Oscarit ovat maailman arvostetumpia elokuva-alan palkintoja. Kruununjalokivenä on parhaan elokuvan Oscar, mutta mikä ehdokkaista sen ansaitsee?
Oscarit jaetaan sunnuntain ja maanantain 2.–3. maaliskuuta välisenä yönä ja kaikki voittajat ovat selvillä varhain maanantaiaamuna Suomen aikaa.
MTV Uutisten kulttuuritoimittaja Visa Högmander katsoi kaikki Suomessa nähtävillä olevat parhaan elokuvan kategorian Oscar-ehdokkaat.
Tässä artikkelissa ne esitellään järjestyksessä huonoimmasta parhaimpaan, toimittajan oman mieltymyksen mukaan. Lyhyen elokuvaesittelyn jälkeen jutussa kursiivilla olevat kohdat ovat otteita toimittajan arvioista.
The Wicked
Ihmemaa Ozin noitien tarinan kertova Wicked on Kaksi tuntia ja 40 minuuttia pitkä elokuvaversio jo vuosia teatterinäyttämöillä suosiota niittäneestä musikaalista.
Wickedin päähahmo on vihreän ihonsa vuoksi väärinymmärretty ja todellisia voimiaan etsivä Elphaba. Hän tapaa taikuusopinnot aloittaessaan suositun, etuoikeutetun ja kunnianhimoisen Glindan, joka etsii vielä sydämensä todellista ääntä. Glindasta on tuleva Pohjoisen hyvä noita, Elphabasta Lännen paha noita.
Wicked on venytetty ja laskelmoiva musikaalin elokuvaversio. Wicked tarjoaa hienoja koreografioita, mutta laulujen tarttuvuus loistaa poissaolollaan. Minkäänlaista särmää tai omaleimaisuutta ohjaaja Jon M. Chu ei ole onnistunut Wickediin loihtimaan.
Kun Wickediä katsoessa tietää, että kyseessä on vasta ensimmäinen osa, huomaa pohtivansa kolmea kysymystä, joihin yhteenkään ei löydy järkevää vastausta.
Lue arvostelu kokonaan: Oscar-kommentti: Uuvuttava ja laskelmoiva Wicked herättää kolme kysymystä
The Brutalist
Brady Corbetin ohjaama The Brutalist kertoo huippulahjakkaasta unkarilaisesta arkkitehdista László Tothista, joka pakenee toisen maailmansodan jälkeisestä Euroopasta Amerikkaan aloittaakseen uuden elämän ja uransa jälleenrakennuksen. Arkkitehti kaipaa myös uutta alkua sodan aikana kärsineelle avioliitolle Erzsébet-vaimon kanssa.
The Brutalist pyrkii monumentaaliseksi merkkiteokseksi, mutta sellainen se ei ole. Elokuvan loppu on niin ankea, että se tekee The Brutalistin mukanaolon parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaiden listalla hyvin kyseenalaiseksi. Adrien Brody on vahva ehdokas paras miespääosa -Oscarin saajaksi ja täysin syystä.
Lue arvostelu kokonaan: Oscar-kommentti: The Brutalist on kammottavaan loppuunsa kaatuva 3,5-tuntinen mammutti
Dyyni: Osa kaksi
2:40
Myyttinen messiashahmo Paul Atreidis on kostoretkellä hänen perheensä tuhonneita salaliittolaisia vastaan. Atreides ponnistelee ehkäistäkseen hirvittävän tulevaisuuden, jonka vain hän voi nähdä ennalta.
Dyyni: Osa kaksi on monitasoinen tieteistarina, jossa suuret taistelukohtaukset ovat lähinnä hengähdystaukoja lähes kolmetuntisessa elokuvassa. Tehosteet, lavastus, puvustus ja kuvaus ovat priimaa.
Elokuva ei kuitenkaan kosketa. Dyyni: Osa kaksi saa toivomaan, että ohjaaja Denis Villeneuve palaisi maltillisempien aiheiden ja pienempien budjettien pariin.
Lue arvostelu kokonaan: Oscar-kommentti: Dyynin jatko-osa on näyttävä scifi-spektaakkeli, jossa on muutama iso ongelma
Conclave
1:08
Edward Bergerin elokuva Conclave käsittelee yhtä maailman salassapidetyimmistä ja vanhimmista seremonioista: uuden paavin valintaa.
Elokuva tapahtuu pitkälti kolmena konklaavipäivänä. Käänteet ovat kuin saippuaoopperasta, jossa menestyvän suuryrityksen johtokunta on kokoontunut valitsemaan uutta toimitusjohtajaa.
Conclave on todella ajan hermolla. Ralph Fiennes tekee hurjan hienon roolityön ja kannattelee surumielisellä karismallaan koko elokuvaa, jonka vakuuttavuutta osa päälleliimatuista suhmurointikäänteistä syö. Ilman Fiennesiä Conclave jäisi keskinkertaiseksi jännitysdraamaksi, nyt se nousee hyvän puolelle.
Lue arvostelu kokonaan: Oscar-kommentti: Upea Ralph Fiennes pelastaa erittäin ajankohtaisen Conclaven keskinkertaisuudelta
Olen yhä täällä
2:15
Entinen kongressiedustaja Rubens Paiva asuu vaimonsa Eunicen ja parin viiden lapsen kanssa kauniin hiekkarannan lähellä Rio de Janeirossa. Yhtenä päivänä perheen kotiin marssii aseistettuja miehiä, jotka vievät kuulusteltavaksi ensin perheen isän ja sitten Eunicen sekä heidän tyttärensä Elianan.
