Käräjäoikeus tuomitsi Pornaisissa asuvan Mikon maksamaan häneltä perittyjen pysäköintimaksujen lisäksi myös pysäköintifirman oikeudenkäyntikulut. Käräjöinnin loppulaskusta tuli moninkertainen pysäköintimaksuihin nähden.
1560 euroa. Mikko kertoo katsoneensa viime vuoden keväällä epäuskoisena summaa, jota Parkki Pate Oy karhusi häneltä korkoineen Tuusulan käräjäoikeuteen jätetyllä velkomuskanteella. Päälle tulisivat tuhansien oikeudenkäyntikulut.
Hän kertoo olleensa siinä luulossa, että hänelle oli lähetetty maksuhuomautukset ainoastaan kahdesta 60 euron pysäköintimaksusta vuodelta 2015. Hän oli aikanaan riitauttanut molemmat maksut sillä perusteella, ettei ollut itse pysäköinyt autoaan.
Hän ei mielestään voinut olla automaattisesti pysäköintimaksun maksaja ja sopimuksen osapuoli, vaikka omistikin auton.
"En parkkeerannut autoja itse"
Kanteesta selvisi, että maksamattomia pysäköintimaksuja olikin 28. Hän ei kertomuksensa mukaan ollut saanut ilmoituksia Netpostiin saapuneista maksuvaatimuskirjeistä. Hän oli aiemmin käyttänyt palvelua, mutta myöhemmin siirtynyt takaisin perinteiseen postilaatikkopostiin.
– En pystynyt reagoimaan, koska en tiennyt, että maksuja oli tullut näin paljon.
Maksut olivat kertyneet vuosina 2015-2016 Helsingin Ruoholahdessa. Mikon mukaan hän ei ollut itse parkkeerannut autojaan silloisen työpaikkansa läheiselle parkkipaikalle, vaan autot olivat olleet tuohon aikaan muidenkin käytössä.
Hänen vaimonsa lisäksi esimerkiksi hänen veljensä, jonka kanssa Mikko perheineen asui tuohon aikaan talonrakennusprojektin vuoksi, oli saattanut käyttää autoja. Niitä käytettiin kimppakyyteihin. Mikolla oli lisäksi pysäköintilupa toiselle lähialueen pysäköintipaikalle.
Omistaja velvollinen antamaan selityksen
Mikon mielestä olisi Parkki Paten asia todistaa, kuka autoa oli pysäköintihetkellä ajanut. Lisäksi puolet maksuista oli Mikon mukaan tullut sellaisina päivinä, jolloin hän ei itse ollut ollut työpaikan läheisyydessä, esimerkiksi sen takia, että hänen työpaikkansa oli muuttanut parkkisakkojen kertymisen ajanjaksolla noin kilometrin päähän.
Hänen isänsä oli kuollut, jolloin hän oli ollut hetken poissa töistä. Lisäksi hän oli tehnyt etätöitä.
Parkki Paten toimitusjohtaja: Oikeuskulujen nouseminen korkeaksi valitettavaa
Oikeudenkäynnissä kuultiin todistajana myös Parkki Paten toimitusjohtajaa Christian Metsärantaa. Hän pitää oikeudenkäynnin kulujen nousemista todella korkeiksi valvontamaksuja koskevissa oikeudenkäynneissä hyvin valitettavana.
– Kanne on kuitenkin nykyisellään ainoa olemassa oleva keino periä valvontamaksuja, jos valvontamaksun saaja jättää maksunsa maksamatta tai kiistää maksuvelvollisuutensa. ParkkiPate Oy on siirtänyt tällaisia valvontamaksusaatavia sekä vapaaehtoiseen että oikeudelliseen perintään jo vuosia.
Toimitusjohtajan mukaan tuomioistuinten ratkaisulinja on nykyisin kohtalaisen vakiintunut pysäköinninvalvonta-asioissa. Metsärannan näkemyksen mukaan Mikon tapaus sopii hyvin yleiseen linjaan.
Iltalehden mukaan kuitenkin esimerkiksi Kanta-Hämeen käräjäoikeus on ratkaissut asian hiljattain toisin. Myös esimerkiksi Autoliitto on ollut sitä mieltä, ettei kyseessä ole yksinkertainen oikeuskysymys.
