Suomeen puuhataan laajaa yhteiskuntasopimusta todennäköisen tulevan pääministerin Juha Sipilän johdolla. Sen sisällöstä ei ole kerrottu julkisuuteen toistaiseksi oikein mitään, vain otsikko tiedetään.
Sipilä on esittänyt, että työmarkkinajärjestöt neuvottelisivat yhteiskuntasopimuksesta samaan aikaan hallitusohjelmaneuvotteluiden kanssa ja sopimus toimisi niiden pohjana. Hän kuulee jo tänään epävirallisesti myös yrittäjäetujärjestöjen edustajia.
Osapuolten kesken on tavoitteena sopia toimista, tai yhteisestä talouden suunnasta, jolla luodataan Suomi ulos taantumasta ja turvataan samalla työpaikat. Sipilän mukaan nyt tarvitaan tuottavuutta, uusia työpaikkoja ja kustannuskilpailukykyä.
Asialistalla lienevät ainakin työelämän joustot, työntekijän palkkaamisen helpottaminen, koeajan pidennys, työaikapankit ja nollasopimukset.
Palkansaajapuolelta on jo sanottu, että sopimus ei voi koostua elementeistä, joissa vain työntekijän turvaa heikennetään.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly taas sanoi eilen Ylelle, että yhteiskuntasopimuksen edellytys on oltava, että jo tehdyistä sopimuksista, esimerkiksi eläkesopimuksesta, pidetään kiinni.
Ääneenlausumattonana pelkona on, että aikaan saadaan vain laiha kompromissi.
Korpilammen konsensus
Yhteiskuntasopimuksia on vuosien varrella silloin tällöin esitetty poikkeuksellisen vaikeissa tilanteissa, jolloin selviytyminen vaatii politiikan ja työmarkkinoiden eri osapuolten tinkimistä omista eduista kansakunnan edun hyväksi.
Maineikkain niistä on Korpilammen vuoden 1977 yhteiskuntasopimus. Taustalla oli tuolloinkin taloudellisesti epävakaa aika sekä kaksinumeroinen inflaatio. Pääministeri Kalevi Sorsa kutsui kaksipäiväiseen seminaariin Espoon hotelli Korpilampeen puolueiden, työmarkkinajärjestöjen ja elinkeinoelämän eliitin, yhteensä 350 edustajaa.
Kokouksessa saavutettiin niin kutsuttu Korpilammen henki, jonka avulla ryhdyttiin kohentamaan kansantalouden tehokkuutta ja sopeutumiskykyä.