Italian Valentina Petrillosta tulee ensimmäinen paralympialaisissa kilpaileva transurheilija.
Petrillo, jolla diagnosoitiin teini-iässä Stargardtin tauti, perinnöllinen verkkokalvorappeuma, juoksee syyskuun alussa Pariisin paralympialaisissa 200 ja 400 metrillä vaikeasti heikkonäköisten luokassa T12. 51 vuotta reilun viikon päästä täyttävä italialainen tekee samalla historiaa ensimmäisenä paralympialaisten transurheilijana.
Tämä on mahdollista, sillä siinä missä Kansainvälinen yleisurheiluliitto kielsi viime vuonna transsukupuolisten naisten osallistumisen naisten sarjaan kansainvälisissä kilpailuissa, parapuolen kattojärjestö ei ole samanlaista linjausta tehnyt.
"Sanoin, että haluan olla kuin hän"
Italialainen Petrillo on saanut kaksi lasta biologisena isänä. Hän kertoi vaimolleen transsukupuolisuudestaan vuonna 2017 ja aloitti sukupuolenkorjausprosessin 2019.
Petrillo, joka on voittanut 11 Italian mestaruutta miesten sarjoissa, toteutti unelmansa naisten sarjassa kilpailemisesta ensi kerran 2020. Viime vuonna hän saavutti Pariisissa naisten MM-pronssia sekä 200 että metrillä.
Petrillon rakkauden yleisurheilua kohtaan sytytti aikoinaan Pietro Mannea juoksemalla miesten 200 metrin olympiakultaan Moskovassa vuonna 1980.
– Sanoin, että haluan olla kuin hän. Halusin pukea ylleni sinisen (Italian) paidan, halusin olympialaisiin. Mutta – siinä oli mutta – halusin tehdä sen naisena, koska en kokenut itseäni mieheksi, Petrillo sanoi uutistoimisto AP:n mukaan.
Kritiikkiä
Valentina Petrillo saavutti viime vuonna MM-pronssia 200 ja 400 metrillä.
AP kertoo osan Petrillon kilpailijoista kokevan, että hän saa taustansa vuoksi fyysisiltä ominaisuuksiltaan epäreilun edun.
Espanjalainen Melani Berges avautui tästä, kun Petrillo päihitti hänet niukasti ja vei paikan nenän edestä viime vuoden MM-kisoissa.
Berges piti tilannetta "epäoikeudenmukaisena" ja sanoi urheilusivusto Relevolle, että vaikka hän hyväksyy transihmiset ja kunnioittaa heitä, "emme puhu jokapäiväisestä elämästä, vaan urheilusta, jossa vaaditaan voimaa ja fysiikkaa".
Samassa T12-luokassa juokseva saksalainen Katrin Müller-Rottgardt sanoi Bildille, että jokaisen tulisi elää itselleen sopivalla tavalla, mutta jatkoi, että kilpaurheilussa tilanne on vaikea.
– Hän on elänyt ja harjoitellut miehenä pitkään, joten on selvää, että hänen fyysiset edellytyksensä ovat erilaiset kuin naiseksi syntyneellä. Hän voi saada siitä etua, Müller-Rottgardt pohti.
Tutkimus
Valentina Petrillo juoksee kovaa.
Petrillo sanoi jossain määrin ymmärtävänsä kyseenalaistusta hänen kilpailemisestaan naisten sarjassa.
– Olen kysynyt itseltäni, että "Valentina, jos olisit biologinen nainen ja näkisit Valentinan kilpailevan kanssasi, mitä ajattelisit". Vastasin itselleni, että minullakin olisi joitain epäilyksiä.
– Kokemusteni ja oppieni kautta voin kuitenkin sanoa selvästi, ettei se, että synnyin mieheksi, tarkoita, että olen vahvempi kuin nainen.
Petrillo viittasi Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n rahoittamaan tutkimukseen, joka julkaistiin huhtikuussa British Journal of Sports Medicine -lehdessä. Sen mukaan transnaiset olivat fyysisesti epäedullisessa asemassa cis-naisiin verrattuna useilla osa-alueilla, joita olivat esimerkiksi keuhkojen toiminta ja heikompi kehon voima.
– Tämä tarkoittaa pikemminkin sitä, että minulle on haittaa, koska kaiken muun lisäksi hormonihoidon läpikäyminen tarkoittaa, että olen kehoani eli kehoni biologiaa vastaan, mikä ei varmasti ole sille hyväksi.