– Vastasin kanteeseen ensin itse, mutta sitten totesin, että varmaan parempi ottaa asianajaja mukaan.
Koska parkkifirma pystyi esittämään dokumentit autojen pysäköinnistä niiden omistajan työpaikan läheisyyteen kahta lukuunottamatta, oikeus katsoikin Mikon olevan velvollinen esittämään selvitystä autojen käytöstä.
Oikeus nojasi muun muassa Helsingin hovioikeuden ratkaisuun vuodelta 2017, jossa katsottiin, että yleensä ajoneuvon omistaja tai haltija ainakin tietää kenen käytössä auto on. Todennäköisempää oli, että Mikko olisi parkkeerannut autonsa itse työpaikkansa lähelle, kyse oli oikeudellisin termein "järkevän näyttöenemmyyden" täyttymisestä, jolloin todistustaakka siirtyi Mikolle.
Oikeudessa todistajana oli Mikon vaimo, joka omisti Mikon kanssa toisen autoista. Hän kertoi olleensa työttömänä parkkisakkojen aikaan ja käyneensä sakkojen aikaan Helsingissä muun muassa työhaastatteluissa. Hän myönsi pysäköineensä Kaapelitehtaan pysäköintialueelle, samoin kuin puhelimessa kuultu Mikon veli. Molemmat kertoivat saaneensa pysäköintimaksun.
Käräjäoikeus ei kuitenkaan pitänyt Mikon tai muiden oikeudessa kuultujen henkilöiden selitystä autojen käytöstä tarpeeksi uskottavana. Oikeus huomautti, ettei Mikko ollut pystynyt riittävän luotettavasti todistamaan, ettei hänen olisi ollut mahdollista pysäköintien tapahtuessa kuljettaa autoa.
– Minun piti todistaa syyttömyyteni. Meillä ei käsittääkseni edelleenkään ole tässä maassa käänteistä todistustaakkaa, Mikko arvostelee Tuusulan käräjäoikeuden tuomiota.
Pelkät asianajokulut 14 000 euroa
Myöskään sillä, ettei Mikko ollut saanut ilmoitusta Netpostiin saapuneista maksuvaatimuksista, ei ollut käräjäoikeuden mukaan lopputuloksen kannalta merkitystä. Mikon olisi ollut mahdollista käydä lukemassa perintäkirjeet palvelusta.
Kahden sakon kohdalla Parkki Pate Oy luopui vaatimuksista, kun sillä ei ollut esittää kuvaa parkkeeratusta autosta.
Maksettavaa tuli noin 1500 euron lisäksi muun muassa Parkki Pate Oy:n oikeudenkäyntikuluja noin 7000 euroa. Omat oikeudenkäyntikulut Mikolla olivat 6800 euroa, joista oikeusturvavakuutus kattaa noin puolet.
Mikon olisi siis maksettava omasta pussistaan lähes 13 000 euroa.
"Ei varaa mihinkään ylimääräiseen"
Mikko uskoi tuomion ilman muuta muuttuvan hovioikeudessa, mutta tämän vuoden huhtikuussa tulleessa päätöksessä hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa asialle. Käräjäoikeuden ratkaisu jää pysyväksi, ellei korkein oikeus myönnä päätökseen valituslupaa.
Valitusluvan hakemisesta pitäisi tehdä päätös maanantaihin mennessä. Pelkästään Mikon omat asianajokulut nousisivat tuolloin neljällä tuhannella. Perheessä on kaksi alakouluikäistä lasta, eikä rahaa taloprojektin jälkeen ole liikaa.
– Tämä on ollut aivan helvetillistä. Ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen. Täytyy melkein lähettää sellaiset terveiset käräjäoikeuteen, että kiitos taas yhdestä henkilöstä ulosotossa.
Mikolle jäi oikeudenkäynnistä paljon hampaankoloon.
– Oikeuden hakeminen tässä maassa on varsin kallista ja pääomaan nähden oikeudenkäyntikulut ovat älyttömät.
Mikko esiintyy jutussa pyynnöstään pelkällä etunimellään.