Jokainen mieli on joskus solmussa, on Mielinauha-kampanjan 2023 tunnuslause.
– Eiköhän jokaisen joskus ole. Vaikken itse koe käyneeni läpi mitään ylitsepääsemätöntä, niin kyllähän monet tapahtumat ja erilaiset päätökset elämässä ovat omalla tavallaan rankkoja ja vievät voimia, Erin sanoo.
– Lapsena ajelehdin tilanteesta toiseen, vähän siitä missä aita on matalin. En oppinut vaatimaan itseltäni mitään eikä kenelläkään muullakaan tuntunut olevan odotuksia minua kohtaan. Oli ihanaa saada osakseen paljon hyväksyntää ja rakkautta ja uskon, että se on kannatellut minua myöhemmässäkin elämässä, mutta sillä tavalla ajelehtien en varmaankaan olisi noussut omaan potentiaaliini, hän pohtii.
– Aina oli syli, mihin mennä ja mistä sai lohtua.
Yhden ainoan kerran muistan, että äitini ilmaisi minulle pettymyksensä koulutodistukseen. Kun aloin itkeä, hän oli heti todella pahoillaan ja lupasi, ettei koskaan enää kritisoi jälkikäteen koulunkäyntiäni.
– Lukioikäisenä harrastin tanssia ja vanhempani olivat huolissaan, kun en ollut kovin hyvä koulussa. He antoivat ymmärtää, että täytyy valita tanssin ja koulunkäynnin välillä.
Lopulta jätin tanssiharrastuksen. Se kaduttaa, koska minulle tanssista olisi ollut jälkikäteen enemmän hyötyä kuin hyvästä päättötodistuksesta.
– Nykyään kahden pojan äitinä täytyy olla varovainen, ettei ala fanittaa omia tavoitteitaan, hän sanoo.
Kukaan ei saa sanoa nuorten valittavan turhasta
Mielinauhakasvoksi Erin halusi lähteä, koska on elämässään nähnyt, että jokaiselle voi tulla vaikeita tilanteita eteen ja silloin voidaan tarvita läheisten tuen lisäksi myös ammattiapua.
Hän näkee, että myös pienempiin elämän solmukohtia on hyvä avata ajoissa, jotta paha olo ei kasaannu. Mielinauha-kampanjassa Erin haluaa erityisesti lisätä tunnepuhetta ja avoimuutta mielen asioista ja auttaa nuoria.
Nuorten paha olo pandemian jälkeen on tullut Eriniä lähelle, että hänelle läheinen nuori on ollut ahdistunut.
– Itse olen vasta nyt, yli nelikymppisenä opettelemassa tunteiden tunnistamista ja niiden ilmaisemista. Olen kasvanut ajatukseen, ettei sellaisesta puhuta.
– Omassa perheessäni isäni edusti oman sukupolvensa suomalaista puhumattoman miehen mallia, jolle ehkä tänä päivänä suositeltaisiin terapiaa.
Haluan olla ihan tavallinen
Erin vertaa nuoruutensa Nylon Beat vuosia Portia Munsonin Pink project -taidenäyttelyyn, jossa kaikki esineet olivat vaaleanpunaisia ja katsojalle tulee huono olo.
– Kun kaikki tuotiin meille kuin tarjottimella, olo oli kuin hukkuvalla. Katselin kavereita, jotka kävivät opiskelijabileissä, kaipasin tavallisia ongelmia ja arkisia asioita. Tajusin, ettei hotellihuoneet ole kivoja, mutta koti on. Halusin elää mahdollisimman normaalia elämää ja olla todellisessa elämässä kiinni.
– Nylon Beatin jälkeen oivalsin, että voin itse päättää, millainen olen ja mikä on minulle tärkeää. Ettei ole vaan kohtalo, joka määrää mitä tapahtuu, vaan voin päättää, mitä haluan ja mistä luovun.
Yksi silmiä avaava kokemus Erinille oli, kun hän lähti opiskelemaan musiikkia Irlantiin muusikkomiehensä Vesa Anttilan kanssa.
– Siellä ihastuin siihen ajatukseen, että voin olla kuin kuka tahansa. Nautin siitä, ettei kukaan tuntenut minua ja ihmiset saattoivat olla jopa tylyjä junassa tai kaupassa. Huomasin, miten tärkeää minulle on olla ihan tavallinen ja kuinka minua kiinnostaa ihmisten tarinat.
Päivii niit
Tavallisesta elämästä haaveilleen Erinin unelma on lasten myötä hyvin toteutunut.
– Niitä, kun ei kiinnosta mun muut tekemiset yhtään.
– Nykyään haluan varmistaa, että minulla on aikaa olla ja kokea perheeni kanssa asioita. Jos sitä ei ole riittävästi, huomaan heti kuormittuvani.
Välillä hänestä tuntuu hankalalta lähteä keikalle perhearjen keskeltä.
– Se on varmaan verrattavissa siihen, että pitäis lähteä bilettämään ja löytää itsensä joka kerta tanssilattialta ja pitämästä tunnelmaa katossa. Ainahan se ei onnistukaan yhtä hyvin.
Yhdeltä kuuntelijalta Erin sai taannoin viestin, jossa keikalle lähdössä oleva perheenäiti kertoi valvoneensa lasten takia yöllä. Erin vastasi hänelle, että kuule, – ei haittaa, meillä on kaikki lavalle tulevat ihan yhtä väsyneitä. Koko bändillä oli silloin pienet lapset.
