Lasten kuvien jakaminen sosiaalisessa mediassa, niin sanottu sharenting, on tunteita herättävä aihe, joka on nyt maailmanlaajuisesti pinnalla.
Äidit ilmaisevat lapsistaan jakamillaan sosiaalisen median muotikuvilla elämäntyyliään, kaupallisia ihanteita ja somen trendejä. Tämä selviää Jyväskylän yliopiston ja Aalto-yliopiston uudesta tutkimuksesta, joka selvitti, millaisin visuaalisin keinoin lapsuutta kuvataan.
Uusi suomalaistutkimus on kerännyt paljon huomiota ja parituhatta latausta, kertoo väitöskirjatutkimuksen tekijä Minna Kallioharju Jyväskylän yliopistosta.
Tutkimuksessa perehdytään niin kutsuttuun sharenting-ilmiöön.
Yhdysvalloista Suomeen rantautuneella termillä tarkoitetaan vanhempien käytäntöjä kuvata lapsiaan ja jakaa kuvia sekä videoita sosiaalisessa mediassa. Englanninkielinen sana sharenting tulee sanoista sharing (jakaminen) ja parenting (vanhemmuus).
Erityisesti ilmiö herättää kysymyksen lasten oikeudesta yksityisyyteen.
Tutkimuksessa Kallioharju haastatteli kuuttatoista äitiä, joiden Instagram-tilit olivat keskittyneet nimenomaan lastenvaatteisiin ja lasten muodin esittelyyn.
– Tutkimme, mikä on äitien motivaatio jakaa näitä kuvia, ja sitä, miten lapsuutta tai lapsia kuvataan. Eli minkälaisia visuaalisia keinoja käytetään ja mitä ne ehkä kertovat tämän päivän äitiydestä, Kallioharju kertoo STT:lle.
Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten äidit pohtivat lasten yksityisyyttä julkaisuissaan.
Some-tili kuin digitaalinen vauvakirja
Kallioharjun mukaan kuvissa yhdistyvät hyvin vanhat perinteet, mutta kaupallisuus on uutena elementtinä mukana. Hän mainitsee, että perhekuvia on otettu jo pitkään ja vauvakirjoissa on dokumentoitu lapsen kasvua. Some-kuvat ovat osa tätä jatkumoa.
– Some nostaa ihan eri tavalla tällaista kaupallisuutta esiin: miten iso osa kaupallisuus on vanhemmuutta ja miten sillä ilmaistaan hyvää vanhemmuutta, Kallioharju luettelee.
Tutkimuksessa havaittiin, että äidit hyödyntävät tileillään visuaalisesti sitä, mitä muotikuvissa on totuttu lasten esittämisessä näkemään.
– Näissä kuvissa hyödynnetään paljon luonnollisuutta. Lapsi esitetään usein luonnossa ja tätä hyödynnetään vaatteissa, niissä suositaan luonnonmateriaaleja. Kuvat ovat hyvin luontokeskeisiä, vaikka niiden aiheena on lasten muoti.
Lisäksi leikkivän ja viattoman lapsen ihanteet esiintyvät kuvissa muotikuvien tapaan hyvin voimakkaasti.
Lue myös: Suomessa syntyy nyt aivan uudenlaista kulttuuria – tällaista on kansanperinne 2.0
Kallioharju kertoo, että sharenting-ilmiöstä tiedetään melko vähän. Hänen mukaansa tutkimuksessa löydettiin mahdollisia selityksiä ilmiölle.
Siinä selvisi, että lasten vaatefirmojen kaupalliset yhteistyöt ovat hyvin tavoiteltuja ja haluttuja, myös tavallisilla käyttäjillä. Tämä taas kannustaa äitejä jakamaan lasten kuvia sosiaalisessa mediassa.
Lapsen yksityisyys ristiriitakysymys
Jokainen tutkimushaastatteluun vastannut äiti oli pohtinut lapsen yksityisyydensuojaa. Äidit perustelivat kuvien julkaisemista usein sillä, että muotikuvaus on genrenä positiivinen.
Tutkijana Kallioharju haluaa tarkastella asiaa myös kriittisesti.
– Vaikka äiti itse kokee, että lapsi on esitetty positiivisella tavalla, niin sitähän ei tosiaan tiedetä, millä tavalla lapsi sen kokee.
Vaikutuksia lapsiin ei vielä tiedetä varmasti, sillä pitkän aikavälin tutkimukset uudesta ilmiöstä puuttuvat.
Suomen Pelastakaa Lapset ry:n kehittämispäällikkö Antti Järventaus kertoo STT:lle, että sharenting-ilmiön vaikutuksia lapsiin on vaikea arvioida yksiselitteisesti. Järventaus korostaa nimenomaan lapsen oikeutta yksityisyyteen.
– Se on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen nojalla turvattu oikeus, ja siihen kuuluu myös tämä lapsesta levitettävä, lapsesta otettu kuvamateriaali.
Hän lisää, että sopimuksen perusteella lapsen yksityisyyttä ei pitäisi kaupallisuuden nimissä uhrata, vaan sitä pitäisi erityisesti suojella.
Lue myös: Luuletko tunnistavasi "paskapuheen"? Tutkimus selvitti, hoksaavatko ihmiset oikeasti palturin: "Haluamme kaikkia uskoa olevamme fiksuja..."
Lapsikuvista voi koitua ristiriitoja
Mahdollisia sharenting-ilmiön seurauksia ovat Järventauksen mukaan identiteettikysymykset, kiusaaminen ja jopa rikosoikeudelliset seuraukset.
