Maanantain aamupäivä oli tuskainen. Olin luvannut kirjoittaa kommentin rikostoimituksen poliisirikosselvityksestä, mutta oli jotenkin vaikea päästä aiheeseen kiinni.
Päivi Hannulan ja Ville Eklundin tekemä selvitys sisälsi ehdottomasti uutisia: kymmenen poliisia on irtisanottu rikosten takia vuoden 2014 alusta lukien. Kuusikymmentä on saanut rikoksen takia kurinpitorangaistuksen ja kymmenet ovat vielä Auer-urkintojen jälkeen jonossa.
Määrät ovat yllättävän isoja ja yksittäiset tapaukset ikäviä.
Talousrikostutkija tekee talousrikoksia, kenttämies uhkailee pysäyttämäänsä nuorta kuljettajaa, vanhempi konstaapeli auttaa ulosoton huijaamisessa ja ylikomisario pahoinpitelee avovaimoaan.
Viina on ongelma poliisissakin kuten monilla muilla työpaikoilla. Monet tapaukset liittyvät siihen, että töihin on tultu humalassa. Poliisista löytyy myös seksististä käytöstä ja kymmenet urkkivat tietoja koneelta.
Iso kuva hukassa
Mutta näiden päivitteleminen ei antanut aihetta kommenttiin. Missä on iso kuva? Soittelin poliiseille ja virkamiehille, juttelin kollegoiden kanssa, mutta näkökulmaa ei löytynyt.
”Niin, poliisitkin on ihmisiä... Juovat viinaa ja tekevät tyhmyyksissään rikoksia... Poliiseja on kuitenkin yli seitsemän tuhatta… Ei se iso määrä ole”.
Laki ja poliisin eettinen vala velvoittavat poliisimiehiä rehellisyyteen vapaa-ajallakin. Valassa vannotaan: ”Lupaan parhaan kykyni ja taitoni mukaan käyttäytyä aina ja kaikissa tilanteissa poliisin arvolle sopivalla tavalla.”
Ei auennut siitäkään. Yhden maissa luovutin ja lähdin uutiskierrokselle Vantaan käräjäoikeuteen.
Illan suussa kävin ostamassa kengät, kun edelliset oli loppuun kävelty. Jokin häiritsi koko ajan.
Kymmenen uutisten aikaan se aukesi. Tajusin ongelman: Poliisirikokset eivät enää tunnu missään.
Toki tapaukset ovat ikäviä, mutta ikään kuin kuuluvat asiaan. Ei pitäisi kuulua, mutta näin vaan nyt on.
Paha poliisi ei enää hätkäytä
Tajusin, että olin sanonut asian dekkarikirjailijan näkökulmasta parin viime vuoden aikana monta kertaa. Huumepoliisin ex-päällikön Jari Aarnion tapaus teki rikoskirjallisuudessa pahasta poliisista uskottavan hahmon Suomessakin.
Samasta asiasta oli kyse tässäkin. Pahat poliisit eivät enää hätkäytä edes tällaisina koosteina. Pahat poliisit kuuluvat kuvioon, vaikka 99 prosenttia poliiseista hoitaa työnsä hyvin vaikeissa oloissa ja ajoittain henkensä kaupalla.
Onneksi kuitenkin edelleen on uutinen, että poliisi tekee rikoksen. Eikä se, että poliisi on rehellinen.
2:24