Sorron keinot ovat julmia. Vastarinta yritetään nujertaa perheitä ja mieliä rikkovilla ihmisten katoamisilla.
Walter Sallesin ohjauksessa ihmisten selviytyminen suuressa epätietoisuudessa sekä elämänilon löytäminen järkyttävän sorron keskellä kuvataan tunteella, joka välillä liikuttaa ja välillä saa hengityksen salpautumaan.
Sallesin näkökulma on lämmin ja lempeä. Tasapaino toimii.
Lue arvostelu kokonaan: Oscar-kommentti: Tositarina julman sotilasdiktatuurin hirveyksistä yllättää lämmöllään
Emilia Pérez
Ylikoulutettu ja aliarvostettu juristi Rita (Zoe Zaldaña) työskentelee suuressa yrityksessä, jonka päämäärä on ennemmin vapauttaa rikollisia kuin saattaa heitä oikeuden eteen. Eräänä päivänä huumekartellin johtaja Manitas (Karla Sofía Gascón) palkkaa Ritan avukseen. Manitas haluaa vetäytyä bisneksistään toteuttaakseen salaisen suunnitelmansa ja unelmansa: tulla naiseksi.
Emilia Pérez -elokuvan ei tarvitsisi olla musikaali. Epätavallinen tarina toimisi yhtä hyvin ja jopa paremmin tavallisena draamaelokuvana. Musikaalikohtaukset tuntuvat paikoin erikoisuudentavoittelulta ja vievät huomiota pois tarinasta.
Elokuvaa pidettiin yhtenä vahvimmista ehdokkaista, mutta tilanne muuttui pääosaesittäjän vanhojen somekirjoitusten noustua julkisuuteen.
Lue arvostelu kokonaan: Oscar-kommentti: Musikaali sukupuolta korjaavasta gangsterista – viekö somekohu transtähdeltä Oscarin?
Anora
Anora saa elämänsä tilaisuuden, kun yhtenä yönä asiakkaaksi tulee ökyrikkaan venäläisoligarkin nuori poika, aikuislapsi Ivan eli Vanja. Vanja päätyy pestaamaan Anoran tyttöystäväkseen viikoksi.
Anora on melkein kuin nykypäivän versio vuoden 1990 hittielokuvasta Pretty Womanista.
Luokkarakenteet paukkuvat riemukkaasti ja vakavat teemat kääntyvät hillittömäksi komediaksi, mutta loppuun asti mukana kulkee myös surumielisyys.
Anoran ytimessä on jotain vastustamatonta riemua ja lämpöä. Tuo riemu ja lämpö nostaa sen yhdeksi vuoden 2024 parhaista elokuvista.
Lue arvostelu kokonaan: Oscar-kommentti: Seksityöläisen hillitön ja surumielinen tarina – Anora on nykyajan Pretty Woman
A Complete Unknown
1:53
James Mangoldin ohjaama A Complete Unknown kertoo Bob Dylanin musiikkiuran alkuvuosista 1961–1965. Nuori laulaja muuttaa Minnesotan osavaltiosta Duluthin kaupungista New Yorkiin ja päätyy mukaan kaupungin folkmusiikkipiireihin.
Kuvaus mystisestä ja sulkeutuneen jurosta Bob Dylanista on alleviivattu tehokkaasti. Dylanin naissuhteet jäävät toissijaiseksi.
Ohjaaja James Mangold ei kahmaissut käsittelyyn kokonaista elämäntarinaa, vaan tekee tiukan rajauksen tiettyyn ajanjaksoon. Ratkaisu mahdollistaa noiden vuosien tapahtumiin syventymisen muita elämänvaiheita ja urakäänteitä sorsimatta.
Jos viime vuosien musiikkiteemaisia elämäkertaelokuvia vertailee, A Complete Unknown on ehdottomasti parhaasta päästä.
Lue arvostelu kokonaan: Oscar-kommentti: Mysteeri nimeltä Bob Dylan jää mysteeriksi – elokuva on silti mainio
The Substance
2:25
Suositun fitness-tv-ohjelman vetäjä, 50 vuoden iän ylittänyt Elisabeth saa lähtöpassit omasta ohjelmastaan. Himmenevä tähti saa kuulla mystisestä "aineesta" eli Substance-huumeesta, joka muuttaa ihmisen hetkellisesti nuoreksi ja kauniiksi.
Pääosaa esittää 62 vuotta täyttävä Demi Moore, joka on palkittu suorituksestaan jo Golden Globe -palkinnolla.
Raju. Hätkähdyttävä. Groteski. Karu. Vaikuttava. Hämmentävä. Brutaali. Päällekäyvä. Viihdyttävä. Oksettava.
The Substance iskee viiltävästi ihmisten pakkomielteeseen näyttää ikuisesti nuorelta ja kauniilta. Se kiteyttää sanan toksisuus tavalla, joka ei ihan heti unohdu.
Vuoden 2025 Oscar-gaalassa parhaan elokuvan palkintoehdokkaissa on ravistelevuudessaan yksi elokuva ylitse muiden. Sen nimi on The Substance.