Mielinauha-kampanjalle omistettu Erinin biisi Päivii niit kertoo parisuhteesta pikkulapsiarjessa. Kappaleen sanoista ”on rakkaudessakin päivii niit, kun ei haluiskaan tulla töistä kotiin”, on tullut myös vitsi bändin keskuudessa. – Sehän on niin totta. Kaikillahan on sellaisia päiviä ja se on hyvä, että siitäkin voi puhua avoimesti, ihan niin kuin muutenkin elämästä ja tunteista.
Millainen äiti haluan olla?
– Äitiys vie ennen kaikkea aikaa ja pienet lapset tuntuvat ottavan sen kaiken ajan, mitä vanhemmilta on saatavilla. Siksi minun on täytynyt asettaa rajoja ja ottaa aikaa itselleni, jotta jaksan olla hyvä äiti.
En ole pullantuoksuinen, en nauti siivoamisesta, ruoanlaitosta enkä pyykkäämisestä yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan tässä perheessä.Kuitenkin hirveän helposti sitä ajautuu kotona perinteisiin rooleihin, Erin toteaa ja kertoo esimerkin kesän mökkireissulta, kun mies oli mennyt kaatamaan puuta ja oli ajateltu, että lasten on hyvä saada vaikka kokemus marjanpoimintareissusta isovanhempien kanssa.
– Yhtäkkiä huomasin, että itse olin ollut koko päivän sisällä mökissä valmistelemassa aterioita ja istuin siellä nyppimässä mustikanlehtiä poimituista marjoista, jotta saadaan tehtyä piirakka. Tajusin, että tämä ei ole ok. Mökillehän mennään, koska halutaan olla ulkona. Haluan äitinä olla myös kokemassa asioita lasten kanssa ja pitää hauskaa enkä vain mahdollistaa toimintaa.
Vaikuttavat ihmiset ympärillä
Lapsuudenperheestä sisko on ollut Erinille tärkeä elämän opettaja. – Ilona halusi minun välttävän sellaiset lapsuuden ja nuoruuden ikävät kokemukset, joita hän oli itse käynyt läpi. Sisko opiskeli myös naistutkimusta ja opetti minua tiedostamaan sukupuoliin liittyviä yhteiskunnallisia rakenteita.
– Ilonan vaikutuksesta valitsin katolisena omaksi pyhimyksekseni Maria Magdalenan, kyseenalaisen naishahmon.
Nylon beat -duoparinsa Jonnan Erin kertoo olleen itseään enemmän ”driven”, uskaltavansa kertoa unelmansa ja olevansa valmis tekemään töitä omien tavoitteittensa eteen. Duossa hän oli enemmän se, joka kulki mukana.
Laulun- ja musiikintekijänä Erin kertoo saaneensa eniten kannustusta mieheltään Vesalta sekä musiikintuottaja Pekka Ruuskalta, jotka ymmärsivät Erinin olevan lahjakas ja kannustivat jatkamaan omien kappaleiden tekoa.
– Minulla kesti ymmärtää, että vaikken ole äänekäs palaverissa tai isoissa porukoissa, voin yksikseni puurtaen tehdä kappaleita, joissa saan ääneni kuulumaan. Ilonalta oppimani yksinkertainen kikka kääntää sukupuoliroolit toisinpäin on usein edelleen käytössä.
– Saan kuulijoitani säännöllisesti viestejä, joissa kiitellään sitä, että teen poppia, joka resonoi myös yli 35-vuotiaiden naisten keskuudessa. Jotkut palautteet ovat jääneet erityisesti mieleen, kuten yksi rouva, joka oli ajamassa traktoria poikansa kanssa pellolla ja hänen miehensä oli menehtynyt muutamaa vuotta sitten. Radiossa soi ”Vanha nainen hunnigolla”. Hän sanoi pojalleen siltä istumalta moikat ja lähti juhlimaan kaupungille.
Tarina riemastuttaa Eriniä edelleen ja hän palaa usein biisiä esittäessään ajattelemaan sitä.
ERINErin Anttila, 45, laulaja ja lauluntekijä, Mielinauha-kampanjan 2023 -kasvo. Asuu Itä-Helsingissä miehensä ja kahden alakouluikäisen poikansa kanssa, ”nuoruutensa huudeilla ja lähellä lastenhoitoapua.” MINUA ILAHDUTTAA eniten, kun saan koko perheen kotona syömään saman pöydän ääreen. ÄITINÄ haluan kokea lasteni kanssa asioita ja pitää hauskaa. Toivon, että lapseni oppivat tunnistamaan tunteitaan ja ilmaisemaan niitä itseäni aiemmin. HÄPEÄN sitä, että minun on vaikea esittää kritiikkiä tai nostaa esille hankalia asioita. Mieluummin vain pakenisin tai piiloutuisin niiltä. HOIDAN MIELTÄNI liikkumalla ja tutkiskelemalla omia mielen liikkeitäni OLEN todella hyvä sanomaan ei. En halua tehdä mitään, mikä ei kiinnosta tai mitä en koe tärkeäksi. Rajaaminen on tärkeää myös mielenterveydelle. |
Auta avaamaan mielen solmut
Jokainen mieli on joskus solmussa. Elämän solmukohdista voi päästä eteenpäin yksin, toisinaan selvittämiseen tarvitaan apua. Lahjoittamalla tuet jokaisen mahdollisuutta tulla kuulluksi ja purkaa mielensä solmuja. Lahjoita tästä
Teksti: Jutta Kajander
Kuvat: Nana Simelius