Koronavuonna vanhusten yksinäisyys on entisestään korostunut. Eritoten joulu on monille paha paikka.
32-vuotias nuohooja Henna Vilppola näkee työssään paljon yksinäisyyttä.
– Kohtaan päivittäin vanhempaa väkeä ja joissain kodeissa yksinäisyys on käsin kosketeltavaa. Vanhemmat naisihmiset saattavat suoraan sanoa, miten yksinäisiä he ovat. Miehillä se näkyy sulkeutuneisuutena. Sosiaaliset kontaktit ovat niin harvassa, että niistä ollaan vierauduttu, Vilppola arvelee.
Mikkelissä asuva ja Mäntyharju-Pertunmaa alueella työskentelevä Vilppola kertoo, että monet silmät ovat alkaneet loistaa ja juttu luistaa, kun on vain ensin itse saattanut tarinaa vähän alkuun.
– Nämä hetket ovat mahtavia ja mieleenpainuvia.
"Homma lähti vähän käsistä"
Töiden ohessa pitkät juttutuokiot eivät kuitenkaan oikein onnistu. Vilppola päättikin käyttää "vapaapäivänsä" eli jouluaaton tavaten yksinäisiä vanhoja ihmisiä. Apua hän kysyi sosiaalisesta mediasta. Josko ihmisillä olisi lahjoittaa jotain yksin joulua viettäville.
– Ihmiset ovat aivan ihanasti lähteneet mukaan. Yksi toi pullaa, toinen on leiponut saaristolaisleipää. Kahvia, glögiä ja käyttötavaraaa riittää. Aina työkeikoilla kysyn, että onko talossa palovaroitinta. Joskus niitä puuttuu ja niitäkin saadaan nyt vietyä koteihin, Vilppola iloitsee.
Lahjoituksia tuli lopulta niin vino pino, ettei aika jouluaattona riittänyt kaikkien lahjojen viemiseen. Vilppola kävi aattona kuuden ihmisen luona ja joulupäivänä on tarkoitus vierailla vielä muutamassa kodissa. Loput lahjat hän vie työkeikkojensa ohessa.
– Aluksi ajattelin, että vierailen parin ihmisen luona. Homma lähti vähän käsistä ja kiertäminen oli hitaampaa kuin ajattelin.
– Juttua riitti älyttömästi ja kyselin ihmisten lapsuuden jouluista. Yksi lähes 80-vuotias rouva kertoi, että heillä oli aikoinaan joulupukki vieraillut kun lapset olivat saunassa. Pöydällä oli odottanut rivissä kolme lyijykynää, yksi kullekin lapselle. Se oli ollut hirveän hyvä lahja. Kun vertaa nykypäivän jouluun, niin onhan se aika erilaista. Aina ei ole ollut kaikkea saatavilla.
Lue myös:Entinen leipäjonon työnjohtaja päätyi itse ruuan hakijaksi: "Itku kurkussa väännän sienikastiketta ja perunamuusia – olo mitä kiitollisin ja herkistynein"
"Itsekäs ajatus taustalla"
Henna Vilppola aikoo tehdä joulukierroksestaan jonkinlaisen perinteen.
– Varmasti, oli niin antoisaa. Tämä joulu jäi ikuisesti mieleen. Ajatus oli pieni siemen, jota ihmiset alkoivat kasvattaa ja hoitaa. Siitä kasvoi tosi iso puu, jonka hedelmistä riitti monelle. En olisi itse pystynyt tekemään näin valtavaa hommaa.
Vilppolan tempaus auttoi myös häntä itseään.
– En voi pyhimykseksi ruveta, sillä minulla oli itsekäs ajatus taustalla. Oma jälkikasvu on toisen vanhemman luona. Täytyy myöntää, että ihan tämänkin ikäisenä joulu ilman omaa lasta on ahdistava ja raastava. Kyllä tässä kaikki voitti.
Henna Vilppola antaa loput lahjoista nuohouskeikkojensa yhteydessä.