Mikko löysi metsästä vahingossa yli 200 kivääriä: "Niitä tuli vain lisää ja lisää" – katso, miten historiallinen kätkö paljastui

Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät on yhdistys, jonka jäsenet etsivät pääosin metallinpaljastimilla rautakauden aikaisia muinaisesineitä.

Viime sunnuntaina kolme yhdistyksen jäsentä suuntasivat Asikkalaan rutiininomaiselle etsintäretkelle, mutta edes Suomen historian todelliset asiantuntijat eivät tienneet mikä heitä odotti.

Samalla kun Reijo Hyvönen ja Ossi Kupila operoivat Viitailan kylässä sijaitsevan metsäalueen toisella puolella, Mikko Mäkelä suoritti etsintöjä hieman kauempana ”ryteikössä”.

– Kävelin yhden kuopan kohdalle ja metallinpaljastin alkoi piippaamaan todella kovasti. Ajattelin, että kyseessä on varmaan roskakuoppa, mutta kun rupesin kaivamaan, niin siinä tuli heti aseen laukaisukoneisto esiin, hän kertoo.

Mäkelä hälytti Hyväsen ja Kupilan paikalle. Hyvin nopeasti hän osasi arvioida, että kyseessä on todennäköisesti Mosin-Nagant-sotilaskivääri.

– Aseesta kun oli kyse, niin hirveästi enempää ei viitsitty alkaa kaivaa. Poistin käsin pinnasta maata ja nopeasti tuli näkyviin viisi asetta lisää.

Tässä kohtaa Mäkelä tarttui puhelimeen ja soitti hätäkeskukseen. Sieltä lähetettiin poliisi paikalle, joka valvojan roolissa pyysi etsijäkolmikkoa jatkamaan kaivamista.

– Ruvettiin poistamaan maata ja nostelemaan kivääreitä ylös. Niitä tuli vain lisää ja lisää. Noin sadannen kiväärin kohdalla poliisi sanoi, että eiköhän tämä riitä. Siinä alkoi häneltä kuljetuskalusto loppua.

Seuraavien päivien aikana kaivuu suoritettiin loppuun Puolustusvoimien toimesta. Lopulta kuopasta löytyi 209 kiväärin jäännettä.

Poliisi epäilee, että aseet on haudattu maastoon 1940-luvulla. Sota-aikaiset kiväärit ovat valitettavasti sen verran huonossa kunnossa, että Puolustusvoimien sotamuseolla ei ole niille käyttöä.

Vaikka aseet tullaan hävittämään, Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöiltä sunnuntaipäivä ei hetkeen unohdu.

– Meillä ei ollut alun perin havaintoa mistään asekätköstä. Oltiin ihan muista syistä paikalla, Mäkelä naurahtaa.