Kenenkään avioliitto ei ole pelkkää ylämäkeä, vaan yhteiselle matkalle mahtuu kaikenlaisia mäkiä ja monttuja. Valitettavan usein avioliitto voi jäädä junnaamaan pohjamutiin ja päättyy lopulta avioeroon.
Väestöliiton mukaan arviolta lähes puolet avioliitoista päättyy Suomessa eroon. Eronneisuuslukumme on ollut Euroopan Unionin korkeimpien joukossa 2000-luvulla.
Eroon päätyminen voi johtua monesta syystä. Toisille sen tajuaminen voi tulla yhtäkkiä, kun taas toiset kypsyttävät ajatusta pidemmän aikaa. Miehet jakoivat Prevention-sivustolla erilaisia syitä ja tilanteita, jotka johtivat heidät päätökseensä erota puolisoistaan.
”En halunnut mennä terapiaan”
– Hän halusi mennä kanssani terapiaan. Elomme oli ollut kivikkoista jo jonkin aikaa, ja hän ajatteli ammattilaisen voivan auttaa. Hänen kysymyksensä sai minut tajuamaan, ettei mikään apu voisi enää tavoittaa meitä. En rakastanut häntä enää eikä mikään olisi voinut auttaa minua rakastumaan häneen enää uudestaan, Craig, 37, kertoo.
”Seksielämämme oli olematonta”
– Emme olleet harrastaneet seksiä puoleen vuoteen. Aluksi uskottelin itselleni sen johtuvan siitä, että olimme molemmat tahoillamme kiireisiä töiden ja lasten takia. Suunnittelin vuosipäivämme kunniaksi viikonloppuloman kaupungissa. Menimme ihanalle illalliselle ja sen jälkeen takaisin hotellille. Yritin alustaa tunnelmaa, mutta hän torjui minut. Silloin tiesin sen olevan ohi, Steven, 45, kuvailee.
”Hän tutki puhelintani selkäni takana”
– Sain hänet kiinni selailemasta puhelintani salaa. Se ei ollut ensimmäinen kerta, ja olimme tapelleet siitä useaan otteeseen. Hän jopa paransi tapansa joksikin aikaa, mutta sitten se tapahtui uudestaan. Silloin tiesin liittomme olevan ohi. En ollut koskaan pettänyt vaimoani enkä tehnyt mitään, mikä hän olisi voinut tulkita epäluotettavaksi toiminnaksi. En vain voinut elää loppuelämääni ihmisen kanssa, joka ei voinut luottaa minuun, David, 33, kertoo.
”Hän petti minua”
– Hän petti minua. Tiesin sen olevan ohi sillä hetkellä, kun hän tunnusti minulle. En olisi voinut päästä siitä yli. Kerroin hänelle heti, että hakisin avioeroa. Vanhempani olivat olleet uskottomia avioliitossaan, ja elämä samassa talossa oli ollut yhtä helvettiä. En todellakaan halunnut elää enää uudestaan sillä tavalla, Eric, 40, kuvailee.
Lue myös: Ero tulee monelle miehelle yllätyksenä – selviäminen vaikeampaa kuin naisilla: "Avioero voi pahimmillaan tappaa"
”Hän ehdotti sitä ensin”
– Tiesin, ettemme olleet enää rakastuneita, mutta meillä oli lapsia, emmekä tapelleet paljoa. Olimme hyviä kämppiksiä. Mutta kun hän kertoi haluavansa avioeron, tajusin että sitä minäkin halusin, Paul, 42, tunnustaa.
”En välittänyt, kun näin hänen flirttailevan toisen kanssa”
– Olimme juhlimassa lomallamme, ja näin vaimoni flirttailevan toisen miehen kanssa. Se ei ollut mitään vakavaa, mutta he selvästi flirttailivat toisilleen. En välittänyt. Itse asiassa, ajattelin itsekseni: ”Hyvä hänelle”. Mietittyäni sitä hetken tajusin, ettei se varmaankaan ollut kovin hyvä merkki tulevaisuutemme kannalta, Sam, 39, pohtii.
”Tajusin, etten halua lapsia”
– Vuosien avioliiton jälkeen vaimoni halusi saada lapsia. Olin aina ajatellut haluavani lapsia, mutta kun sen aika koitti, ymmärsin ettei minulla ollutkaan mitään halua jälkikasvulle. Lapset olivat deal-breaker vaimolleni, joten meidän piti erota. Hän ansaitsi unelmoimansa elämän ja niin ansaitsin minäkin, Andrew, 35, kertoo.
