Miestä ei voi raiskata. Mielikuva on niin syvälle juurtunut, että se estää monta raiskatuksi tullutta miestä hakemasta apua.
Kriisikeskusten henkilöstö kehottaakin raiskauksen kokeneita miehiä kertomaan kokemuksistaan.
Seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuneista miehistä harva edes tietää, mistä voi saada apua, kertoo Lounais-Suomen aluejohtaja Tiina Rantanen rikosuhripäivystys Rikusta.
Rantanen kertoo, että kynnys hakea apua on miesten keskuudessa edelleen naisia korkeammalla. Kun mies viimein hakee apua, ei häntä aina oteta vakavasti.
Esimerkiksi jos uhri on nuori poika ja rikoksen tekijä on vanhempi nainen, saavat uhrit usein kuulla alentavia kommentteja.
– Heille sanotaan, että heidän tulisi olla iloisia ilmaisesta seksuaalikasvatuksesta, Rantanen kertoo.
Jos raiskaaja on toinen mies, uhrit vaikenevat homoksi leimaantumisen pelossa.
Kun naiset hakeutuvat hoitoon masennuksen tai syömishäiriöiden takia, heiltä yleensä tiedustellaan, ovatko he kokeneet seksuaalista väkivaltaa.
– Miehiltä samaa tulee harvoin edes kysyttyä, ja jos jotain ilmenee, asiaa ei viedä eteenpäin, Rantanen sanoo.
Murto-osa ilmoittaa raiskauksesta
Raiskaustukiyhdistykset ovat yhtä lailla avoinna niin naisille kuin miehillekin. Raiskauskriisikeskus Tukinaisesta kerrotaan, että vain noin kaksi prosenttia keskukseen yhteyttä ottaneista raiskauksen uhreista on miehiä.
– Miehet voivat soittaa meille, mutta harva haluaa tavata kasvokkain, kertoo kriisityöntekijä Helena Kallinen Tukinaisesta.
Kallisen mukaan raiskauksen stigma on miehille niin kova, ettei tarkkoja tilastotietoja miesten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta ole. Moni rikos jää ilmoittamatta.
Terveysalan ammattilaiset seuraavat mielenkiinnolla ruotsalaista kokeilua, jossa Tukholman keskussairaalan seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden osastolle otetaan lokakuusta lähtien myös miehiä. Suomessa vastaavanlaista erikoisklinikkaa ei vielä ole.
Suomessa seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden hoidossa käytetään hoitomallia, joka on suunnattu pääosin naisille.