Nina ja Mikael Hiirikoski ostivat kaksi kuukautta sitten itselleen ja lemmikkieläimilleen asuntoauton ja muuttivat siihen asumaan. Syitä oli kaksi: seikkailunhalu ja pääkaupunkiseudun asuntojen korkeat vuokrat.
Mikael Hiirikoski, 28, oli aina ollut asuntoautoja vastaan.
– Sanoin, että minä en tuollaiseen maksalaatikkopurkkiin mene.
Viime vuonna Mikael kuitenkin eräässä keskustelussa harmitteli vaimonsa Nina Hiirikosken, 27, kanssa sitä, että pääkaupunkiseudun asuntojen vuokrahinnat ovat niin korkeita.
Aviopari alkoi miettiä asuntoautossa asumisen vaihtoehtoa. Puheet jäivät ja pari ehti löytää jo uuden asunnon, johon muuttaisivat pian.
– Yksi perjantai-ilta muistuttelin vaimoa asuntoautoajatuksesta. Kysyin, estääkö jokin meitä toteuttamasta ideaamme. Emme keksineet syitä, Mikael kertoo.
"Emme halunneet autosta projektia"
Muutto peruttiin ja alkoi asuntoauton etsintä. Hiirikoskilla oli vain muutama vaatimus tulevalle asumukselle. Tilaa oli oltava pariskunnan kahdelle koiralle ja kissalle. Hankintaa varten ei haluttu ottaa velkaa, ja auton oli oltava ehjä ja kuiva.
– Emme halunneet autosta projektia meille.
Tarpeisiin sopiva, käytetty auto löytyi yllättävän nopeasti, viikon sisällä. Hintaa hankinnalle tuli juuri budjetin verran, eli 3 500 euroa.
– Meidät vakuutti se, että autossa tuoksui kuivan puun tuoksu. Edellinen omistaja oli rakentanut uusiksi koko asuintilat. Paikallaan seisova auto kerää kosteutta saumoista sisäänsä, mutta tämä auto oli homepesty ja seinät oli eristetty. Lisäksi auto oli juuri katsastettu ja huollettu.
Lähes kaikesta omaisuudesta eroon
Muutos jännitti Mikaelin mukaan jonkin verran, kuten kaikki isot hankinnat. Pari luopui lähes kaikesta omaisuudestaan.
– Kun muuttaa melkein 50 neliön kaksiosta 10 neliöön, se tarkoittaa totaalista tavaroista luopumista.
Mukaan asuntoautoon otettiin vain joka päivä tarvittavat tavarat: vaatteita, petivaatteet, koirien tarvikkeet, lääkkeet, kaksi lautasta, kaksi lasia, aterimet, tietokonetarvikkeet, muutamia kirjoja, hygieniavälineet, ja hiirilamppu, jolla on tunnearvoa.
– Se on annettu vaimolle lahjaksi.
Asuinalue vaihtuu päivittäin
Takana on noin kaksi kuukautta asuntoautoelämää, ja kaikki on sujunut Mikaelin mukaan jopa "pelottavan hyvin".
– Vain kissa on karannut kerran.
Pari on viettänyt autossa aikaa lähinnä iltaisin ja öisin. Päivisin koirat ja välillä myös kissa kulkevat Ninan mukana töihin pieneläinklinikalle, jossa Nina työskentelee klinikkaeläinhoitajana. Mikael työskentelee av-huoltoteknikkona.
Mikaelin ja Ninan työpaikat sijaitsevat lähellä toisiaan, ja työpäivän ajan asuntoauto on parkissa työpaikan lähettyvillä. Illaksi ja yöksi etsitään ympärivuorokautinen parkkipaikka.
– Olemme niin sanottuja puskaparkkeeraajia. Pysäköimme, minne vain on laillista. Välillä ajamme yöksi syvemmälle metsään tai järven rannalle. Lain mukaan niin kauan kun ei leiriydy, asuntoautoa saa pitää siellä, missä tavallisiakin autoja.
Kotiympäristö muuttuu päivittäin, viikonlopuksi pari on tehnyt pidempiäkin reissuja sukulaisia ja ystäviä tapaamaan.
– Asunnossamme on renkaat. Aina voi lähteä kylään, ajella ulkoilualueelle tai laavulle. Aina on vaihtoehtoja.
Keskiviikkosaunaan ystävän luokse
Pinna on säilynyt hyvin helteistä ja siitä huolimatta, että asuntoautossa ei ole vessaa eikä suihkua.
– Halusimme mahdollisimman paljon lattiatilaa. Vessan paikalle asennamme kahden kilowatin keraamisen lisälämmittimen.
Vessaan pääsee Mikaelin mukaan missä vain Suomessa. Suihkussakäynti onnistuu päivisin työpaikalla, uimahalleissa tai ystävien luona.
– Meillä on perinteenä keskiviikkosauna, ja silloin käymme saunomassa ystävän luona. Ystävät ovat auttaneet paljon hygienia-asioiden kanssa.
Asumiskulut nolla euroa
Nykyisillä asumisjärjestelyillä pari säästää pitkän pennin.
– Espoossa asuessamme alle 50 neliön kaksiossa, maksoimme 1 100 euroa kuussa ja päälle tulivat sähkön, veden, netin ja autopaikan laskut. Nyt neliöitä on 10 ja asumiskulut ovat nolla euroa.
Auton hoitoon tietysti kuluu jonkin verran rahaa.
– Maksan vuodessa autosta sen, minkä maksoin ennen asumisesta kuukaudessa.
Hiirikosket eivät ole asettaneet määräaikaa asuntoautossa asumiselle. Pariskunta tarkkailee vuokra-asuntomarkkinoita siltä varalta, että pääkaupunkiseudulla vapautuisi kohtuuhintaisia asuntoja.
Talveksi pistokepaikka ja vessa
Kesä on ollut suotuisa autossa asumisen kannalta. Syksyä ja talvea varten pariskunta on kuitenkin alkanut etsiä pihapaikkaa, jossa olisi autolle pistokepaikka ja jossa pääsisi helposti vessaan.
Vastapalkaksi pihapaikasta pariskunta tarjoaa apua talon, pihanhoidon ja asioinnin kanssa. Yksi varteenotettava vaihtoehto on löytynyt, mutta lopullista sopimusta ei ole vielä tehty.
Mikaelin mukaan pariskunta asuu asuntoautossa niin kauan, kunnes jompaakumpaa alkaa rasittaa.
– Ja jos talvella iskeekin kovat pakkaset, hankimme jostain pienen asunnon tai huoneen kovimpien pakkaskuukausien ajaksi. Olemme kaikille ratkaisuille avoimia.
Tulevaisuuden haaveena on omakotitalo muualta kuin pääkaupunkiseuduta. Mikael kuitenkin kuvailee avioparia impulsiiviseksi.
– Osaamme tehdä pitkän linjan suunnitelmia, mutta kiinnostuksen kohteet voivat muuttua. Voi olla, ettemme haluakaan 20 vuoden kuluttua taloa. Kaikki on mahdollista. Haluammme elää ja kokea nyt, kun on vielä halua, nuoruutta ja vapaus tehdä mitä vaan.