Mieluiten Järventaus lähtisi tarkastelemaan asiaa lapsen kasvun ja oman identiteetin kehittymisen kannalta. Lapsen kasvaessa hänet on jo liitetty osaksi vanhemman tarinaa.
Kun lapsi ala- tai yläkouluiässä menee itse sosiaaliseen mediaan luomaan omaa digitaalista identiteettiä ja persoonallisuutta, internetistä saattaa löytyä vanhempien ottamia kuvia ja videoita, jotka eivät aina esitä lasta välttämättä edullisimmassa valossa, hän pohtii.
– Siitä voi varmasti syntyä harmitusta ja ristiriitoja vanhemman kanssa, hän toteaa.
Järventaus korostaa kuitenkin, että jos lapselta on lupa ja hän ymmärtää miten hänestä otettu kuva- tai videomateriaali jaetaan, lapsen kuvan voi julkaista myös kaupallisessa tarkoituksessa.
Pieni lapsi, joka ei ymmärrä oikeuksiaan, ei kuitenkaan voi antaa oikeasti lupaa kuvan julkaisuun.
Ei känkkäränkkäkuvia someen
Järventauksen mukaan sharenting-ilmiön rikosoikeudellinen käsittely on epätodennäköistä. Jos lapsesta otettuja some-kuvia lähdettäisiin kuitenkin oikeudessa käsittelemään, perusteena voisi Järventauksen mukaan olla esimerkiksi yksityisyyden suojaan liittyvä lainsäädäntö.
Laissa kielletään esimerkiksi salakatselu ja -kuvaaminen kotirauhan suojaamissa paikoissa sekä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. Salakatselu toteutuisi Järventauksen mukaan ainoastaan, jos kuvat olisi otettu ja julkaistu salaa lapselta.
– En tiedä, että kukaan lapsi olisi tehnyt tutkintapyyntöä itseensä kohdistuneesta salakatselusta, mutta kai se teoriassa olisi mahdollista. Oikein rajuissa kuvissa voisi teoriassa olla kyse kunnianloukkauksesta, ja jos kuvissa on seksuaalista sisältöä, se menisi seksuaalirikoslainsäädännön alle, hän kertoo.
Suomen laissa todetaan, että kunnianloukkaus voi toteutua muutenkin kuin sanallisesti, jolloin kriteerit voisivat täyttyä myös kuvien tai videoiden välityksellä. Oleellinen ero yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen on se, että kunnianloukkauksen määritelmään kuuluu levitetyn tiedon valheellisuus.
Lue myös: MTV:n tunnetut ruutukasvot päätyivät huijaussivun mainokseen – suosikkiankkuri: "Suomen kansa on niin fiksua, ettei se lähde alkeellisiin huijauksiin mukaan"
Saksan valtio-omisteisen radion Deutsche Wellen verkkosivuilla kerrottiin vuonna 2016, että itävaltalaisnuori haastoi vanhempansa oikeuteen, sillä nämä olivat julkaisseet hänestä satoja lapsuuskuvia Facebookissa.
Järventaus näkee, että arkisten kuvien kohdalla paras tapa suojella lasten yksityisyyttä on lisätä vanhempien tietoisuutta asiasta eikä niinkään lähestyä asiaa lain näkökulmasta.
– Usein voisi ajatella, miten aikuinen suhtautuisi siihen, jos häntä kuvattaisiin ja kuvia levitettäisiin ilman lupaa ja liitettäisiin johonkin tarinaan. Lapsen oikeus on ihan samanveroinen, Järventaus kertoo.
Tärkeää on hänen mielestään myös se, millä mielellä vanhempi kuvaa lapsesta jakaa. Vanhemmat ovat usein ylpeitä lapsistaan ja haluavat jakaa iloa. Eri asia on lapsen esittäminen tietoisesti epäedullisessa valossa.
– Jos vaikka on joku, että tässä meidän känkkäränkkä taas avautuu, niin tämmöiset kuvathan ovat julkista nöyryyttämistä ja yksityisten tilanteiden jakamista, Järventaus tähdentää.
Kenellä on vastuu?
Kenellä sitten on vastuu lapsen yksityisyyden suojelusta: vanhemmilla, yhteiskunnalla vai yrityksillä, joiden tuotteita kaupallisissa julkaisuissa mainostetaan?
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan valtiolla on perimmäinen vastuu siitä, että lapsen yksityisyyttä suojaavat lait ovat olemassa ja niistä tiedotetaan vanhemmille, muistuttaa Järventaus.
– Ja sitten jos puhutaan vanhempien vastuusta, niin vanhempien velvollisuus on huolehtia lapsesta ja suojella häntä. Ja siinä kohtaa vanhemmat rikkovat sitä velvollisuutta, jos jaetaan kuvia sillä tavalla, että niistä on lapsille haittaa tai tosiaan ihan vain rikotaan oikeutta yksityisyyteen harkitsemattomuuttaan.
Vaatebrändeillä ja some-alustoilla on Järventauksen mielestä moraalinen velvollisuus ainakin pitää yllä ymmärrystä, että lapsen oikeudet tulisi ottaa brändityössäkin huomioon.
Myös väitöskirjatutkija Kallioharju peräänkuuluttaa vaatebrändien vastuuta lasten yksityisyydestä.
– Ehkä se, että myös nämä lastenvaateyritykset miettisivät, millä tavalla tekevät kaupallista yhteistyötä, hän pohtii.