”Olin kateellinen toisen avioerosta”
– Kollegani kertoi avioerostaan ja olin kateellinen. Se ei johtunut ollenkaan työkaveristani. Olin vain kateellinen, että hän pääsi eroon avioliitostaan. Se vahvisti tunnettani siitä, että minun oli tehtävä samoin, Joe, 46, kertoo.
”Minulla kehittyi tunteita toista naista kohtaan”
– Kehitin tunteita toista naista kohtaan, siis todella voimakkaita tunteita. En halunnut pettää vaimoani, joten kerroin hänelle haluavani avioeron, Evan, 36, tunnustaa.
Pettäminen on aina kriisin paikka parisuhteessa.
”Elämämme tuntui yksinäiseltä lasten jälkeen”
– Avioiduimme ja saimme lapsia hyvin nuorina. Kun nuorin lapsistamme oli lähtenyt yliopistoon, talomme tuntui kovin yksinäiseltä. Vaimollani ja minulla ei ollut enää mitään yhteistä, ja tiesimme, että meidän täytyi erota, Phil, 45, kertoo.
”En ikävöinyt vaimoani hänen ollessa matkoilla”
– Hänen täytyi yllättäen matkustaa paljon työnsä takia. Tajusin, etten ikävöinyt häntä matkojen aikana. Päinvastoin, aloin odottaa päiviä, jolloin hän oli poissa kotoa, paljastaa Alex, 40.
”Meillä ei ollut enää mitään puhuttavaa”
– Vietimme treffi-iltaa yleensä perjantaisin. Joka viikko menimme illalliselle ja vaihdoimme kuulumisia. Eräänä tällaisena iltana tajusin, ettei meillä ollut mitään sanottavaa toisillemme. Niin oli ollut jo jonkin aikaa. Me yritimme saada sen toimimaan, mutta tunteet olivat jo laimenneet. Vuoden päästä päätimme hakea avioeroa, Jim, 46, kertoo.
”Hän ei tukenut elämäntapamuutostani”
– Kärsin masennuksesta suuren osan kaksi- ja kolmikymppisistäni. Nelikymppisenä aloin ottaa lääkitystä ja käydä hyvällä terapeutilla. Elämäni parani monin eri tavoin. Olin energisempi ja onnellisempi töissä. Aloin myös kuntoilla. Vaimoni sanoi toistuvasti ikävöivänsä vanhaa minua, eikä se ollut mikään ohimennen heitetty kommentti. Joka kerta, kun yritin kertoa, miten paljon paremmin voin, hän valitti. Hän ei pitänyt siitä, että kävin kuntosalilla päivittäin ja pilkkasi minua asioista, joita terapeuttini oli minulle sanonut. Hän myös vitsaili lääkityksestäni. Tiesin tarvitsevani minua tukevan partnerin, jos halusin jatkaa uudella positiivisella elämänpolullani, Frank, 44, kuvailee.
”Aloin kyllästyä hänen ehdotuksiinsa”
– En usko, että minulla oli yhtä tiettyä hetkeä tajutessani sen. Se eteni pikkuhiljaa noin vuoden aikana. Ensin huomasin ärsyyntyväni vaimoni pyytäessä minun tekevän jotain talossa. Hänen pyyntönsä olivat järkeviä, hän ei pyytänyt minulta mitään hullua. Ainoastaan silloin, kun hän pyysi minua viettämään enemmän aikaa lastemme kanssa en kokenut ärsyyntyväni. Sitten huomasin vältteleväni menemästä vaimoni kanssa samaan aikaan nukkumaan. Pelasin videopelejä, kunnes tiesin vaimoni nukahtaneen ja livahdin sitten vasta makuhuoneeseen. Aloin yhdistää näitä yksittäisiä asioita toisiinsa ja tajusin, etten ollut enää onnellinen avioliitossani. Oli vaikea selittää vaimolleni miksi. En vain halunnut sitä kaikkea enää. Tuntui pahalta, etten voinut antaa hänelle parempaa vastausta, Michael, 40, pohtii.
”En halunnut muuttua appivanhemmikseni”
– Vietimme aikaa appivanhempieni kanssa. Ex-vaimoni muistuttaa paljon äitiään, ja minä taas muistutan appi-isääni. Seuratessani appivanhempieni tapaa kommunikoida keskenään tajusin, etten halunnut päätyä heidän kaltaisikseen. He eivät vaikuttaneet onnellisilta. He eivät edes tapelleet, vaan vaikuttivat tylsistyneiltä toisiinsa, Chris, 38, paljastaa.
Lähteet: Prevention, Väestöliitto