävien hoitamisen laadusta. On kysyttävä, onko metsäkeskus oikea paikka hoitamaan näitä asioita vai voisiko se olla esimerkiksi ympäristökeskus, Määttä sanoo.
Tutkijat kritisoivat myös metsärikosten menettämisseuraamusten tehottomuutta. Tutkimusjaksolla vain kolmessa tuomiossa oli tuomittu myös menettämisseuraamus. Valtiolle menetettäväksi tuomitun taloudellisen hyödyn suuruus on ollut 200-800 euroa.
-Esimerkiksi puron varresta hakatun puuston kantoraha-arvo jää useimmiten tuomitsematta valtiolle. Silloin metsärikos on kannattanut, vaikka on sattunut jäämään kiinni, Määttä muistuttaa.
(MTV3-STT)